Youn Sun Nah & Ulf Wakenius – München, Saksa 7.5.2009

Youn Sun Nah kiersi Eurooppaa uuden Voyage-albuminsa myötä keväällä 2009. Ensimmäinen Saksan-konsertti sijoittui Münchenin Unterfahrt-nimiselle jazz-klubille, joka täyttyi jo hyvissä ajoin ennen iltayhdeksää. Yleisön joukossa oli myös koko ACT Records -levy-yhtiön henkilökunta, joka oli saapunut katsomaan Youn Sun Nah’n ensiesiintymistä tämänvuotisen levytyssopimuksen solmimisen jälkeen. Tämä saksalainen jazz-klubi oli juuri sellainen kuin jazz-klubin voisi kuvitella olevankin – kohtalaisen pieni, kodikas ja täynnä ystävällistä tunnelmaa. Tuolit ja pöydät sijaitsivat suoraan lavan edessä, jotta paikalle saapuneet voisivat nauttia klubin tarjoilupuolesta, ja pienen kokonsa vuoksi paikan akustiikka oli uskomattoman hyvä.

Klubin ovet aukesivat puoli kahdeksalta ja koska konsertin oli määrä alkaa vasta yhdeksältä, käytti moni ajan hyväkseen nauttimalla hieman huikopalaa ennen illan ohjelmaa. Esiintyminen alkoikin säntillisesti pian yhdeksän jälkeen, jolloin saksalainen juontaja tervetulotti Youn Sun Nah’n ja Ulf Wakeniuksen paikalle. Aluksi kaksikosta esiin asteli vain Wakenius, joka alkoi puhua mikrofoniin hellästi – kuin kuiskaten ystävän korvaan. Mies selitti esittävänsä ensin muutaman oman kappaleensa ennen kuin Youn Sun Nah saapuisi hänen seurakseen.

Ulf Wakenius on vaatimattomasti sanoen nero kitaransa kanssa ja hänen musiikkiaan kuunnellessa on todella helppo ymmärtää miksi hän on niinkin kuuluisa. Muusikko vaikutti esittävän kappaleensa täydellisesti ja lisäsi mukaan vaikuttavaa improvisaatiota, joka korosti hänen mestarillisia taitojaan. Wakeniuksen esiintyessä sai yleisö yllättäen huomata herttaisen korealaisen laulajattaren kurkkaavan ujosti ovelta. Ulf Wakenius oli alkusoitollaan onnistunut paitsi saamaan kuuntelijoiden huomion osakseen, myös tekemään nämä entistä nälkäisimmiksi, ja nyt Youn Sun Nah saapui lavalle hänen seuraansa. Hän vaikutti kovin hermostuneelta ja nopeasti tervetulotti yleisön uudelleen. Tämän jälkeen hän kiitti Wakeniusta ja istuutui sitten lavan keskellä nököttävälle baarijakkaralle.

Ensimmäinen laulu oli tuoreen Voyage-albumin aloituskappale Dancing With You. Hermostuneisuus katosi sen sileän tien, ja nyt lavalla seisoikin itsevarma ja vahvaääninen nainen. Lämpimän melankolinen ilmapiiri valloitti huoneen valojen himmetessä. Youn Sun Nah ja Ulf Wakenius ovat selvästikin harjoitelleet yhdessä runsaasti, eikä Youn Sun Nah odottanut perinteistä numerolaskentaa kappaleensa aloittamiseksi – kaksikko pysyi toistensa mukana pelkin eleiden turvin. Dancing With You on rento kappale, mutta hivuttautuu silti pitkäksi aikaa mielen syövereihin. Osan kappaleesta Youn Sun Nah esitti melodikaa soittaen, mikä sekä vapautti tunnelmaa että osoitti hänen pystyvän kekseliääseen improvisaatioon.

Kaksi seuraavaa kappaletta olivat cover-tulkintoja. Nat King Colen Calypso Blues ja João Gilberton Para Machucar meu coracao lienevät alkuperäisinä varsin voittamattomia lauluja, mutta tästä huolimatta ei Youn Sun Nah’n tarvitse hävetä omia versioitaan. Laulajatar esitti molemmat omalla, ainutlaatuisella tavallaan ja toi sävellyksistä esiin erilaisen aspektin.

Artisti ilmoitti seuraavan kappaleen olevan hänen oma luomuksensa; kerrassaan lumoava The Linden täytti huoneen Youn Sun Nah’n rauhallisella, mutta yhäkin vahvalla äänellä, tukeutuen melankoliseen tunnelmaan. Viimeistään nyt yleisö ymmärsi illan olevan ikimuistoinen.

Egberto Gismontin luoma instrumentaalisävellys Frevo ei ole tarkoitettu laulettavaksi, eikä sitä ennen tätä iltaa oikein osannut kuvitellakaan vokaalein esitettynä. Kaksikko kuitenkin todisti tämänkin mahdolliseksi Ulf Wakeniuksen säestäessä Youn Sun Nah’n lauluääntä juuri sopivan yksinkertaisella kitarariffillä. Toteutus ei vaikuttanut ollenkaan liian täyteen ahdetulta tai väkinäiseltä, ja osoitti jälleen esiintyjien yhteisen kemian toimivan erinomaisella tasolla. Esitykseen ei kuulunut varsinaisia sanoituksia, vaan Youn Sun Nah lauloi melodian kuin ääntään harjoittaen, mutta tämä vain lisäsi kappaleen tenhoa mitään siitä ottamatta.

Frevon omalaatuisen tulkinnan jälkeen laulajatar hyvästeli yleisönsä pientä taukoa varten. Hän hymyili ujosti ja kertoi olevansa iloinen mikäli osa kuuntelijoista palaisi saliin tauon jälkeen. Itsevarma jazz-artisti oli jälleen kadonnut ja tilalla oli hermostunut, joskin samalla kovin herttainen Youn Sun Nah.

Suurin osa ihmisistä käytti tauon hyväkseen käyden nopeasti ulkona tai tilaten itselleen juotavaa, sillä konsertin aikana baari ei tarjoillut. Osa puolestaan suuntasi juttelemaan Wakeniuksen ja Youn Sun Nah’n kanssa.

20 minuutin pituisen tauon jälkeen yleisö palasi tuoleilleen ja aivan kuten ensimmäiselläkin kerralla, saapui Ulf Wakenius ensin yksin lavalle esittääkseen kaksi omaa laulua. Pian Youn Sun Nah liittyi jälleen kitaramestarin seuraan, esitellen seuraavan kappaleen olevan albumin nimikkoraita Voyage. Hän selitti jazzin olevan kuin matka, eli voyage, ja aloitettuaan laulamisen hän vaikutti jotenkin erilaiselta. Muutos ei ollut suuri, mutta jollakin tapaa hänestä huokui nyt aiempaa vakavampi mieliala – oli helppo päätellä tämän kappaleen merkitsevän hänelle enemmän kuin muut. Hetken päästä tunnelma jälleen keventyi artistin esittäessä kappaleen Doralice, joka on portugaliksi esitetty iloisen piristävä bossa nova -laulu.

Ennen Shenandoah’n alkua Youn Sun Nah kertoi yleisölleen siitä, kuinka päätyi valitsemaan tämän kappaleen illan konserttiin. Hän puristi käsiään yhteen ja teki parhaansa estääkseen kyynelten tuloa kertoessaan laulun muistuttavan häntä isästään ja omasta lapsuudestaan. Hetki vaikutti olevan laulajattaren tunteellisin koko konsertin aikana ja tarkkaan katsoessa hänen silmissään saattoi nähdä kimallusta.
Toiseksi viimeisestä kappaleesta ei siitäkään puuttunut tunnetta – ranskalaisiin klassikkoihin kuuluvan Ne me quitte pas’n tahdit soivat klubilla Youn Sun Nah’n saadessa poskilleen hitaasti etenevät kyyneleet.

Illan viimeiseksi kappaleeksi tarkoitettu Jockey full of Bourbon ei hävinnyt taidokkuudessaan aiemmin nähdyille teoksille. Youn Sun Nah ylsi korkeisiin nuotteihin ja jatkoi niitä ottamatta välillä henkeä. Esityksen ulkomuodollinen puoli jätti kenties keskustelun varaa, mutta laulajattaren antama vaikutus sen sijaan oli taattu. Hänen ja Ulf Wakeniuksen välinen kommunikaatio ei koskaan pettänyt, mikä korosti illan luomaa harmoniaa.

Raikuvat aplodit yllyttivät Youn Sun Nah’n voimakkaan tunnekuohun valtaan, saaden hänet vaikuttamaan entistäkin ujommalta, aivan kuin hän ei olisi osannut odottaa näinkin positiivista vastaanottoa. Kaksikko kiitti yleisöään ja heilauttivat ennen poistumistaan käsiään elegantisti toisiaan kohden, mikä vaikutti olevan heidän kahdenkeskinen vitsinsä.

Yleisö jatkoi taputtamista, kunnes Youn Sun Nah palasi lavalle. Hän hymyili ja totesi että konsertin pitäisi olla jo ohitse. Ensimmäinen encore-kappale oli korealainen perinnelaulu Arirang. Hän pyysi paikalla olevia korealaisia laulamaan mukana ja vaikka aluksi vain muutama uskalsi, tarttui jokaisen esitetyn vokaalin myötä mukaan lisää lauluääniä. Jopa saksalaiset innostuivat hyppäämään mukaan, mikä yllätti artistin. Kappaleen jälkeen miespuolinen ääni huusi; ”Saranghae Youn Sun Nah!”, mikä sai jazz-laulajattaren nauramaan ääneen.

Youn Sun Nah katosi jälleen lavalta, mutta päättymättömät aplodit houkuttelivat hänet vielä takaisin. Virnistäen hän muistutti että konsertin pitäisi todellakin olla jo ohitse.

Viimeinen kappale oli henkilökohtainen laulu My favourite Things. Laulajattarella oli mukanaan posetiivi, jolla hän soitti kappaleen pehmeää melodiaa, mikä antoi konsertille suloisen päätöksen. Yleisön huulille nousi väistämätön hymy kun artisti tauotti esiintymisensä hetkeksi laulaakseen sitten sanan ”schnitzel” (= lihaleike, saksalainen herkku).

Konsertin jälkeen kuuntelijoilla oli mahdollisuus ostaa Voyage-albumi ja saada siihen molempien muusikoiden nimikirjoitukset, sekä jutella heidän kanssaan. Iltama oli yksi koskettavimmista tapahtumista joihin olemme ottaneet osaa, ja siksi suosittelemmekin Voyage-kiertuetta kaikille, jotka vain suinkin pääsevät jollekin siihen kuuluvista konserteista.