SM Town 2010, Soul

Jännitys oli saavuttanut huippunsa 2010 SM Town -konsertin käynnistyessä. SM Entertainment oli luvannut show’n, jonka muistaisimme pitkään, sillä mukana olisi ennennäkemättömiä esityksiä ainutkertaisilla duetoilla ja juuri tätä varten suunnitelluilla comebackeillä höystettynä. Saatoimme myös odottaa paikalla olevan sekä artisteja, joita emme olleet nähneet aikoihin, että myös tämän päivän suosituimpia näyttelijöitä – kaikki SM Entertainment -toimiston alaisia. Uskalias suunnitelma, mutta tuhannet myydyt liput ja kärsimättömät fanit osoittivat sen olevan menestyksekäs. Olisiko itse konsertti kuitenkaan menestys?

Se on varmaa, että fanit olivat paikalla.

Aivan metroaseman ulkopuolella, muutaman metrin päässä Soulin Jamsil Stadiumilta, vaikuttava määrä faneja suuntasi kohti päämääräänsä. He olivat varustautuneet ilmapalloilla, valotikuilla ja muilla esineillä. Nämä tarvikkeet oli napattu kaiken kattavasta fanipakkauksesta, jollaisia useat Stadiumille johtavalla tiellä sijainneet kojut myivät.

Vaikka kaikilla oli omat paikkansa, lavan edessä sijaitseva syvennys oli jo täynnä – pääasiassa ylpeänä suosikkiartistiaan kuvin tai viuhkoin kannustavia faneja. Aitio oli täynnä valotikkuja ja artistien julisteita, joskin yksi artisti erottui joukosta. Konsertin alkua odotellessa ei jäänyt epäselväksi mikä tämä artisti oli. Valotikut loistivat vihreää SHINeelle, pinkkiä SNSD:lle ja sinistä Super Juniorille. Kaikki nämä värit olivat nähtävissä, mutta Dong Bang Shin Kin punainen tunnusväri peittosi muut.

Lava oli valtava ja tapahtumapaikka erittäin värikäs, sillä tilan täyttivät artistien näyttävin fontein ja värein koristellut nimet.

Kello oli 16:30 kun huomio kiinnittyi lavan kolmeen näyttöön. Näytöillä pyöri konserttia varten tehty lyhyt esittelyvideo, jolla vierailivat Dong Bang Shin Kin U-Know Yunho ja Max Changmin, SNSD, Super Juniorin Siwon ja Donghae, f(x), SHINeen Minho, TRAXin Jay sekä CSJH The Gracen Sunday. Kaikki rakensivat SM-linnaa hauskasti ja luovasti, vaikkakin epätodelliselta tuntuvalla tavalla. Vaikka elokuva oli hyvin yksinkertainen, se sai kaikki malttamattomaksi, ja yleisön kannustushuudot olivat jo äänekkäät.

Tämän vuoden SM Town -konsertin ensimmäinen löytö ja todella hieno yllätys oli show’n alku. J-Min käveleskeli ympäri lavaa kitaroineen laulaen Alanis Morissetten kappaleita. Rockilla höystettyjä ja kauniilla, lahjakkuutta osoittavalla äänellään balladeja esittäessään laulajattaresta kuoriutui hyvin mielenkiintoinen artisti, vaikka hän onkin vielä kovin tuntematon nimi. Hän lauloi kaksi kappaletta, Shinen ja Don’t cryn, joita molempia oli miellyttävää kuunnella. Loppujen lopuksi sanottakoon, ettei J-Minin nimeä tule unohtaa. Hän on erittäin lupaava artisti, joka toivottavasti julkaisee pian albumin tai singlen.

Seuraavaksi lavalle nousi CSJH The Grace, tosin kolmijäsenisenä, sillä Chunmoo Stephanie ei voinut osallistua tanssikoulussa opiskelemisensa vuoksi. He aloittivat yksinkertaisesti, mutta tyylikkäästi esittämällä My everythingin. Kappale on yksi niistä pehmeistä ja hypnotisoivista lauluista, jotka erityisesti osoittavat tyttöjen lahjakkuuden. Heidän äänensä ovat erilaiset, mutta ne sopivat yhteen niin kauniisti, ettei yleisön auttanut kuin lumoutua ja huumautua. Neljännen äänen puuttumisesta huolimatta aikaansaatu ristiriidattomuus sai osakseen runsaasti ihastelua. Yhtye esitti myös kappaleen One More time Ok?. Vaikka Dana jäi hieman taka-alalle Linan ja Sundayn tunnettuihin ja vahvoihin ääniin verrattuna, hän osoittautui silti hyvin lahjakkaaksi. Hänen äänensä yksinkertaisuus ja tyylikkyys oli koskettavaa. Toivon mukaan SM ei anna yhtyeen pysyä tauolla kauaa, sillä kpop-maailma todella kaipaa tähtösiä takaisin.

CSJH The Gracen jälkeen oli vuorossa Chu Gayeol, joka lauloi Just When I Needed You Mostin duettona Super Juniorin Sungminin kanssa. Esitys oli kaunis, ja sitä seurasi Lee Dongwoon ja Tin Tin Fiven luoma pirteämpi osuus.

f(x) otti seuraavana homman haltuun ensimmäisellä menestyskappaleellaan, La chA TAlla. Amberin poissaolo oli harmillista – hän ei voinut osallistua tuntemattomista syistä. Kenties Amerikan-aktiviteeteilla oli jotain tekemistä asian kanssa. Valitettavasta yllätyksestä huolimatta f(x)-nelikko pärjäsi hienosti, ja kaikki tulevat muistamaan heidän pirteän asenteensa, energiansa ja etenkin hymynsä. Tämä pitää erityisen hyvin paikkansa Lunan kohdalla, joka oli hellyttävä ylienergisen vaihteensa ansiosta, ja hän todella tahtoi pitää hauskaa lavalla. Kappaleiden päätyttyä Krystal jäi lavalle duetoidakseen SNSD:stä tutun sisarensa Jessican kanssa. Seuraava harmillinen käänne tapahtui heidän kohdallaan. Teknisen ongelman vuoksi poppareiden täytyi keskeyttää esitys puolivälissä kappaletta, sillä näyttö meni mustaksi, eivätkä äänilaitteet enää toimineet. Tytöt joutuivat poistumaan lavalta, ja me odotimme vartin ennen kuin f(x) palasi esittämään La chA TAn toistamiseen. Sisaruspari palasi lavalle kappaleen jälkeen. Jessican ja Krystalin esitys merkitsi kunnon show’n alkua kun he esittivät alun perin Keshan laulaman Tik Tokin. Duetto oli täynnä vuorovaikutusta, ollen erittäin seksikäs tunnetuksi ja suosituksi kappaleeksi. Kiitos siskosten täydellisen amerikkalaisen aksentin, kappale oli myös hyvin laulettu. Jessica osoittautui todella karismaattiseksi hymynsä ja virnistystensä ansiosta.

f(x):n Chun ja SHINeen Minhon dueton jälkeen oli Zhan Li Yinin vuoro vallata lava kahden kappaleen, I willin ja Moving onin, ajaksi. Hänen osuutensa oli pieni pettymys. Vaikka Zhan Li Yinin ääni on kaunis, esityksestä huokui vain vähän intohimoa ja keskittyneisyyttä, minkä vuoksi kappaleet jäivät yleisvaikutelmaltaan tylsiksi ja raskaiksi.

Seuraavaksi yleisö sai todistaa Kangtan comebackiä. Sooloartisti vietti viimeiset kaksi vuotta armeijassa palaten alkuvuodesta 2010. Hän oli pukeutunut tyylikkääseen pukuun ja sai nopeasti osakseen kunnioitusta ja ihailua esittäessään yhden arvostetuimmista kappaleistaan, Polarisin. Korealaisten balladien kuninkaaksi nimittämämme mies teki menestyksekkään paluun, sillä hän lauloi hienosti ja todisti olevansa sama, fanien aina rakastama artisti. Toisena kappaleenaan hän esitti 7989:n, joka oli itse asiassa duetto Go Aran kanssa. Kappale esitettiin jonkin asteisena aarteenmetsästyksenä, sillä ympäri lavaa oli joko piilotettu mikrofoneja tai niitä toivat paikalle SHINeen Onew ja Song Gwang Shik. Ajatus oli todella suloinen, mutta Go Ara, jonka osuudet eivät olleet parhaat mahdolliset, ei tehnyt kappaleelle oikeutta. Kenties olisi ollut parempi yksinkertaisesti antaa Kangtan esittää toinen soolo.

Tässä kohdin kaikkien odottamat artistit alkoivat ilmestyä lavalle konsertin ensimmäisen osan loppuhuipennusta varten. Ensimmäinen osio kesti kaksi tai kolme tuntia, ja tämän onnistuneen alun asiosta voimme vain odottaa menon muuttuvan entistäkin paremmaksi.

Ensimmäisenä lavalle astui SHINee, joka esitti muutaman potpurin aloittaen mielenkiintoisella Stand by Mellä siirtyen kappaleisiin Replay, Get Down ja Juliette. Esitys todella toi esiin poikien lahjakkuuden. Fanien kannustushuutojen ja poikien, etenkin Onewin ja Minhon, lavaolemuksen, sekä yleisen ilmapiirin ansiosta jopa aluksi välinpitämättömätkin ihmiset olivat otettuja ja vaikuttuneita. Onew’n lauluääni on ainutlaatuinen, mutta miellyttävä ja hallittu. Häntä oli erityisen ihanaa kuunnella Julietten aikana. Minhon karisma ja mahtava läsnäolo taas onnistuivat peittämään muutamia heikompia kohtia. Keyn kohdalla sattui pieni pettymys – ongelmia joko mikrofonin tai äänen vahvuuden kanssa. Keyn laulua oli itse asiassa vaikeaa kuunnella jopa hänen laulaessaan yksin. Taemin toi esiin vakavamman ja kovasti töitä tekevän puolensa, etenkin duetossaan näyttelijä Lee YeonHeen kanssa kappaleessa Slow Motion.

TRAX:n lavalle saapumista seurasi sekasorto. Vaikka yhtyeen tyyli on muuttunut pehmeämmäksi ja vähemmän hard rockimaiseksi, yleisö piti etenkin kappaleesta Oh my Goddess, jonka he esittivät Cold Hearted Man -intron jälkeen. Jungmo erottui edukseen uskomattomilla kitarataidoillaan, eikä etenkään hänen palonsa lempisoitintaan kohtaan jäänyt epäselväksi. Tämän hän todisti esittäessään soolon, jota seurasi kappale Sonata of Temptation, jota varten lavalle kapusi TRAX:n lisäksi Super Juniorin jäsenet Heechul ja Ryeowook. Esitys oli hyvin intensiivinen ja sai koko yleisön transsimaiseen tilaan.

Myös Super Junior osoittautui todella hienoksi yllätykseksi, varsinkin muutaman dueton kohdalla, ja heidän esittäessään tunnetuimpia kappaleitaan, kuten Super Girl, BONAMANA, No Other, Miracle, Way for Love ja Dancing out. Ohjelmanumerot saivat yleisön hetkessä liekkeihin. Sinistä väriä loistavat valotikut hehkuivat ja antoivat rytmiä yhtyeelle ominaisille kappaleille. Kaikki lauloivat mukana. Erityisen hyvin joukosta erottui mahtavan karisman omaava Heechul. Fanikannan yleisen mielipiteen mukaan hän ole paras laulaja tai tanssija, mutta tästä huolimatta hän pisti silmään. Hänet tullaan muistamaan virnistyksistään ja provosoivasta tyylistään, jota joko rakastetaan tai vihataan. Oli toki vaikeaa olla huomaamatta myös Kyuhyunia kiitos kauniin äänensä. Hän ei vain laula kauniisti, vaan myös puhtaasti. Hän ei ole fanien suosikki tai heistä kunnioitetuin, mutta todella lahjakas. Sama kuvaus sopii Eunhyukiin ja tämän vaikuttaviin tanssiliikkeisiin. Kenties liian monta jäsentä omaavasta yhtyeestä moni saattaa jäädä huomaamattomaksi, mutta näitä kolmea ei tule unohtaa. Risuja voi antaa Shindongille ja hänen hymyilleen, sekä Yesungille, joka liioittelee esityksessä, joka kuitenkin jäi vain keskinkertaiseksi. Pettymys oli myös Kyuhyunin ja SNSD:n Seohyunin duetto kappaleesta Call My Heart Out. Vaikkakin kappale oli kaunis, molemmat olivat epävarmoja sekä lavaolemuksensa että toistensa suhteen, eivätkä heidän äänensä sopineet kovin hyvin yhteen.

SNSD aloitti vuoronsa kappaleella, jonka esittivät pinkkiasuiset Tiffany, Jessica ja Sunny. Seuraavaksi lavalle astui yhtye kokonaisuudessaan esittämään hyvin onnistuneen Run Devil Runin yllään kauniit ja seksikkäät, kiiltävät takit. He olivat kappaleessa hurmaavimmillaan. Yhtye lauloi myös My Childin, Etuden, Kissing Youn, Naengmyeonin ja hyvin erityislaatuisen HaHaHa Songin. SNSD on saattanut saada useista eri syistä paljon anti-faneja, mutta vaikka heidän taitonsa eivät olisikaan huipputasoa, moni jäsen oli miellyttävä yllätys. Super Juniorin tavoin heidän läsnäolonsa oli mahtava, ja fanit rakastivat heitä.

Aina hymyileväisellä ja kuplivalla Sooyoungilla on taipumusta laulaa ajoittain epäpuhtaasti, eikä hän oikein onnistunut niissä muutamissa hänelle annetuissa osuuksissaan. Toisaalta Jessica on onnistunut kompensoimaan tanssitaitoaan tietämällä miten tulla huomatuksi hymyillä ja viehättävyydellä, mikä on toisaalta luonnollista, toisaalta epäaitoa. Heechulin naispuolinen vastine, Jääprinsessa, tuntee viettelyn salat, eikä jää huomaamatta. On myös vaikeaa olla mainitsematta Taeyeonia, jonka laulutaito kehittyy kerta kerralta ja on itse asiassa hyvinkin lahjakas ja kaunisääninen.

Yleisön lumoutuessa kaikista esityksistä, duetoista ja sooloista yhtä lailla, olisi ollut vaikeaa pysyä neutraalina tällaisen konsertin keskellä.

Seuraavana lavalle astui BoA, jota lukemattomat fanit kannustivat innokkaasti. Popin kuningattareksi nimitetty laulaja esiintyi lisänimensä veroisesti laulaessaan mm. kappaleet My Name, Energetic ja I did it for Love, jossa mukana olivat Key ja SHINee. Ainoana miinuspisteestään, englanninkielen aksentistaan huolimatta BoA oli upea sekä vokaalisesti että tanssillisesti. Hänen lavakarismansa oli suunnaton niinkin pienikokoiseksi naiseksi. SM Town -mestarin esitys vain parani sytyttäen kaiken liekkeihin.

Esitystä seurasi laulajan kymmenvuotisuran juhlanumero, jota varten lähes kaikki backstagella odottaneet artistit saapuivat lavalle laulamaan hänelle hyvin tunnetun pikku laulun, jonka jälkeen Minho pääsi ”kakuttamaan” hänet. Kakkuparka, ja BoA-parka, joka ei kuitenkaan menettänyt kasvojaan. Artisteille annettiin anteeksi, kun hänelle esitettiin yksi BoAn ensimmäisistä ja suosituimmista kappaleistaan, No.1. Samalla konsertin ensimmäinen puolisko julistettiin päättyneeksi. Lopuksi kello 20:40 näytöille ilmestyi lyhyt viesti, jossa Leeteuk ja Eunhyuk varmensivat ”kahta tärkeää henkilöä” koskevan ilmoituksen.

Oli mahdotonta olla huomaamatta se kasvava kärsimättömyys, joka velloi yleisön odottaessa konsertin toista puoliskoa. Ajatus U-Know Yunhon ja Max Changminin (Dong Bang Shin Ki) näkemisestä lavalla sai punaiset valotikut heilumaan entistä vinhemmin ja innostus oli tarttuvaa.

Super Junior saapui lavalle kello 20:40 esittämään remix-version kappaleestaan Sorry Sorry. Esitys nostatti tunnelmaa edelleen, vaikkakin kärsimättömyyden tuntu oli edelleen olemassa. Tämän jälkeen he esittivät useita lauluja ja remix-versioita. Super Junioria seurasi monet esitykset ja tunnettujen kappaleiden remix-versiot. Huomionarvoinen tapaus oli SNSD:n Genie, jonka alussa Tiffany liukastui kakunpalaan. Hän pysyi lavalla kappaleen ajan, muttei palannut takaisin enää myöhemmin. Konserttia seuraavina päivinä hän joutui pitämään sidettä, mikä todentaa että vahinko oli vakavampi kuin ymmärsimmekään. TRAX ja Heechul duetoivat kappaleen Paradox ja f(x):n Krystal ja Luna You’re My Destinyn. Kappaleiden kirjo todella oli laaja, ja niiden vangitseva peräkkäisyys aloitti konsertin vaikuttavan kakkososan.

Tämän ilotulitusmaisen kokemuksen jälkeen alkoi tanssiparaati, jota vetivät Eunhyuk, Taemin, Minho, Shindong, Donghae, Yuri, Luna, Victoria, Hyoyeon, Sooyoung ja Yoona. Ja miten hyvä paraati se olikin. Kaikki olivat upeita, mutta tanssijoiden joukossa oli muutama suurlahjakkuus, joista tytöistä mainittakoon Sooyoung ja Yuri ja pojista Eunhyuk, Taemin sekä Donghae. Hetki oli mahtava sekä tanssin ystäville että loppujen lopuksi muillekin.

Tanssia seurasi BoAn paluu kappalein Let me ja Stand by. Jälkimmäinen osoittautui erityisen koskettavaksi livenä esitettäessä. Hänen laulaessaan tunteella äänestä huokui liikutus. Parin ensimmäisen rytmiin ja tanssiliikkeisiin keskittyneen esityksen jälkeen tämä kappale muutti tunnelman hitaudellaan muutamaksi minuutiksi unelmamaiseksi, kun BoA lauloi sen jakkaralla istuen. Hän todella osaa ällistyttää ja hämmästyttää. SM Townissa esittämiensä kappaleiden perusteella jopa niiden, jotka eivät vielä ole hänen fanejaan, tulisi antaa hänelle mahdollisuus.

BoAn suunnatessa backstagelle tila meni pimeäksi, ja ihmiset alkoivat huutaa enemmän kuin koskaan. Hollywood-elokuvan veroisen sisääntulon saattelemina U-Know Yunho ja Max Changmin (Dong Bang Shin Ki) astelivat vihreiden laservalojen ympäröiminä. He kulkivat – tai oikeastaan liisivät – yleisön läpi kaapeleiden varassa laskeutuen lavalle ja aloittaen kappalesekoituksella. Harmi kyllä tekninen vika keskeytti pojat heidän laulaessaan The Way U Area. Emme joutuneet odottelemaan kauaa kun he olivatkin jo palanneet lavalle laulamaan potpuria kappaleista Rising Sun, Mirotic ja Purple Line. Molempien lyhyet soolovedot näyttivät päättäneen heidän osuutensa, sillä Super Junior oli taas lavalla esittämässä Don’t Donia. Yleisöä odotti jälleen uusi yllätys, kun kappaleen instrumentaaliosio korvautui rock-välisoitolla rumpalinaan Heechul ja laulajinaan TRAX sekä Max Changmin. Esitys oli todella rokkaava ja räjähtävä ja toimi täydellisesti kahden laulajan, rockin ja räppäreiden kaksiminuuttisena vetona.

Pienen tauon jälkeen U-Know Yunho palasi lavalle duetoimaan Max Changminin kanssa uuden ja ainutlaatuisen kappaleen Maximum. Se kuulosti hieman traditionaaliselta, aluksi modernin rytminsä ja myöhemmin tanssi- ja itsepuolustusliikkeiden yhdistelyn vuoksi. Yleisö oli kuin tolaltaan, mikä oli täysin ymmärrettävää näiden kahden SM Town -legendan kohdalla. Heidän comebackinsä oli onnistuessaan vahva ja voimakas. Max Changmin oli hyvin karismaattinen, kenties jopa karismaattisempi kuin U-Know Yunho. Hänen ennennäkemätön itsevarmuutensa oli ehdottomasti konsertin paras yllätys.

Loppu läheni, minkä kaikki tunsivat kuusituntisen konsertin jälkeen, mutta itse artistit tekivät edelleen töitä pitääkseen tunnelman yllä uusin mutta lyhyemmin kappalekokoelmin. Kokoelmaan lukeutuvat SHINeen Lucifer, SNSD:n Gee, BoAn Hurricane Venus, sekä Super Juniorin U.

Konsertti päättyi perinteisesti kaikkien artistien ollessa lavalla yllään konsertin virallinen, logoa kantava t-paita. Kaikilla esiintyjillä vaikutti olevan hauskaa keskenään porukan laulaessa tunnetun Hotmailin sekä uuden Hope-kappaleen. Jälkimmäinen sopikin tilaisuuteen kuin nappi silmään, sillä kaikki paikalla olijat olivat täynnä toivoa eri asioita kohtaan: että comebackit todella toteutuvat, että Japanissa uraa luovat menestyvät ja tietenkin, että vuosi 2011 tuo meille uuden yhtä kauniin ja upean SM Townin kuin kuluvana vuonna hyvin järjestettyine esityksineen. Kenties se voi jopa kehittyä aina yhtä lahjakkaiden artistiensa ansiosta.

Kyllä, vuonna 2010 SM Entertainment piti lupauksensa. Täysin.