© MBLAQ

MBLAQ – BLAQ Style


kirjoittaja: Daeki

BLAQ Style on nuoren J.Tune Entertainmentin poikabändin, MBLAQin ensimmäinen kokopitkä studioalbumi, joka julkaistiin Etelä-Koreassa 10. tammikuuta 2011. Albumin nimikkokappaleiksi on valittu Cry ja Stay-kappaleet.

Levyn aloittaa lyhyt pianosäestyksellä toteutettu intro Sad Memories. Introa voisi kuvailla hyvin nimensä veroiseksi, se on haikeamielinen ja hidastempoinen. Introjen tapaan, tässäkään ei kuulla laulua, vaan kappale etenee koko ajan pianon säestyksellä. Levyn toinen raita on Stay, joka on edeltäjäänsä tyylillisesti täysin erilainen. Stay on nopeatempoinen, hieman R&B -vaikutteinen ja moniulotteinen. Moniulotteisuutta kappaleeseen luovat nopeiden osuuksien lisäksi hitaammat haikeatunnelmaiset pätkät ja muutama Mirin ja Thunderin rap-osuus. Vaihteleva taustabiitti tuo kappaleeseen myös mukavaa tunnelmaa, unohtamatta koukuttavaa kertosäettä. Kappaleesta on tehty musiikkivideo, jossa pojat tanssivat räväköiden neonvalojen loisteessa. Albumin kolmantena raitana kuullaan Cry. Kyseessä on albumin toinen kappale, josta on toteutettu musiikkivideo. Kappaleesta välittyy aluksi kuiskaileva, herkkä sävy, mutta se muuttuu voimakkaammaksi. Kappaleesta kiinnostavan tekee sen rytmitys, joka on todella terävän ja pontevan oloinen ja välillä taas hyvin taustalle siloiteltu. Cryn voisi sanoa omistavan sekä balladin ja popahtavamman kappaleen ominaisuuksia, mutta se ei ole puhtaasti kumpaakaan.

Neljäs kappale Darling alkaa hyvin mielenkiintoisesti, hiljaisen laulun ja elektronisesti luodun jännittävää tunnelmaa uhkuvan taustabiitin kanssa. Sanoitukset tähän kappaleeseen muutaman muun ohella on tehnyt Rain. Taustasointu on hyvin rytmikästä ja eteenpäin pyrkivää koko kappaleen ajan, mikä saa jalan iskemään tahtia mukana. Kappale sisältää sekä laulua että rap-osuuksia, joita on mukavasti ns. rikottu teknisesti, joka tekee taustabiitin ohella myös laulusta jännittävämmän oloisen. Kappaleen tunnelma ei pääse latistumaan missään vaiheessa vaihtelevuuden ja rytmityksen ansiosta. Throw Away jatkaa elektropopmaista linjaa. Kappaleessa ei ole havaittavissa pirteää tunnelmaa nopean ja mukavan rytmikkyyden keskellä. Tunnelma on jotenkin tumma ja hieman surumielinen, mutta jo raidan nimeä katsomalla tajuaa miksi tällainen tunnelma sopii tähän kappaleeseen erittäin hyvin. Throw Away on hyvä todiste siitä, että rytmikkäämpi ja tanssittavampi musiikki voi olla myös surumielistä tai haikeaa. Edellisen kappaleen surumielisestä tunnelma päästään vielä sydäntä raastavampaan tunnelmaan Rustin tahdissa. Kappale alkaa hyvin herkästi, lähes itkun sekaisin sanoin, jotka sanovat että ”Sydämeni on ruostunut”, sama haikea ja surullinen tunnelma jatkuu läpi raidan. Tunnelmallinen taustabiitti, yhdistettynä herkkään ja koskettavaan lauluun, tekevät kappaleesta lähes balladimaisen.

Albumin seitsemäntenä raitana kuullaan Tonight . Herkkä ja kaipuuta viestivä, mutta edellisiä kappaleita kevyempi Tonight on albumin rakkauslaulu. Koko kappale on laulettu hyvin kauniin herkällä, mutta voimakkaalla sävyllä. Kappale saa kuuntelijan herkkyydellään, mutta silti sopivalla pirteydellä hyvälle mielelle. Wish You Hadn’t on heti alusta asti hyvin popahtava ja nopeasti etenevä. Kappale on mukavan pirteä ja energinen vaihtelu herkemmälle tunnelmalle. Myös tässä kappaleessa on käytetty hyväksi elektropopmaisuutta, joten se ei pääse eroamaan liikaa muista albumin kappaleista. Yhdeksäs kappale You’re My + on taas hieman herkempi ja rauhallisempi, kyseessä ei ole kuitenkaan balladi, herkkään tunnelmaan on yhdistetty popahtava taustakappale ja rap-osuudet. Kenellekkään ei kuitenkaan jää kappaletta kuunnelleessaan epäselväksi, että tämäkin on rakkauslaulu. Mukavan oman vivahteen kappaleeseen tekee välillä esiintyvä pieni päällekkäisyys laulussa. Rolling U on albumin outo ja erilaisuudellaan erottuvin kappale. Terävä rytmitys, yhdistettynä sekavaan taustabiittiin tekevät kappaleesta jotenkin luokse pääsemättömän ja pilkotun oloisen. Laulussa ei ole mitään vikaa, mutta huonoin rytmityksen ja taustabiitin ansiosta kappale ei lukeudu albumin parhaaseen antiin, tosin ei kappale ole varsinaisesti huonokaan.

Albumin yhdestoista raita on Oh Yeah (C-Luv & Blue Magic Remix), joka on tehty yhtyeen aiemman kappaleen Oh Yeah’n pohjalta. Paljon aiempaa kappaletta kuunnelleen korvaan kappale voi kuulostaa hieman oudolta tai vieraalta. Kappaleessa on hyvin vähän laulua ja enemmänkin huudahduksia, jotka hukkuvat elektropopmaiseen taustakappaleeseen. Oman sekavuutensa tuovat rajusti vaihtelevat rytmit ja pätkät alkuperäisestä kappaleesta, jotka on ripoteltu sekajärjestykseen läpi raidan. Kappaleen voisi kuvitella hyvin tanssikappaleeksi, mutta kuunteluelämyksenä sillä ei ole suurta annettavaa. Toiseksi viimeisenä kappaleena kuultava Y (JR GROOVE Remix) on myös remix-versio yhtyeen aiemmasta kappaleesta Y. Kuten aiemman kappaleen kanssa, myös tämä kappale kuulostaa alkuperäiseen verrattuna sekavalta ja vieraalta. Remix-kappaleeksi kyseessä ei ole kuitenkaan mikään huonoin versio. Kappale olisi mainio tanssittavaksi, rytmityksen ja nopeatempoisuuden sekä teknisesti muokkaillun taustakappaleen ansiosta. A Different Beginning on albumin viimeinen kappale, kyseessä on lyhyt outro. Kuten intro, myös tämä loppuu yhtenevästi pianon säestyksellä, mutta hiljaisten loppusanojen kera: ”We are MBLAQ.. Just MBLAQ.. Faster.. Stronger.. Deeper.. Thanks our fans.. See ya”, näihin sanoihin albumin voi lopettaa hymy huulillaan.

Ensimmäiseksi kokopitkäksi studioalbumiksi BLAQ Style onnistui hyvin, MBLAQ voi olla tyytyväinen saavutukseensa. Kokonaisuus on yhtenäinen, mutta silti sopivan vaihteleva, kaikkia raitoja ei ollut painettu samaan muottiin, vaan myös erityyppisiä kappaleita oli tarjolla. Nuoreksi yhtyeeksi MBLAQ on saanut paljon huomiota, mikä toivottavasti tsemppaa poikia myös jatkossa tekemään aktiivisesti lisää musiikkia fanien iloksi.