F.T Island – Cross & Change

Pop rock -yhtye F.T Island julkaisi viimeisimmän kokopitkän albuminsa heinäkuun 16. päivä. Albumi sisältää 12 kappaletta, ja on pakkaus monenlaisia musiikkityylejä taitavasti sekoitettuna toisiinsa. Yhtyeen uusin jäsen, Song Seunghyun, on myöskin ottanut paikkansa yhtyeessä taitavasti haltuun. Levy onkin ensimmäinen kokopitkä sen jälkeen, kun kitaristi-laulaja Oh Wonbin erosi yhtyeestä ja Seunghyun tuli hänen tilalleen.

Levyn aloituskappale on energinen Bing Bing Bing, joka on todella pirteä ja hyväntuulinen raita, ja kertosäe jää taatusti soimaan päähän. Seuraavana on vuorossa singlelohkaisu Barae (I Hope), jossa uusi jäsen saa näyttää taitonsa raposuuksissa, ja onnistuukin siinä varsin kiitettävästi. Tämäkin kappale on tarttuva ja jatkaa levyn hyväntuulista meininkiä.

Kolmas laulu on tunteellisempi Miwoonagowoona (Love It, Hate It), jossa laulaja Lee Hongki saa upean äänensä oikeuksiinsa, ja kappaleen sanoma välittyy kuulijalle. Kappale on erittäin kaunis ja sopii myöskin levyn tunnelmaan. Neljäntenä on levyllä vuorossa Cheonsawa namookkoon (Angel And The Woodsman), joka on rauhallinen ja mukavan erilainen kappale. Se tuo hyvin esiin bändin monipuolisuuden ja on myös merkki siitä, että bändi on aikuistunut matkan varrella.

Sonyeoreul mannada (Sonagi) (Boy Meets Girl) on levyn viides kappale, joka jatkaa rauhallisen kaunista linjaa. Kuudes kappale on taas hiukan pirteämpi Gyeolhonhaejweo (Let’s Get Married), jossa on erittäin tarttuva kertosäe ja mukavasti rockhenkinen tunnelma. Seitsemäntenä levyllä on vuorossa jälleen hidas kappale, Kkogeun anideorado (It’s Not Necessary), joka myöskin on erittäin hieno balladi, joita tällä yhtyeellä tuntuu riittävän. Tunne välittyy tässäkin kappaleessa täysin, ja Hongkin hieno ääni saa ihon kananlihalle, ja taitavat kitarasoolot tuovat kappaleeseen oikean rockballadin henkeä.

Levyn kahdeksas kappale on mukavan letkeä Cheonneuneh arah (I Knew From First Sight), jota yhdeksäntenä seuraa Bonaejoogi (Send Away). Tämäkin kappale on rauhallinen ja siinä on erittäin hieno kertosäe. Kymmenentenä levyllä on Monnani (Ugly), jossa on hienoja raposuuksia sekoitettuna Hongkin upeaan lauluun ja yhdistettynä rockahtavaan taustaan. Näiden tyylien taitava yhdistely tekee tästä laulusta yhden levyn parhaista kappaleista.

Yhdestoista kappale, Nameh sokdo moreugo (Make Little Of Others), on myöskin balladi. Se on ehkä levyn balladeista vahvin, ja sopii levyn loppuun hienosti. Viimeisenä levyllä on toinen versio kappaleesta Barae (I Hope), joka ei mielestäni kuitenkaan kamalasti eroa alkuperäisestä, lukuunottamatta muutamia trot -tyyppisiä muutoksia.

Kaiken kaikkiaan tämä on erittäin hyvä, balladipitoinen pop rock -albumi. Ne jotka tästä yhtyeestä muutenkin pitävät, rakastavat varmasti tätäkin albumia. Uusi jäsen on sulautunut joukkoon hyvin, vaikka ei raposuuksissa olekaan vielä yhtä hyvä kun edeltäjänsä, mutta harjoituksen myötä kehittyy varmasti. Yhtye pitää kiinni tyylistään, ja se näkyy tälläkin albumilla. Levy on erittäin F.T Islandin tyylinen, ja siihen voi hullaantua jo ensimmäisellä kuuntelukerralla.