Elokuva-arvostelussa: The King And The Clown
kirjoittaja: Keike
The King And The Clown
(왕의 남자, tai Wang-ui namja)
Etelä-Korea, 2005
Ohjaaja: Lee Jun-ik
Käsikirjoitus: Choi Seok-hwan ja Kim-Tae Wung
Pääosissa: Lee Jun-ki, Gam Wu-seong, Jeong Jin-yeong, Kang Seong-yeon, Kwon Won-tae
Musiikki: Lee Byung-woo
Kieli: Korea
Kesto: 119 min.
Perustuu näytelmään ”Yi” eli ”You”, eli ”Sinä”.
Suuren suosion Etelä-Koreassa saavuttanut elokuva ”The King and the Clown” on vaikuttava teos. Elokuvan suosio tuli joillekin yllätyksenä sillä se keskittyy perinteiseen taiteeseen, kuten myös sen homoseksuaalisten viitteiden takia. Elokuva vakuutti kuitenkin katsojansa ympäri maailman, voitti Etelä-Koreassa useita palkintoja ja yhden jopa Ranskassa. Elokuva oli myös ehdolla ulkomaisen Oscarin kategoriassa.
The King And The Clown on todellisiin henkilöihin perustuva tarina ystävyydestä, uskollisuudesta ja loputtomasta kaipuusta toista ihmistä kohtaan. Se ei kaunistele asioita, vaan kertoo ne juuri niin kuin ne ovat; julmia, epäreiluja ja epämiellyttäviä.
1400-luvun Koreassa katuteatterissa työtä tekevät Jangsaeng (Gam Wu-seong) ja Gonggil (Lee Jun-ki) ovat läheisiä ystäviä. Teatterin manageri kuitenkin parittaa kaunista, melkeinpä naisen näköistä Gonggilia rikkaille asiakkaille, ja tämä tapa inhottaa Jangsaengia. Kun Gonggil surmaa managerin suojellakseen Jangsaengia, alkaa miehien pakomatka kohti Soulia. Perillä he liittoutuvat kolmen muun katunäyttelijän kanssa, ja perustavat uuden ryhmän. Uudella kokoonpanolla he tekevät näytelmän, joka ottaa suuren riskin; he pilkkaavat kuningasta. He jäävät kiinni, ja joutuvat hoviin, missä Jangsaeng tekee ehdotuksen; jos he saavat näytelmällään kuninkaan nauramaan, he jäävät eloon ja viihdyttävät kuningasta vakituisesti. Tästä alkaa hurja ongelmien ja sekasotkujen vyyhti, joka uhkaa erottaa Jangsaengin ja Gonggilin toisistaan.
Elokuva tekee suuren vaikutuksen jo ensimmäisen tunnin sisällä; musiikki, lavasteet, vaatteet ja näyttelijät ovat ylittäneet itsensä. Elokuva vetää sisäänsä, ja sitä on vaikea jättää kesken. Elokuvan tunnelma on surullisen haikea, vaikka väliin mahtuu onnellisiakin hetkiä. Yleisilme kuitenkin on varsin synkkä, eikä kyseessä tosiaankaan ole minkään tavallinen seikkailu tai rakkaustarina.
Henkilöiden tunteet ja persoonat on tuotu erittäin hyvin esiin, kuten myös läheinen suhde Jangsaengin ja Gonggilin välillä. Tämä suhde on iso osa elokuvaa, ja sitä ei voi olla huomaamatta eikä sitä voi laittaa sivujuonen piikkiin. Se on suuri osa elokuvaa, muttei kuitenkaan ole liian tyrkyllä. Jokainen katsoja saa itse päätellä ja tuntea mitä näiden kahden välillä loppujen lopuksi on. Rakkaus elokuvassa on voimakasta, riippumatta sukupuolesta tai mistään muustakaan ulkoisesta seikasta. Jokainen meistä tuntee joskus menettämisen tuskaa, ikävää ja yksinäisyyttä, joten tarina koskettaa meitä kaikkia jollain tasolla.
Minut elokuva saa kananlihalle ja miettimään oikeasti niitä joista välitän. Loppu on hyvin kaunis ja haikea, ja kiteyttää koko elokuvan ytimen yhteen kohtaukseen. Kyseessä on eittämättä mestaritetos, ei enempää eikä vähempää.
5/5
