© Crash

Haastattelu Crashin kanssa


kirjoittaja: KoME-tiimi - kääntäjä: Eve

Crash, yksi Korean metallimusiikin tunnetuista pioneereista, on työskennellyt useiden tärkeiden artistien kanssa, sekä kasvattanut suosiotaan esiintymällä kansainvälisten tähtien seurassa. Kokoonpano käytti hetken aikaansa vastatakseen kysymyksiimme, jotka käsittelivät niin bändiä, musiikkia kuin Korean metalliskeneäkin.

Voisitteko esitellä itsenne lukijoillemme?

AHHN: Olemme heavy metal -bändi Koreasta. Seuraamme heavy-, fast- ja powermetallia, ja yksinkertaisesti soitamme ja ilmaisemme mitä ikinä tahdommekin.

Kuinka tapasitte ja muodostitte bändin? Mistä nimenne Crash tulee?

AHHN: Hmm… se on vanha juttu. Pidin hevimetallista enemmän kuin mistään muusta. Tuohon aikaan Etelä-Korea oli täynnä bändejä, jotka tekivät Mötley Crüen, Rattin yms. kaltaista musiikkia. Tämä oli ehkä ensimmäinen kerta yhteiskunnan kokiessa muutoksia. Jäsenet ja minä tapasimme 80-luvun lopussa hankkiessamme musiikillisia kokemuksia… kuin akatemiassa? Puhuimme uusista ajoista ja muodostimme bändin. Ensimmäinen coverkappaleemme oli Metallican Leper Messia.

Etsiessämme sanaa ja tarkoitusta nimeksemme, valitsimme ei-substantiivisen synonyymin Crashin. Se ei ole hetkeä ennen, eikä prosessi, vaan se välitön hetki. Halusimme ilmaista tätä rajaa ja siten päätimme ottaa nimeksemme Crash, joka merkityksellään kantaa tarkoitustamme.

Miksi päätitte ryhtyä muusikoiksi?

AHHN: Mielestäni maailmassa ei ole mitään niin valitettavaa kuin elämä, jossa et voi ilmaista itseäsi. ”Murtautuessani ulos” valitsin musiikin. Eikä olemassa ollut mitään niin puoleensavetävää kuin musiikki. Viehtymys musiikkiin on juuri siinä, että muihin keinoihin verrattuna voit ilmaista itseäsi niin monella eri tavalla. Maalaus on yksiulotteinen ja veistos kolmiulotteinen. Mutta musiikki (livenä) voidaan kuulla ja nähdä, ja kokemukset riippuvat itse kunkin erilaisista tarkoituksista, mikä luo lukemattoman määrän erilaisia reaktioita. Olemassa olevista musiikkigenreistä hevimetalli ilmaisee tätä parhaiten ja vetää puoleensa. Sen vuoksi valitsimme genreksemme juuri hevimetallin lukemattomien muiden musiikkityylien joukosta.

Du-Byung: Pidin rankoista kitarariffeistä yli muiden, ja siitä, että voin tehdä mitä tahdoin.

Jae Yong: Musiikin tunteita ei voi ilmaista millään muulla tavalla. Tahdoin ilmaista musiikkini tunteita.

Yong Uk: Kuuntelin Slayeria ja Metallicaa ja koukutuin pahasti.

Thrash metal on yleensä nähty amerikkalaisena musiikkigenrenä, sillä lajin alkuunpanijoina toimivat bändit kuten Slayer, Sepultura ja Anthrax. Yritittekö tuoda musiikkiinne korealaisia vaikutteita? Jos kyllä, kuinka pyritte tämän tekemään? Jos ette, miksi päätitte niin?

AHHN: Tuo on niin vanhakantaista, täytyykö korealaisten bändien todella tehdä näin?

Du-Byung: Nykyään emme laita suurta painoa tälle. Vaikka emme yritäkään antaa musiikille korealaista tunnelmaa, on silti mukavaa, jos se liittyy mukaan luonnollisesti.

Yong Uk: Menneisyydessämme yritimme tätä useaan otteeseen. Uskon, että on olemassa monia korealaisia asioita, jotka pystyvät liittymään thrash metal -elementteihin.

Kirjoitatte sanoituksenne sekä englanniksi että koreaksi. Miksi päätitte tehdä näin? Pyrittekö saavuttamaan kansainvälisen yleisön huomion?

AHHN: Eräs korean kielen erikoisuuksista on se, että laulamiseen tarvitaan paljon henkeä, eikä ääni silloin ei ole enää kovin luja, vaan pikemminkin karski ja luettelomainen. Englannin kielen käyttämisen eduksi voi musiikissa laskea suuremman yleisön saavuttamisen. 70-80 prosenttia kappaleistamme ovat englanniksi.

Du-Byung: Olemme thrash metal -bändi, totta kai tahdomme päästä usein kosketuksiin ulkomaisten faniemme kanssa.

Onko teillä viestiä, jonka haluatte välittää musiikin kautta? Luuletteko, että musiikki on hyvä kommunikaatiokeino?

AHHN: Monet ihmiset elävät elämäänsä raahautuen perheensä, järjestöjen ja yhteisönsä mukana sen sijaan että eläisivät oman tahtonsa mukaan. Tuntevatkohan he olonsa tyytyväisiksi menneisyyttään katsoessaan?

En luonnollisestikaan yritä vähätellä heidän arvoaan. Mutta… tahdon vain antaa heidän nauttia vapaudestaan niinä hetkinä, jolloin he kuuntelevat musiikkiamme. Tunnen sympatiaa heidän tosielämäänsä kohtaan.

Ja vaikka en osaa japania, pystyn musiikin kautta kommunikoimaan myös japanilaisten muusikoiden kanssa… Se käy järkeen, eikö totta?

Jae Yong: Totta kai musiikki on hyvä kommunikointikeino. Mielestäni myös esiintymisen kautta voi välittää viestejä, eikä pelkästään sanoituksilla.

Yong Uk: Mielestäni pyrimme lähinnä välittämään syviä merkityksiä sisältäviä viestejä, niitä joista populäärimusiikki ei välitä. Olen sitä mieltä ettei musiikkia parempaa kommunikointikeinoa ole olemassakaan.

Onko Koreassa bändejä, joista pidätte tai joita ihannoitte?

AHHN: ASIANA.

Du-Byung: gumX, Baekdusan.

Jae Yong: Sinawae.

Yong Uk: Tällä hetkellä ei yhtään.

Olette lämmitelleet useita kansainvälisiä artisteja. Mitä näistä esiintymisistä pidätte tärkeimpinä?

AHHN: Esiinnyimme yhdessä englantilaisen bändin Bushin kanssa. Siitä on jo kauan ja bändi oli täysin eri genreä, mutta tuon tapahtuman kautta sain uuden mielipiteen musiikkibisneksestä ja yleisöstä.

Muistan virheet aina paremmin kuin onnistumiset, sillä en tahdo tehdä samaa virhettä kahdesti.

Jae Yong: Testament, sillä se on bändi, josta pidän. Mutta se konsertti ja erityisesti se energia, jota nuo kaverit säteilivät – sain niistä melkeinpä kylmiä väreitä.

Yong Uk: Mad Capsule Markets, Testament.

Mitkä ovat kiertämisen parhaimmat puolet? Mitä voimme odottaa keikoiltanne?

AHHN: Hetket, jolloin yleisö kuuntelee musiikkiamme, liikkuu rytmin mukaan ja nauttii musiikista. Tunne siitä, että hengitämme samaa ilmaa ja jaamme saman energian niin pienessä tilassa.

Konserteissa soundimme ei ole löyhä, vaan pikemminkin kireä. Ylimääräinen kestämätön energia on vain kulutettava.

Du-Byung: Tunnelma ennen esiintymistä on minulle samankaltainen kuin ennen matkalle lähtöä. Lavalla tunne on kuin vuoristoradalla. Yleisö on aina villinä ja kaikki moshaavat.

Jae Yong: Harmonia fanien välillä. Moshpitin menoa ei voi sanoin kuvailla.

Yong Uk: Keikalle suuntaaminen on mielenkiintoinen täyskäännös.

Edellinen albuminne julkaistiin vuonna 2003. Onko teillä suunnitelmissa julkaista uutta levytystä?

AHHN: Tällä hetkellä olemme uuden albumimme viimeisessä äänitysvaiheessa. Esittelemme muun muassa entistä ”nuorempia” riffejä. Tuotimme albumin alkuperäisellä kokoonpanollamme ja päämäärämme on julkaista se ennen kesää. Tämän takia aloitimme äänitykset heti.

Se on nopeata ja voimakasta heavy metallia, tietenkin!

Mikä on mielipiteenne musiikkivideoista? Onko teillä suunnitelmia tehdä sellainen lähitulevaisuudessa?

AHHN: Musiikkivideot ovat tärkeä väline 2000-luvulla. Ongelma Koreassa on se, ettei tuoton ja kulutuksen välinen tasapaino ole niin sujuvaa. Tämän takia monet bändit kärsivät videotuotannon dilemmasta. Kuluihin nähden vaikutus on liian pieni. Mutta jos tahtoo tulla esitellyksi ulkomailla, täytyy sinulla olla sellainen.

Tahtoisin tosin kuvata vähintään kaksi, tai jopa useammankin videon uudelle albumillemme.

Luuletteko, että musiikkinne on muuttunut tai kehittynyt ensimmäisen albuminne jälkeen? Jos kyllä, niin oliko tämä luonnollinen seuraus vai tarkoituksellinen valinta muutoksen tekoon?

AHHN: Uskomme, että evoluutio ja lopputulos ovat luonnollisia. Ajan kuluessa kehitymme. Muutostarpeemme ja mielipiteemme tulevat aina esiintymään musiikissamme, luonnollisesti siinä kuvastuen. Tämä muutos tulee mielestäni jatkumaan.

Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka joko rakastavat tai vihaavat entisestä tuotannosta eroavaa uutuusalbumia. Me olemme vain kavereita, jotka pyrkivät tekemään eroa eiliseen ja sen sisältämiin unohdettuihin asioihin.

Jae Yong: Se on luonnollista. Teemme heavy metallia, mutta musiikki, jota tahdomme ilmentää ei tunne rajoja. Tahdomme levittää musiikkiamme lisää ja tehdä vain ja ainoastaan crash-tyyppistä musiikkia.

Olette työskennelleet levytyksillänne Colin Richardsonin kanssa. Mies on tuottanut musiikkia bändeille kuten Cradle of Filth, Slipknot ja Sepultura. Kuinka päädyitte työskentelemään hänen kanssaan? Millaisen jäljen hän jätti musiikkiinne?

AHHN: Minulle hän oli erinomainen esikuva, sillä hänen kanssaan opin jotakin tuottajana olemisesta. Tuotantoprosessin aikana hän oli kuin yksi meistä ja tämän ansiosta kokeilimme erilaisia prosesseja erilaisin tuloksin. Hän on hieno ihminen, joka pyrki ymmärtämään minua niin paljon kuin mahdollista.

Jae Yong: Colin on tuottaja, jonka seurassa muusikko tuntee olonsa mukavaksi. Meillä oli upeita konsertteja ja äänityssessioita.

Yong Uk: Hän on tuottaja, joka tukeutuu metalliin. Tämän vuoksi se oli bändillemme hieno kokemus.

AHHN, työskentelit Seo Taiji & Boysin kanssa kappaleella Gyosil Idea. Kappale nostatti aiheensa vuoksi varsin sekalaisia tunnelmia. Odotitko moista reaktiota kriitikoilta? Jos julkaisisit samanlaisen kappaleen tänään, luuletko että vastaanotto olisi erilainen?

AHHN: Musiikki-idolin kanssa työskenteleminen oli jotain uutta ja mielenkiintoista. Aihe ei itsesssään ollut ongelma vaan se, että idoli valitsi sen. Jos aiheen olisi valinnut vain joku tavanomainen kaduntallaaja, se tuskin olisi aiheuttanut niin suurta reaktiota.

Tämä on korealaisen kulttuurin sairas osa.

Monien bändien, jopa pop-yhtyeiden, musiikkia sensuroidaan Koreassa tällä hetkellä. Mitkä ovat ajatuksenne tästä sensuroinnista?

AHHN: Oikeastaan meillä ei ole varsinaisen sensuroinnin kanssa mitään ongelmia. Se suojelee kansallisten tunnelmien jäännöksiä tai jotain vastaavaa. Tästä on tosiaan monia erilaisia mielipiteitä, mutta en tahdo hylätä vanhemman sukupolven yrityksiä kulttuurimme konservatiivisen osion säilyttämisessä.

Mutta nyt näyttää siltä, ettei sensuroinnin tarkoitus ja kriteerit enää käsittele näitä kansallisia tunteita tai kulttuuria. Ne päätetään poliittisten tai muiden asioiden perusteella, ja tätä me emme voi hyväksyä. Mielestäni tämä on todella typerää.

Sitä alkaa arvostaa kaikkia korealaisia musiikoita toden teolla oppiessaan ymmärtämään suurten yritysten, hallinnon ja niiden, jotka perustivat nuo yritykset, olevan sananvapautta ja kulttuurin ilmaisemista vastaan.

Tuota ilmiötä kutsun jämähtäneeksi demokratiaksi. Mielestäni Korea on maa, jossa sosialismin ja demokratian suhde on 7:3. Luonnollisesti sananvapauden vastaisuus on sairasta.

Du-Byung: Se on sairasta.

Jae Yong: Se on sairasta.

Yong Uk: Se on sairasta.

Näin yleisesti, miten korealainen yleisö reagoi musiikkinne? Millainen Korean metalliskene oikein on?

AHHN: Kunnioitamme jokaista, joka pitää musiikistamme ja kunnioittaa meitä. Musiikkimme välittämä viesti käsittelee juuri tätä molemminpuolista kunnioitusta. Minun silmissäni tämä suhde fanien ja muusikoiden välillä on samanlaista kaikkialla maailmassa.

Du-Byung: Fanimme ovat aina erittän aktiivisia ja intohimoisia. Korean metalliskene ei ole kovin hyvässä jamassa, mutta faniemme tuen ansiosta pystymme soittamaan lavalla.

Jae Yong: Heavy metallin soittaminen Koreassa on melko vaikeaa. Käsitys, että heavy metal on pelkkää melua, on varsin yleinen.

Yong Uk: Korealaiset fanit ovat parhaita ja metalliskenen kykenemättömyys tukea fanejaan on harmillinen.

Useilla haastattelemillamme bändeillä on ollut varsin negatiivinen näkemys Korean musiikkipiireistä kokonaisuudessaan. Mikä on teidän mielipiteenne kotimaan skenestänne? Jaatteko tekin tämän negatiivisen näkemyksen?

AHHN: Haha… Toivoa on aina. Toivomme, että ihmiset, joilla on tämä negatiivinen näkemys, unohtavat sen. Etenkin jos he ovat työskennelleet alalla jo jonkin aikaa. Nykyisyys on aina täynnä pettymystä. Kaikella on negatiivinen puolensa. Ongelma on vain siinä, että he eivät ole pystyneet näkemään vastakkaista puolta. Media pitää yllä keskustelua idoleista enemmän kuin bändien musiikista. Tämä on aika yksinkertaista käsittää, kunhan vain ymmärtää haaveiden ja todellisuuden eron.

Jae Yong: Koreassa hädintuskin enää kukaan ostaa albumeita. Itse asiassa levyjä ostamaan meneviä ihmisiä kohdellaan etenevissä määrin kuin idiootteja. Syy tähän muutokseen ovat MP3-lataukset. Mielestäni osa muusikoista on varsin tyytyväisiä tähän tilanteeseen.

Yong Uk: Tällä hetkellä asia on negatiivinen, mutta ei ole liioiteltua sanoa tilanteen olevan päättymäisillään.

Internetillä on iso rooli moderneilla kansainvälisillä musiikkimarkkinoilla. Kuinka internet on vaikuttanut Crashiin ja luuletteko sen saavan entistäkin suuremman roolin tulevaisuudessa?

AHHN: Internet vaikuttaa koko maailmaan. Ei pelkästään musiikkiin, vaan kaikkeen. Tämä on vain alkua.

Nettiä ei kuitenkaan vielä käytetä vakavasti bändien markkinoimiseen. Tulevaisuudessa tahdoisin mainostaa bändiä monin eri tavoin. Näen yhteyden humaanin teknisen ja humaanin kulttuurillisen aspektin välillä uutena mahdollisuutena. Vaikutus bändiimme tulee olemaan suurempi, mikäli asia kehittyy tähän suuntaan.

Onko teillä suunnitelmia soittaa ulkomailla tulevaisuudessa? Onko teillä mielessänne paikkoja, joissa haluaisitte soittaa?

AHHN: Meillä on työn alla useita eri ideoita ja kehittelemme niitä vielä lisää. Yksi näistä maista on Japani, jossa pidämme yhteyksiä yllä, mutta jossa olemme kokeneet myös vastoinkäymisiä. Marraskuussa meillä oli esiintyminen Japanissa, tulevaisuudessa keikkoja tulee olemaan luultavasti yhä vain enemmän.

Ai missäkö tahdomme esiintyä? Brixton Academyssa!

Yong Uk: Vaikka meillä on paljon suunnitelmia, mikään ei ole vielä varmaa. Tahtoisin esiintyä Japanissa, sitten Euroopassa, Amerikassa ja Kaakkois-Aasiassa.

Onko teillä viestiä KoME:n lukijoille?

AHHN: Olemme heavy metal -bändi Korean pienestä maasta. Tahdon vain sanoa, että kuunnelkaa musiikkiamme! Onkohan vielä muuta sanottavaa…

Du-Byung: Kiitos tämän haastattelun lukemisesta. Muistakaa aina heavy metal -bändi Crash. Musiikkimme saa sinut takuulla moshaamaan.

Yong Uk: Kuunnellessanne uutta albumiamme, kuulette taattua thrash metallia Kauko-Idästä. Hehehe.