2NE1 – To Anyone

Eteläkorealainen nelihenkinen hiphop-tyttöbändi 2NE1 julkaisi ensimmäisen kokopitkän albuminsa vuoden 2010 syyskuussa. Albumi sai varsin sekavan vastaanoton; sitä kehuttiin erittäin lahjakkaasta tuotantolaadusta, mutta levy sai myös haukkuja liiallisten autotune-osuuksien käytöstä. Albumi meni ykköseksi viikottaisella sekä kuukausittaisella listalla, ja myi yli 100 000 kappaletta.

Levyn ensimmäinen kappale on Can’t Nobody, joka julkaistiin kolmantena singlenä. Sen on kirjoittanut ja säveltänyt lähes kaikista levyn kappaleista vastannut Teddy Park. Laulu sai erityistä kritiikkiä liiallisesta autotune-efektin käytöstä. Kappale on energinen ja sopii hyvin levyn aloituskappaleeksi. Rap-osuudet ovat erittäin taidokkaita ja ne on yhdistetty hyvin kertosäkeeseen ja taustabiittiin, eikä kappale tunnu siksi pelkästään yhtä musiikkityyliä edustavalta. Kappaleesta välittyy yhtyeen sanoma ja se todellakin on ehtaa 2NE1-laatua. On kyllä totta että autotune on kappaleessa aika paljon esillä, mutta se ei ole häiritsevää ja sopii kappaleen tyyliin.

Toisena levyllä on Go Away. Kappale on alusta alkaen mielenkiintoinen ja mukaansatempaava, ja kaikki tytöt jotka ovat nähneet kappaleen musiikkivideon varmasti samaistuvat yhtyeen jäseniin ja tuntevat suurta yhteenkuuluvuutta. Kappale on mukavan vauhdikas ja hyväntuulinen, ja kertosäe sekä rap-osuus on loppujen lopuksi pakko laulaa mukana, on kappale sen verran tarttuva. Kappaleesta välittyy rehellinen tyttöenergia, ja se että oli mikä oli, aina on ystävät tukena. Kappale nousee helposti yhdeksi albumin parhaista.

Levyn kolmas kappale on Baksu Chyeo (Clap Your Hands), joka oli levyn ensimmäinen single. Musiikkivideo julkaistiin samana päivänä. Kappaleen on kirjoittanut ja säveltänyt tuottaja e.knock. Sekä kappaleessa että musiikkivideossa on vahvaa katujen meininkiä, ja 2NE1 todella todistaa että tytötkin voivat tehdä muunlaista musiikkia kuin suloisia rakkauslauluja. Rap-osuudet ovat taas todella hienoja, yhdistettynä rytmikkääseen kertosäkeeseen. Loppupuolessa taustalla soiva torvi häiritsee hiukan, mutta ääni ei kestä kauaa ja kuuluu vain yhden rap-osuuden ajan. Tämäkin kappale siis edustaa sataprosenttisesti bändiä.

Nan Babba (I’m Busy) on levyllä neljäntenä, ja se on myös vauhdikas ja energinen tanssittava kappale. Tunnelmaltaan se sopii aiempien seuraan ja seuraa levyn yleistä linjaa. Tässäkin on hienosti yhdistetty rap, laulu ja menevä taustabiitti. Kertosäe on hieman rasittava, mutta se on luultavasti tarkoituskin. Kappaleessa ehdottomasti parasta on mahtavat rap-osuudet jotka tuovat taas hiphop-meiningin pinnalle. 2NE1 toteuttaa itseään tässäkin kappaleessa todella hyvin. Apa (Slow) on levyn viides kappale, ja se edustaa aivan toisenlaista linjaa kuin aikaisemmat. Se on vahvasti jazz-tyylinen ja tunnelmaltaan rauhallinen. Se keskittyy tuomaan esille tyttöjen hienot laulutaidot, ja onnistuu siinä täydellisesti. Kappale on levyn viimeinen mainostettu kappale, ja sillekin on julkaistu musiikkivideo. Kappaletta kehuttiin erityisesti siitä, että se tuo esille tyttöjen laulutaidot erittäin hyvin, mikä on totta. Laulua on mukava kuunnella, se on hyvin rauhoittava ja todistaa yhtyeen monipuolisuutta ja taitoa.

Levyllä kuudentena kappaleena on Sarangeun Ayaya (Love is Ouch), joka jatkaa edellisen jäljissä hitaampana raitana. Siinä kuitenkin on asennetta ja se erottuu hienosti edukseen. Jälleen esille tulee hienot lauluosuudet ja mukaansa tempaava rytmi. Kappale on tarttuva ja hieman haikea. Tytöt todella ovat monipuolisia ja onnistuvat upeasti myös tällaisissa popahtavimmissa kappaleissa. Siinä on paljon hienoja yksityiskohtia ja kappale nousee helposti yhdeksi levyn parhaista.

Seitsemäntenä levyllä on You and I, joka on Park Bomin soolokappale. Se on Bomin tyylinen ja sopii hyvin levylle. Esille tulee myös se kuinka hyvä laulaja Bom on, ja hitaampitempoinen kappale jatkaa hyvin edellisten linjassa. Tämäkin edustaa popahtavampaa tyyliä mutta se ei ole haitta, enemmänkin se vahvistaa levyn yhtenäisyyttä ja monimuotoisuutta. Tunnelma on hiukan surumielisen haikea, mutta kuitenkin esille tulee rohkean naisen selviytyjäasenne, joka tekee kappaleesta vahvemman. Kahdeksas kappale levyllä on Please Don’t Go, jonka esittävät yhdessä CL ja Minzy. Laulu on alusta alkaen täynnä asennetta ja todellista näiden kahden uhoa. Se todellakin sopii sekä CL:n että Minzyn tyyleille ja äänille. Mukaansa tempaava kertosäe, hienot rap-osuudet ja menevä taustabiitti tekevät kappaleesta erittäin toimivan paketin. Tässäkin kappaleessa on käytetty jonkun verran autotunea, mutta se ei ainakaan hirveästi häiritse. Raita on todella hyvä, ja sopii levylle vauhdikkaana ja mielenkiintoisena lisänä.

Sandara Parkin soolokappale Kiss on levyllä yhdeksäs kappale. Se on aika erilainen kun muut, mutta ei mitenkään huonolla tavalla. Siinä on myös tietynlainen voimakas tunnelma, ja energinen kappale on todella monipuolinen. Ei levyn parasta materiaalia, mutta kuitenkin levylle hyvin sopiva ja vauhdikas, mielenkiintoinen kappale. Kymmenentenä levyllä on Nal Ddara Haebwayo (Follow Me), joka palauttaa levyn taas vauhdikkaaseen tanssimusiikkiin. Tämäkin kappale on täynnä asennetta ja edustaa hienosti aitoa tyttöenergiaa. Todella ehtaa 2NE1-tavaraa, ja hienosti sopii levyn loppupuolelle. Rap-osuudet ovat nerokkaita, ja hiukan rasittava kertosäe saa kappaleen entistä mielenkiintoisemmaksi. Monet hienot yksityiskohdat viimeistelevät kappaleen.

Toiseksi viimeinen kappale levyllä on I don’t Care (Reggae Mix), joka on alkuperäisestä kappaleesta tehty reggae-tyylinen remix. Kappaleen letkeä tunnelma on todella mitä nimi lupaa, reggaeta. Se on rauhallinen ja rentouttava, sopii kesällä vaikka rannalle musiikiksi. Hyvää tässä remixissä on se, että se eroaa huomattavasti alkuperäisestä, mitä eivät suinkaan kaikki remixit toteuta. Kuitenkin, alkuperäinen kappale on aina alkuperäinen. Viimeinen kappale levyllä on Can’t Nobody (English Version), joka on englanninkielinen versio alkuperäisestä. Se julkaistiin Japanissa soittoäänenä, jotta yhtye voisi aloittaa debyyttinsä siellä. Kappale ei muuten eroa alkuperäisestä, kun että lyriikat ovat englanniksi.

2NE1 todellakin toimittaa tällä levyllä. Kaikki fanit jotka olivat kauan odottaneet tätä, eivät varmasti pettyneet vaan saivat rahoilleen vastinetta. Kuuntelusta jäi hyvä mieli, ja levyn voi kuunnella uudestaan ja uudestaan. Tyttönelikko toi taas uutta energiaa, erilaista tyttöjen tekemää musiikkia ja ennen kaikkea asennetta. He eroavat muista suuresti jo sillä, että korkokenkien ja tiukkojen minihameiden sijasta pukeutuvat lenkkareihin ja lököttäviin farkkuihin. Kaikki näissä hiphop-tytöissä viestittää yleisölle sitä, että heille ei ole vastusta. Monipuolinen, taidokas albumi oli todellakin odottamisen arvoinen. Autotune kuului kritiikistä huolimatta pakettiin, eikä levy olisi ollut sama ilman tehosteita. Omalaatuinen ja hienon asenteen omaava yhtye todellakin loistaa, toivottavasti vielä kirkkaammin tulevaisuudessa.