2009 Sparkling -konsertti – 11.4.2009, Soul, Korea

2009 Sparkling -konsertti järjestettiin 11.-12. huhtikuuta Soulin Olympic Park Gymnastic Stadiumilla. Olin lauantain konsertissa, koska olin kiinnostunut näkemään Big Bangin, SG Wannaben, Shin HyeSungin ja FT Islandin. Konserttia pidettiin esittelynä ulkomaalaisille Korean huipputähdistä. Tuloksena oli iso joukkio japanilaisia faneja ja siellä täällä muutamia länsimaalaisia. Toisin kuin muissa konserteissa joissa olen ollut, liput myytiin loppuun hitaammin ja sain istumapaikan etummaisimmasta osasta ilman ongelmia. Olympiapuisto itsessään käsitti viisi tapahtumapaikkaa, sisältäen miekkailusalin, sisäuima-altaan ja voimisteluareenan.

Aiemmin olin täällä katsomassa Big Bangin BIG SHOW’n. Siihen verrattuna 2009 Sparkling -konsertti oli aika hiljainen, ja saapuessani paikalla oli vähemmän kuin kolmannes yleisöstä. Sentään, kuten ennenkin, oli puistossa monta telttaa lipuille, tapahtumille ja tuotteille. Lippuni saaminen oli aika yksinkertaista, sillä lipputeltasta näytettiin mihin ulkomaalaisten kuului mennä, ja lisäksi paikalla oli myös tapahtumateltta, jossa sai laittaa nimensä eteenpäin erikoispalkinnon arvontaa varten.

Konsertissa oli hyvin löyhä vuodenaikateema, mutta loppujen lopuksi se oli enemmänkin vain lavan molemminpuolisilla näytöillä esiintynyt tausta-ajatus. Asiaan ei oltu panostettu yhtä paljoa kuin muissa näkemissäni konserteissa, ja suuren näytön luokse vieviä portaita lukuunottamatta lava olikin aika tylsä. Valaistus oli tavanomainen, lamppujen käytössä ei näyttänyt olevan mitään laajempaa kokonaisuutta, eikä niistä edes ollut apua artistien näkemiseen. Tämä johtui osaksi siitä, että jokaisella oli yllään tummaa ja heidän vaatekaapissaan oli kovin vähän valikoimaa lukuunottamatta ajoittain nähtyjä pinkkejä housuja.

Neljänkymmenenviiden minuutin odottamisen ja geneerisen Vaaleanpunainen pantteri -tyylisen musiikin jälkeen ilmestyi kaksi isäntää, Lee JongSoo ja japanilainen kääntäjä, esiin lavan sivusta ja selittivät lyhyesti mitä konsertissa tapahtuu ja kuka olisi esiintymässä. Lisäksi he keskustelivat muista konserttialueen oheistapahtumista ja saatavilla olevista palkinnoista.
Kuten myöhemmin ymmärsin, oheistapahtumat tarkoittivat artistien nostelevan osallistuneiden nimiä laatikosta ja antavan voittajalle herkkukassin. Osa voittajista esitti myös pieniä lisäpyyntöjä esimerkiksi halauksesta tai nopeasta sooloesityksestä.

Shin HyeSung oli illan ensimmäinen esiintyjä. Valot himmenivät ja hänen taustabändinsä nostettiin lavan alta, jonka jälkeen hän asteli mikrofonin äärelle valojen syttyessä. Laulaja oli pukeutunut kokomustaan – ohuisiin farkkuihin, paitaan ja bootseihin. Hän näytti hyvältä ja toisin kuin osa toisista artisteista, hän ei vaikuttanut ollenkaan uupuneelta. Mies aloitti settinsä Awakenilla, joka on hyvä, voimakas kappale, jossa on innostava kertosäe. Taustabändiin yhdistettynä laulu oli omiaan nostattamaan tunnelman korkealle ihmisjoukon imiessä sitä itseensä. Hän jatkoi ja esitti voimakkaan balladin Geuddaeraseon, pehmeämmän kappaleen Wae Jeonhwahaesseo…:n ja tavanomaisemman poplaulun Jungshimin.

En ole seurannut Shin HyeSungin uraa aiemmin, mutta suurin kohteliaisuus, jolla voin kunnioittaa hänen esiintymistään, on sanoa, että aion todellakin kuunnella hänen uusimman albuminsa. Hänen laulamisensa oli yhtä korkealaatuista kuin mikä tahansa muukin livenä kuulemani, jonka lisäksi taustabändi ja -tanssijat tekivät hänen esityksestään selvästi monipuolisemman. Esiintymiseen sisältyi paljon energiaa hänen liikkuessaan vapaasti ympäri lavaa laulujen välissä. Shin HyeSungia oli pyydetty puhuttelemaan yhtä tapahtuman voittajista, joten kohteliaalla tavalla hän kävelytti onnekkaan voittajan lavalle ja jutteli tämän kanssa hetkisen ennen kuin palasi lopettamaan settinsä. Riittää kun sanon, että arvonnan voittanut tyttö oli aivan poissa tolaltaan, suuren yleisön edessä.

Shin HyeSungin lähdettyä lavalta oli tullut aika tutustua erikoisvieraaseen. Kyseessä oli Japanissa vielä kohtuullisen tuntematon laulaja-laulunkirjoittaja Tainaka Sachi, joka esittää aloitusteemakappaleen erääseen tällä hetkellä esitettävään animeen. En kuullut animen tai laulun nimeä, mutta hän asettui pianolleen ja lauloi aika hyvin. Nainen oli hieman hermostunut, mutta toista kappalettaan varten artisti nousi seisomaan ja käveli pitkin lavaa, ja hänen laulunsa vaikutti kohentuvan yhtä rataa itsetunnon kanssa. Hänen esiintymisensä tarjosi mukavan tauon ja monet fanit ympärilläni jatkoivat keskustelemalla siitä, kuinka suloinen hän oli.

FT Island oli konsertin seuraava esiintyjä. Jäsenet olivat kaikki pukeutuneet toisistaan poikkeavasti ja käyttäytyivät lavalla erinomaisesti, etenkin kun muistaa miten nuoria he yhä ovat. Suurimman osan ajasta katselin uutta jäsentä, kitaristi Song Seunghyunia, yrittäen nähdä, miten hän käyttäytyy huomiota saadessaan. Esiintyminen sujui nuorukaiselta loistavasti ja fanit ottivat hänet hyvin vastaan. Sarangalhi, joka löytyy heidän debyytiltään, oli setin ensimmäinen laulu ja samalla todellista herkkua yleisölle. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin heidät livenä ja odotukseni olivat korkealla etenkin Hongkin laulun suhteen, enkä joutunut pettymään. Livesoitto onnistui upeasti ja häivähdys käheydestä Hongkin äänessä antoi esiintymiselle hieman extraa. Seuraava kappale oli Nappeum Yeojaya, joka toimi vielä parempana näyttönä Hongkin äänestä. Love is… ja Missing You jatkoivat konsertin energistä tunnelmaa, eikä tämän saavuttamiseksi jäsenten edes tarvinnut hyppiä ympäri lavaa.

Pinkki oli vaatetuksen kohokohta niin Hongkin urheilullisissa housuissa kuin Jonghoon paidassakin. JaeJin päätti rikkoa kaavaa kokonaan valkoisella asustuksellaan. Kuten kaikki muut artistit, he vetivät nimen laatikosta ja onnellinen voittaja kutsuttiin lavalle saamaan halauksen Hongkilta. En tiedä miten suuri kokemus tuollainen on, mutta halauksen saatuaan voittaja oli jokseenkin sekaisin ja tarvitsi apua päästäkseen takaisin paikalleen. Kaikkiaan olin hyvilläni nähdessäni bändin livenä ja yritän tehdä niin vielä uudelleen.

Kolmas esiintyjä oli balladitrio SG Wannabe. En ole kuunnellut yhtyettä paljoakaan, mutta olin kiinnostunut näkemään heidät keikalla. Aikaisemmin lukemani arvostelun mukaisesti he eivät pettäneet yleisöään, ja esiintymisen myötä ymmärsin, miksi he ovat niin ihmeellisen suosittuja Koreassa. En ole valtava balladien fani, mutta se tunnelma fanien laulaessa esityksen mukana on aika uskomaton. La-La-La aloitti yhtyeen osuuden ja se oli ainoa kappale, jonka tunnistin heidän setistään. Olin kuullut sen soivan televisiossa singlen ilmestymisen aikoihin. Se ei estänyt minua nauttimasta Nae Saramista, Timelessistä ja Saldagasta – kaikki tunnettuja balladeja, jotka fanit osasivat laulaa mukana.

Tyyli oli fiksu. Jäsenet olivat pukeutuneet mustaan, harmaaseen ja valkoiseen, ja näyttivät hyvin komeilta. Trio näytti viihtyvän lavalla, ja vaikka haastattelut vetivätkin heidät hieman ujoiksi, käyttäytyi yhtye hyvin ja heillä kieltämättä oli tietynlaista karismaa.

Lauantain konsertin kohokohta oli epäilemättä Big Bang, samalla tavalla kuin Dong Bang Shin Ki oli sunnuntain odotetuin. Olin täällä helmikuussa bändin BIG SHOW -keikalla, joten näin heidät livenä nyt toiseen kertaan. Tämänkertainen esiintyminen ei ollut yhtä energinen ja jännittävä kuin aiempi, mutta jäsenten esiintymisessä on ehdottomasti sitä jotakin. Nyt he tosin näyttivät kovin väsyneiltä, eikä heidän vaatekaappinsa ollut yhtä värikäs kuin yleensä. Esimerkkinä mainittakoon valtavat silmäpussit omannut Seungri, joka näytti siltä, että voisi nukahtaa pystyyn välispiikkien aikana. G-Dragon oli ainoa, joka ei pukeutunut mustaan. TOP:n vaatetukseen puolestaan lukeutui urheilulliset pinkit housut ja musta takki. Kuten mainitsin aikaisemmin, valaistus ei ollut vakuuttava, josta syystä Seungri, Daesung ja Taeyang lähestulkoon hiipuivat taustaan.

Viisikko oli valinnut energisen Majimak Insan esityksensä alkukappaleeksi. Seuraavana ilmoille soi fanien suosikit, How Gee, Haru Haru – joka muuten kuulostaa aina paremmalta livenä – ja Sunset Glow. Ensialkuun yhtyeen tahti oli hieman hidas ja heidän liikkeensä ympäri lavaa verkkaisia, mutta onneksi tilanne lämpeni myöhemmin. Lavalta lähdettyään kutsuttiin heidät välittömästi takaisin encoreen. Toivoin, että yhtye päättäisi konserttinsa Wonderfuliin, niin kuin BIG SHOW’ssa, mutta sen sijaan he esittivät Geojitmalin, mikä sai yleisön kirkumaan, laulamaan ja ryntäämään lähemmäs lavaa. Ilmeisesti tämä laulu edisti heidän uraansa merkittävästi, jonka yhtye ymmärrettävästi myös ansaitsi.

Big Bangin lähdettyä lavalta esittivät juontajat kiitokset faneille, jonka ohella he muistuttivat meitä olemaan varovaisia matkustaessamme junilla kotiin. Johtuen seisoma-alueella vallinneesta tilan määrästä, oli paikaltani helppo päästä ulos. Poistuttuani kävelin nopeasti asemalle toivoen päihittäväni kiireen ja että ehtisin yhteen ensimmäisistä junista.

Yleisö käyttäytyi konsertin aikana varsin hyvin, ja huusi suosikkijäsentensä nimiä välispiikkien aikana. Muutama amerikkalainen takanani tosin käskytti Big Bangiä aloittamaan esiintymisen jaarittelun sijasta, mutta se oli yksittäinen tapaus. Konsertti ei ollut loppuunmyyty, mikä karsii aina tunnelmaa, mutta onnekseni pääsin tarpeeksi eteen ja siten minulla oli aina ihmisiä ympärilläni. Tämä teki kokemuksesta hieman rikkaamman.

Tiivistettynä; konsertti oli menestys ja nautin kaikista neljästä näkemästäni esiintymisestä. Vaikka konsertti tuntuikin toisiin näkemiini verrattuna hieman pieneltä, olivat artistien ja laulujen valinnat onnistuneita ja kannustivat minua tutustumaan esiintyjien tuotantoon tapahtuman jälkeen.

Settilista

Shin HyeSung
Awaken
Geudaeraseo
Wae Jeonhwahaesseo…
Jungshim

FT Island
Sarangalhi
Nappeun Yeojaya
Love Is…
Missing You

SG Wannabe
Lalala
Nae Saram
Timeless
Salgada

Big Bang
Majimak Insa
How Gee
Haru Haru
Sunset Glow
Encore – Geojitmal