TOMIKITAn haastattelu

TOMIKITA on ollut osa korealaista ja amerikkalaista musiikkipiiriä jo vuosikymmenen ajan, mutta vasta 6.6.2008 bändi astui Ison-Britannian maaperälle esiintymään.

TOMIKITAn esityksen jälkeen KoME istuutui yhdessä kolmen jäsenen kanssa Kingstonin Peel Clubin katolle keskustelemaan yhtyeen aloittamisesta, tulevaisuudesta, sekä korealaisesta musiikkimaailmasta yleensäkin.

Esittäytyisittekö?

Tomikita: Nimeni on Tomikita, se on nimi jolla esiinnyn. Olen alun perin kotoisin Los Angelesista, mutta oleilen tällä hetkellä Koreassa mainostamassa uutta korealaista albumiamme, jonka juuri julkaisimme. Tässä on basistini Albert.
Al: Kyllä, Al! Al Park.
Tomikita: Tapasin hänet ystäväni kautta, joka kuoli… Josephin, kauan sitten.
Al: Niin, Joseph tuotti albumiasi. Olin eri kokoonpanossa tuolloin, mutta hän tuotti myös minun albumiani, joten päädyimme yhteen.

Koitteko yhdessä työskentelyn helpoksi, vai olivatko taustanne niin erilaiset, että se aiheutti hankaluuksia?

Tomikita: Kaikki sujui kuin itsestään. Se oli hyvin luontaista. Hän tuli bändiin ja soitti muutamassa esityksessä Koreassa, sitten menin takaisin Los Angelesiin, jolloin kutsuin Alin Yhdysvaltoihin. Tässä on rumpalini Lim Chung. Chung on soittanut kanssani pitkän aikaa.

Olitteko siis ystäviä jo ennen kuin aloitte soittaa yhdessä?

Tomikita: Kyllä, Koreaan mennessäni hän oli ensimmäinen rumpalini. Siispä lyöttäydyimme yhteen ja päädyimme lähtemään yhdessä Japaniin soittamaan Fuji Rock Festivaalissa, mikä oli hauskaa. Se oli silloin kun Neil Young oli otsikoissa vuonna 2001. Joka tapauksessa niin päädyimme yhteen. Al liittyi mukaan myöhemmin, ja meillä oli muutama kitaristikin, mutta päätimme jatkaa kolmijäsenisenä, koska teemme vain electronica-musiikkia. Aiomme käyttää toista DJ:tä jossain vaiheessa.

Kuinka päädyit Los Angelesiin?

Tomikita: Menin LA:han neljän vanhana, mutta olen syntynyt Koreassa. Perheeni muutti Los Angelesiin, joten siitä lähtien olen asunut Valloissa, missä julkaisin myös ensimmäisen albumini Tomi-kitan. Yksi lauluista oli mukana elokuvassa Silent Trigger, jota tähdittää Dolph Lundgren. Olin ensimmäinen korealainen artisti, jonka laulu pääsi Hollywood-soundtrackille. Se oli industrial-tyyppinen kappale nimeltään Desire.

Niihin aikoihin basistini oli Scott Shriner, joka soittaa tällä hetkellä Weezerissä. Bändini oli hänen ensimmäisensä LA:ssa. Hänellä menee nykyään hyvin. Julkaisin ensimmäisen levyni Yhdysvalloissa; olin aasialainen laulaja, muut olivat kaukasialaisia. Scott mukaan lukien yhtye oli viisijäseninen.

Levy lisensoitiin tuolloin Koreassa ja minut kutsuttiin sinne tekemään mainoskiertuetta, jonka toteutinkin. Ennen sitä en ollut palannut Koreaan, elin vain LA:ssa tehden siellä hommiani. Paluuni Koreaan sai minut haaveilemaan siellä asumisesta, joten aloin kirjoittaa ja julkaista koreankielisiä lauluja. Ennen sitä en ollut koskaan kirjoittanut tai laulanut koreaksi, kaikki laulut olivat olleet englanniksi.

Koitko kielenvaihdoksen hankalaksi?

Tomikita: Kyllä. Ehdottomasti. En puhunut tuolloin koreaa hyvin, joten minun piti opetella se uudelleen. Nyt osaan puhua sekä koreaa että englantia, joten saan valita.

Pidin siitä, että puhuit tänään yleisölle sekä koreaksi että englanniksi!

Tomikita: Niin!

Kuinka kuvailisit musiikkiasi?

Tomikita: Itseäni suuresti kiinnostavat musiikkilajit ovat industrial ja electronica. Olen toiminut Koreassa esimerkiksi bändien Al ja Chung kanssa, ja heidän taustansa ovat kovin erilaiset, sillä heihin ovat vaikuttaneet eri tekijät. Yhteistyömme tulos on hyvin monipuolista. En tunne montaakaan, joka toimii näin ja on silti menestyksekäs, mutta Koreassa ihmiset tekevät sitä. Myös Y.B.:n kaltaisilla hevirock-bändeillä on pop-materiaalia. Luulisin, että yhtyeet pitävät Beatlesistä, he kun ovat niin monipuolisia. Kaikki muistavat vain heidän pop-laulunsa, mutta heillä on muutamia taiteellisiakin lauluja. Jos minun pitäisi asettaa musiikkini jonkin genren alle, kutsuisin sitä electro-rockiksi.

Millainen musikaalinen tausta teillä on?

Al: Musikaalinen taustani on pääasiassa Smashing Pumpkins. Koska olen basisti, olen kasvanut kuunnellen Red Hot Chili Peppersin Fleaa ja todella ihailen hänen soittotaitojaan. Laulujen kirjoittajista jne. pidän Smashing Pumpkinsin Billy Corganista. Sanoisin, että he olivat kaksi tärkeintä vaikuttajaani, joiden ansiosta olen se mikä olen.
Tomikita: Entä sinä, Chung?
Chung: Minuun on vaikuttanut Mötley Crüen Tommy Lee ja Metallica.
Tomikita: Minuun ovat vaikuttaneet The Beatles, The Doors ja Nine Inch Nails. Pidän nykyään todella monista, erilaisista artisteista.

Olet sekä esiintynyt musikaaleissa että luonut omaa musiikkiasi: kummasta pidät enemmän ja miksi?

Tomikita: Pidän paljon enemmän oman musiikin tekemisestä, mutta musikaalit olivat hauskoja! Jeesuksen esittäminen oli todella makeeta. Esitin tosin hieman satanistista Jeesusta! Olin todella synkkä häntä esittäessäni, mutta se oli hauskaa. Itse asiassa he tahtoivat sitä, he eivät tahtoneet kilttiä ja mukavaa Jeesusta Maria Mariaan.

Kuinka he ottivat sinuun yhteyttä roolin osalta?

Tomikita: Noihin aikoihin minulla oli todella pitkät hiukset ja heidän mielestään..
Al: Näytit Jeesukselta?
Tomikita: No.. korealaiselta Jeesukselta! Musikaalin tekeminen opetti minulle paljon. Minulle tarjottiin vähän aikaa sitten roolia ranskalaisesta musikaalista, mutten muista sen nimeä juuri nyt. Joka tapauksessa kieltäydyin, sillä tahdoin mieluummin jatkaa omaa musikaalista uraani. Kesti noin kolme vuotta saada valmiiksi korealainen albumi, In Dreamz, joka julkaistiin suunnilleen kuukausi sitten. Aion saada julkaistua levyn Japanissa ja toivottavasti myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Siinä on erilaisia piirteitä ja tunnelmia. Korean julkaisussa mukana oli balladit, mutta albumi, jonka tahdon julkaista Euroopassa, Amerikassa ja Japanissa, on enemmän electronica-rock-vaikutteinen.

Millaista on ollut esiintyä Y.B:n kanssa?

Tomikita: Se on ollut hauskaa, sillä he ovat ystäviäni. Olemme olleet ystäviä jo vuosia, ja kun palasin Koreaan, Yoon Do Hyun ei ollut edes julkaissut albumia. Hän oli vain muusikko, joka tahtoi julkaista levyn, joten tuotin sitä. En koko levyä, koska olin kiireinen oman julkaisuni tuottamisen kanssa, mutta tuotin singlen Tarzan, joka oli heidän ensimmäinen sinkkunsa. Niin tutustuin heihin. Siitä lähtien olemme olleet tiiviisti yhteyksissä, ja olen kirjoittanut heille paljon lauluja. Soitamme usein heidän kanssaan Korean klubeilla.

Saatteko aina yhtä hyvän vastaanoton kuten tänään vai vaihteleeko se riippuen esityksestä?

Tomikita: Vastaanotto on aina hyvä, etenkin Koreassa. Mitä musiikkiin tulee, he ovat hyvin ”nälkäisiä”. Täytyy muistaa, ettei se kestä kauaa, sillä emme voi tietää mikä on aitoa. Olen huomannut ettemme voi sataprosenttisella varmuudella tietää mitä he ajattelevat. Kaipa yhteiskunta on nykyään sellainen. Yritin pohtia miksi näin on, mutta siihen liittyy niin monia eri tekijöitä. Koreaan palatessani asiat olivat toisin kuin olin kuvitellut niiden olevan, joten vaikka he hymyilevät minulle, en silti tiedä mitä he ajattelevat.

Se johtunee kulttuuritaustasta, sillä Koreassa on aina ollut sotia ja Japani on tukkinut meriväylät. Korea on ollut eristettynä, joten he ovat varuillaan. Joku sanoi että korealaiset ovat Aasian juutalaiset, mutta se liittyy negatiivisiin puoliin. Korealaisissa on paljon positiivisiakin puolia.

Tämä on ensimmäinen keikkanne Isossa-Britanniassa, mutta oletteko käyneet täällä ennen?

Tomikita: Tulin tänne seitsemän vuotta sitten, sillä minulla oli irlantilainen tyttöystävä, joka asui Lontoossa. Tapasin hänet LA:ssa ja tapailimme jonkin aikaa, joten tulin tänne ollankseni hänen kanssaan jonkin aikaa.

Piditkö silloin täällä olemisesta?

Tomikita: Rakastin sitä silloin. Se oli todella hauskaa. Hän asui täällä, joten hän vei minut eri klubeihin, sillä täällä oli paljon house- ja teknoklubeja. Minulla oli itse asiassa hauskempaa silloin kuin tällä kertaa, lukuun ottamatta sitä että esiinnyin tällä kertaa. Kyllä, rakastan Lontoota! Toivon vain että kaikki olisi halvempaa
Al: Minäkin olen ollut täällä aikaisemmin. Viime vuonna olin Lontoossa vain tapaamassa kavereita. Ystäväni Scott, joka soittaa kitaraa, soitti kanssamme myös muutaman kerran.
Tomikita: Scott tapasi tulla Koreaan.
Al: Tulin vain ystävän luo, se on aina mukavaa. Pidän täällä olosta, mutta samalla lompakkoni ohenee!

Teillä on muutama vapaapäivä ennen esiintymistänne Trafalgar Squarella, onko jotain mitä tahdotte tehdä täällä ollessanne?

Tomikita: Uhm… kyllä… todellakin. (yhtye nauraa) Haluan seuraa.
Al: Tytöstä?
Tomikita: Niin! Mielestäni rehellisyys on tärkeää. Kun olin Koreassa työstämässä korealaista albumia, minulla oli paljon haastatteluja, mutten oikein voinut ilmaista tunteitani kulttuurieron vuoksi. Mutta kyllä, haluan todellakin seuraa jostakusta mukavasta henkilöstä ja pitää hauskaa. Se olisi todella kivaa.

Oliko teillä odotuksia tälle illalle?

Tomikita: Luulisin, että illan esitys oli enemmän kuin odotin. Rehellisesti sanoen ajattelen niin, koska en ole työskennellyt Korean bisneksessä samoin kuin Y.B on. Heillä on suuri fanikanta Koreassa, he esiintyvät paljon ja heillä on paljon hittejä. Laulajalla on myös oma TV-sarja, Love Letter, joten hänellä on faneja joka puolella. Luulin että fanit reagoisivat vain Y.B:n esiintymiseen, mutta he innostuivat myös meidän bändistämme. Se oli hauskaa.

Miten uskotte länsimaisen musiikkibisneksen eroavan korealaisesta?

Tomikita: Niissä on samankaltaisia piirteitä, mutta ilmaisutavat poikkeavat. Koreassa kaikki on nopeaa, sinuun tykästytään hetkessä ja samoin sinut hylätään hetkessä. Parempaa löytäessään he kiinnostuvat siitä. Sama pätee jopa Korean rakennuksiin; kun käyt liikkeessä, löydät sieltä seuraavalla kerralla aivan eri asioita kuin edellisellä kerralla. Mennessäni Los Angelesiin, käyn yhdessä tietyssä ravintolassa, ja se on ollut siellä noin 20 vuotta. Arvostan kuitenkin molempia kulttuureita, yritän katsoa asiaa mieluummin positiiviselta kuin negatiiviselta kantilta. Kaikelle on aina olemassa syy.

Uskotteko, että musiikillenne on enemmän kysyntää lännessä kuin Koreassa?

Tomikita: En tiedä.

Onko liian aikaista sanoa?

Tomikita: Kyllä, on liian aikaista, sillä emme ole juurikaan työskennelleet tässä bisneksessä.

Tahdotteko tulla jossain vaiheessa takaisin?

Tomikita: Kyllä.
Al: Aasialaisia yhtyeitä ei juuri näe soittamassa länsimaissa, ei USA:ssa eikä Briteissä. Sitä ei näe paljoa. Aasiassa on myös paljon taitoa, käsitys siitä että rock & roll on kehitetty Briteissä tai Amerikassa on typerä.
Tomikita: En ole samaa mieltä. Mielestäni se on nykyään toisin. Kysyntä on avoimempaa. Jos musiikki on hyvää, on mielestäni mahdollista, että aasialainen yhtye menestyy länsimaissa.

Jatketaan samankaltaisella aiheella: japanilainen musiikki on hyvin suosittua Euroopassa, kun taas todella harva korealainen yhtye kiertää Euroopassa. Miksi uskotte tämän olevan näin, ja mitä mieltä olette siitä?

Tomikita: Tätä juuri tarkoitan. Ymmärtääkseni Euroopassa ja USA:ssa on paljon suosittuja japanilaisia yhtyeitä. Niin on ollut jo pitkään. Heavy metal –aikana, silloin kun olin vielä lapsi, menestystä keräsi japanilainen yhtye nimeltään LOUDNESS. Heillä menee yhä hyvin Japanissa ja Akira Takasakilla on oma kitarayhtiönsä.

Minun on tarkoitus lyöttäytyä yhteen heidän kanssaan kahden viikon kuluttua. Suunnittelemme myös julkaisevamme albumimme Japanissa ja aiomme mennä Japaniin viikko Koreaan palaamisen jälkeen. Tämä on mielestäni syy, miksi korealaiset pärjäisivät hyvin Valloissa ja Britanniassa. Se on vain ajan kysymys. Musiikista puhuttaessa japanilaiset ovat aina olleet askeleen edellä. En tarkoita, että he olisivat kaikkein lahjakkaimpia, mutta he vain ovat kehittyneempiä laajentaessaan uusiin maihin.

Maan rakennetta katsottaessa voimme todeta Japanin olevan saari, joten siellä on aina käynyt laivoja. He hyväksyivät uusia asioita ja olivat avoimia. Korealaisilla on sulkeutuneempi yhteisö, he pelkäävät avautua länsimaiselle kulttuurille ja silti heillä on se tietty mielenlaatu. Koreassa on paljon menestyksekkäitä kykyjä, mutta kukaan ei juurikaan yritä laajentaa suosiotaan muihin maihin. Luulisin, että siinä on kyse myös ääntämisestä, koska jos se ei onnistu, he eivät menesty.

Se oli LOUDNESSin ongelma. He olivat aikanaan hyviä, mutteivät tavoittaneet muita sanoillaan.

Al: Japanissa on suuremmat markkinat. Japanissa ostetaan yhä CD:itä, mutta Koreassa ne ladataan mieluummin internetistä.

Miksi luulette näin olevan?

Al: Se on kulttuurillinen piirre. Jos artistit tienaavat, kun ostat heidän levynsä, on luonnollista että he ovat luovia ja tavoittelevat taiteellisempia ulottuvuuksia, mikä mahdollistaa suuremman kysynnän.
Tomikita: Miksi siellä on mielestäsi suuremmat markkinat? Siis, Japanissahan ei ole paljoakaan enemmän asukkaita. Siksi mainitsin aikaisemmin, että he ovat avoimempia hyväksymään.
Al: On luonnollista, että japanilaiset yhtyeet menevät ulkomaille.
Tomikita: Siinä on kyse vain ajasta. Koreassa on paljon tulokkaita, jotka yrittävät saada julkisuutta myös muualla. Luulen että tämä keskustelu menee liian poliittiseksi, enkä tahdo sitä.

Albumilla, jonka yritän saada julkaistua Euroopassa ja Amerikassa, on mielestäni mahdollisuus, sillä vaikka en olekaan myynyt Yhdysvalloissa miljoonaa levyä, julkaisin albumin Valloissa neljätoista vuotta sitten. Kuten sanoin aiemmin, yksi sen kappaleista pääsi elokuvan soundtrackille ja se hyväksyttiin. Se on yksi syy sille, miksi tuotan albumini englanniksi. Levyn nimeksi tulee After the Rain.

Tiedätkö milloin se ilmestyy?

Tomikita: En, keskustelemme siitä tuottajien kanssa, mutta toivottavasti tämän vuoden aikana.

Miten päätät kirjoitatko lyriikat koreaksi vai englanniksi?

Tomikita: Kokemuksieni mukaan se riippuu siitä mistä kirjoitan. Kirjoitin paljon rakkauslauluja, pidän tummasävytteisistä rakkauslauluista. Cure oli yksi lyriikoihini vaikuttava yhtye ja pidän paljon heidän sanoituksistaan. Olen kokenut suhteen aloittamisen nuorena ja sain ensimmäiset sydänsuruni 15-vuotiaana. Siitä lähtien jokainen suhteeni on antanut minulle inspiraatiota sanoituksiini.

Yritän valehdella itselleni ja olla kohtelias ja kirjoittaa positiivisia lyriikoita, mutta olen mikä olen. Pidän tummasta taiteesta. Sen tekeminen Koreassa on todella erilaista. Korean yhteiskunta määrää, että on oltava positiivinen ja mukava kaikille. Mukavana oleminen menettelee, mutta itselleen valehtelu on todella vaikeaa. Yritän kuitenkin pärjätä kaiken kanssa.

Onko teillä suunnitelmissa soittaa tulevaisuudessa muissa Euroopan maissa?

Tomikita: Tahtoisimme todella! Meillä ei kuitenkaan ole pitäviä suunnitelmia juuri nyt.

Onko jokin paikka, jossa ehdottomasti tahtoisitte soittaa?

Tomikita: Tahtoisin soittaa Lontoossa uudelleen ja sen lisäksi Pariisissa ja Saksassa… melkeinpä joka puolella Eurooppaa. Rakastan Eurooppaa. Täällä on niin monia kulttuureja ja paljon energiaa. Olen myös Anne Ricen suuri fani. Jos teemme Euroopan-kiertueen, toivottavasti siihen kuulumme me kolme ja uusi jäsen, ehkäpä toinen kitaristi tai DJ.

Mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmanne?

Tomikita: Juuri nyt työskentelemme Korean markkinoilla rock-festivaalien ja keikkojen parissa, joita riittää aina joulukuun lopulle asti. Meillä on myös muutama esiintyminen Venäjällä. Olen ensimmäinen korealainen rock-artisti, joka julkaisee levyn Valloissa, joten Koreassa meidät nähdään enemmänkin kansainvälisenä kuin paikallisena yhtyeenä. Tahdomme jatkaa muualla esiintymistä ja saada julkaistua levymme Japanissa ja toivon mukaan myös täällä.

Onko teillä viestiä lukijoille?

Tomikita: Onko tämä korealainen lehti?

Tämä on nettisivu Euroopassa ja Amerikassa asuville ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita korealaisesta musiikista. Tämä tullaan kääntämään monelle kielelle.

Tomikita: Oh, todella hienoa! Olen erittäin iloinen siitä, että alueellanne on yhdistys, joka tekee tällaista. Jos ihmiset kiinnostuvat musiikistamme, olisin enemmän kuin onnellinen. Toivottavasti meillä on tulevaisuudessa enemmän uutisia tarjottavaksi ja kierrämme Eurooppaa.
Al: Minäkin kuulin KoME:sta ensimmäistä kertaa tänään, ja kuten Tomi sanoi, on hienoa kuulla, että on ihmisiä jotka arvostavat Korean musiikkia. On upeaa olla osa tuota ja tehdä musiikkia jota arvostetaan.
Tomikita: Chung, onko sinulla sanottavaa?
Chung: Olkaa vain aina iloisia!

Kiitoksia!

Kaikki: Kiitos todella paljon!

KoME haluaa kiittää TOMIKITAa, Rich Kimiä ja D4U Entertainmentia tämän haastattelun mahdollistamisesta.