SS501 – S.T 01 Now

Viime vuoden marraskuussa julkaistiin kuuluisan poikabändin SS501:sen ensimmäinen kokopitkä albumi. Alkuperäisesti lähes balladikuorona pidetty poikabändi oli julkaissut kaksi minialbumia, joista myöhäisempi, Snow Prince, toi esiin myös bändin rankemman puolen. Tämä bändin rankempi ja samalla myös vahvempi puoli pääsee oikeuksiinsa albumilla, jolla muistot suloisenkuuloisista nuorista miehistä ja kauniista, söpöistä balladeista jäävät melkein unholaan.

Albumin potkaisee käyntiin kappale Existence, jonka alkusoinnut tuovat mieleeni DBSK:n Rising Sun kappaleen. Kyseessä on hieman rankempaa poppia. SS501:sen jäsenten äänet ovat kehittyneet parempaan suuntaan, ja lähestulkoon kukaan ei loista muiden joukosta, niinkuin aikaisemmilla julkaisuilla. Kappaleen kertosäe on suhteellisen toimiva, mutta samalla vie pois kappaleen ”rankkuutta”, jos kyseistä kappaletta voi oikeastaan rankaksi kutsua, tosin tuntien SS501sen aikaisemman tyyliin, voi sitä kuvailla nimenomaan tuolla sanalla.

Seuraava kappale Four Chancen taustaäänet ovat ainakin heti alusta asti kestämättömät, mutta nekin säilyvät siedettävinä poikien päästessä vauhtiin. Kappale pysyy tasapaksuna loppuun asti, mielipiteeni on yksinkertaisesti: ei paha, mutta ei kovin hyväkään.

Kolmantena raitana toimiva Unlock taas eroaa Four Chancesta, sillä sen kuluessa huomaan sen olevan huomattavasti mieleenpainuvampi kuin edeltäjänsä. Rytmi on mukaansatempaiseva, ja kyseisellä kappaleella pojat oikeasti laulavat vaikka kappaleen tempo onkin suhteellisen nopea. Taustalla kuuluvat elekrtoniset äänet ja tymähdykset kuitenkin haittaavat kuuntelua, eivätkä mielestäni sovi kappaleeseen, ja loppuun mennessä niistä kehkeytyy lähes kestämätön rasite kuuntelijalle.

Again, albumin ensimmäinen hidas kappale alkaa kauniilla introlla ja mielestäni, jossen kovasti erehdy, KyuHyunin tasapainoisella laululla. Kertosäe on kaunis ja rauhoittava, ja sisältää selvää englantia, joka pelkästään on jo hatunnoston arvoinen seikka. Kappaleella pääsevät jokainen jäsen sooloilemaan ja näyttämään taitonsa vuorotellen, ja heidän laulaessaan yhdessä kertosäkeessä, sointuvat kaikkien äänet yhtenäiseksi tasapainoksi. Kappale osoittaa sen, mihin kyseisiä poikia on koulutettu.

Albumin viides raita Stand By Me alkaa jo muistuttaa vanhaa SS501:stä ja on tervetullut tulokas tässä kuunteluvaiheessa. Kappale ei tuo mitään uutta kuuntelijalle, mutta toimii piristävänä välisoittona, SS501 jäsenten äänestä pitävälle.

Rauhallisempin kappaleiden parissa jatketaan myös kuudennen raidan kanssa, joka on nimeltään Sky. Skyn melodia ärsyttää korviani, enkä pidä siitä alkuunkaan. Poikien laulu kuulostaa hieman lässytykseltä, ja taustalla kuuluva huhuilu häiritsevältä. Kappale on epäonnistunut, yrityksenä oli selvästikin tehdä söpö kappale, mutta kappale ei loppujen lopuksi vain toimi.

Seuraavana vuorossa oleva Coward on paljon parempi, ja sen intro on reipas ja menevä. Kyseessä on edelleenkin sitä korealaisen popin ydinsaundia, mutta huomaan pitäväni kappaleesta. Kertosäe tuo kappaleen idean paremmin esille, ja sitä kuunnellessa tekisi mieli hieman heilahdella kyseisen, hieman nopeatempoisamman kappaleen tahtiin.

Man lähtee liikkeelle omituisella introlla, jossa on jonkinlaisia elektronisia ääniä. Kappale palaa Existencen ja Four Chancen piiriin ja edustaa hieman rankempaa Double Sän puolta, ja tausta musiikkiin on eksynyt muutama kitarariffikin. Kappale jää hieman jälkeen Existencesta, mutta on melko hyvä, ja tuo aika-ajoin mieleen SS501:sen vanhan hittikappaleen Fighterin.

Hanan alkusoinnuista asti huomaan kappaleen kuuluvan jälleen lässytyspiireihin, joten skippaan sen suosiolla muilla kuuntelukerroilla. Mitään suoranaista vikaa kappaleessa ei ole, mutta se ei tuo minulle mitään mielihyvää.

Confession jatkaa hellien biisien kirjoa, ja tuo mieleen ensimmäisen minialbumin aikaisen SS501:sen. Onko bändi sittenkään muuttunut debyyttiajoistaan? Kyseinen kappale ei ainakaan vakuuta muutoksen pysyvän olemassaolosta.

Yhdestoista kappale Bye Bye alkaa somalla lallattelulla, mutta saa kuuntelijan silti iloiselle mielelle. Kyseessä on niin sanottu ”söpö biisi”, joka söpöydestään huolimatta silti toimii myös kriittisemmänkin kuuntelijan sitä kuunnellessa. Kertosäe on yksinkertainen ja tastalla kuuluu kappaleen nimen mukaisesti ”Bye Bye” useaan kertaan, mutta kyseinen toisto ei silti ärsytä, vaan kuulostaa vähän ajan kuluttua mukavalta ja tutulta.

Radio Star on samantyyppinen kuin Bye Bye, vaikka alussa räpätäänkin, että kyseessä on rakkauslaulu, kappale muistuttaa lähinnä jonkinlaista suloista kesäbiisiä.

Wings of the World toimii albumin viimeisenä, hitaana biisinä, ja on alusta asti kaunis kappale. Mielestäni kappaleella parhaimpien balladilaulajien, eli Hyung Joonin ja Young Saengin äänet pääsevät kappaleella esille, mutta kuunnellessani kyseistä raitaa, huomasin myös muiden jäsenten laulutaitojen parantuneen entisestään, ja lähes päässeen samalla tasolle Hyung Joonin ja Young Saengin äänien kanssa.

Seuraavana kappaleena onkin periaatteessa levyn päätösbiisi, vanhan tutut Warningin remix-versio. Remix ei eroa paljoakaan alkuperäisestä kappaleesta, ainoana erona on mukaan tulleet omituiset taustaäänet ja vahvemman kuuloiset rytmiäänet, joissakin kohdissa kappale saattaa olla hieman hidastempoisempi. Poikien äänet ja laulukohdat kuulostavat aivan samalta, mikä onkin hyvä asia, sillä alkuperäinen kappale on yksi SS501:sen parhaimmista.

Albumin päättöraitana toimii kuitenkin ”piilotettu kappale”, eli Hidden Track, joka levyllä on aikaisemmin kuullun Unlockin ”heviversio”. Alusta saakka kappale kuulostaa aivan samalta, mutta huomaan lisättyjen kitaraosioiden tuovan siihen paljon uutta sävyä ja tunnelmaa. Pidän kappaleesta kovasti, se pysyy silti tiukasti popin piirissä vain lainaten rockilta piirteitä, eikä suinkaan yritä muuttua poprockiksi. Tällaista SS501:stä lisää kiitos!!

Kootakseni mielipiteeni albumista eheäksi sanomaksi; albumi on mielestäni SS501 tähän saakka paras julkaisu ja tuo esille kaikki SS501:sen parhaat puolet. Vaikka albumilta ei entisenlaisia hittibiisejä vastanneita raitoja löydykään, on se oiva tietopaketti SS501:sen musiikin maailmaan!