SHINee – Sherlock

SHINee julkaisi 21. maaliskuuta uusimman minialbuminsa Sherlockin, joka nimensä mukaisesti tarjoaa kuulijalle salapoliisitehtävän. Albumi sisältää kokonaisuudessaan seitsemän raitaa ja kuusi eri kappaletta. Pääraita on nimetty albumin mukaan ja siitä on julkaistu musiikkivideo. Musiikkivideo on inspiroitunut salapoliiseista – mutta voiko kappaleelta joka on nimetty Sherlock Holmesin mukaan muuta odottaakaan. Kokonaisuutena albumi tarjoaa mielenkiintoisen ja uudenlaisen kuuntelu elämyksen.

Sherlock, Clue ja Note ovat albumin kolme ensimmäistä raitaa, jotka täytyy mainita yhdessä. Sherlockin kuultuaan kuuntelija saattaa hämääntyä Cluen ja Noten samankaltaisuudesta. Sherlock on tosiasiassa hybridi kappale, joka sisältää nämä kaksi kappaletta. Kuulija ei välttämättä huomaa tätä ensimmäisellä kuuntelukerralla. Toinen raita, Clue, kuitenkin vihjailee siihen suuntaan. Periaatteessa raita on albumin aloituskappale. Ihastuttava asia on huomata, että kyseessä on kokopitkä kappale, eikä lyhyt minuutin kestoinen intro – joka on erittäin tyypillinen varsinkin pidemmissä albumeissa. Clue on tyyliltään elektropopmainen, hyvin pirteä ja siinä on mielenkiintoinen tempo. Taustabiitti saattaa vaikuttaa aluksi päällekäyvältä ja sekavalta, mutta muutaman kuuntelukerran jälkeen se sopii kappaleeseen täydellisesti. Kappale ei ole täysin tyypillistä SHINeeta mikä on positiivista, hauska huomata poikien kehittäneen jotain uuttakin mukaan. Note on tyyliltään samankaltainen Cluen kanssa, mikä on ymmärrettävää kun kyseessä ovat hybridi kappaleen kaksi eri osaa. Kokonaisuutena se on kuitenkin vahvempi kuin Clue. Noten vahvuus on hyvin ”shineemainen” rytmitys (jotkut ovat väittäneet kappaleen muistuttavan etäisesti yhtyeen vanhempaa Love Like Oxygen -kappaletta) ja kertosäkeen Oh, I’m so curious yeah – huudahdukset, jotka onnistuneen rytmityksen ansiosta jäävät kuulijan mieleen. Taustabiitti on myös tanssittavampi ja poikien äänet pääsevät paremmin oikeuksiinsa tässä kappaleessa – se sisältää monipuolisesti rap-osuuksia ja normaaleja lauluosuuksia. Kappaletta kuunnellessa tulee iloinen ja energinen mieli, koska se kuulostaa siltä, että pojilla olisi ollut hauskaa sitä tehdessään ja hyväntuulisuus välittyy laulussa.

Albumin neljäs raita on Alarm Lock, se istuu albumin elektropop-vaikutteiseen tunnelmaan hyvin. Kappale on rytmitykseltään vahva ja mielenkiintoinen. Siinä on hidas tempo, mutta silti kappale vaikuttaa paikoittain melko pirteältä. Kappale on keskinkertainen, se ei saa kuulijaa täysin mukaansa, mutta on silti miellyttävää kuultavaa. Raidan asettelu albumilla on hyvä, sillä se erottuu hitaampana edellisestä, eikä huku muiden kappaleiden sekaan.

The Reason vaikuttaa aluksi surumieliseltä ja hitaalta kappaleelta, mutta tyyli vaihtuu hiljalleen popahtavampaan suuntaan. Raidan taustamusiikki ja laulu ovat paikoitellen lähes henkeäsalpaavan kauniita. Kappale on hyvä esimerkki siitä miten melko ”neutraalilla” biitillä saadaan luotua upea tausta. Tempon vaihtelut kappaleen aikana tapahtuvat liukuvasti ja tekevät kappaleeseen täydellisen rytmin. Lisämausteena kappaleessa on taustamusiikin erilaisia efektejä, kuten yhdessä vaiheessa lyhyt kitarariffi, jotka on asetettu oikeisiin kohtiin. Kappaleen loppuun ja alkuun on saatu sama haikea tunnelma, joka luo sillan kappaleen poikki. Kuudes raita Stranger on autotune-höysteinen elektropopkappale, joka alkaa vahvasti, mutta hajoaa osiin loppua kohden. Alku vaikuttaa energiseltä ja tanssittavalta, mutta loppua kohden tulee liian monenlaisia taustabiittejä peräkkäin, jotka tekevät kappaleesta pirstaleisen. Toisin kuin The Reasonissa, tässä kappaleessa taustamusiikin efektit ovat häiritseviä ja ylilyöviä. Yhdessä vaiheessa uskot kuuntelevasi vanhojen Donkey Kong -pelien taustoja ja sitten taas biitti vaihtuu äkillisesti. Kappaleessa on yritetty liikaa. On hienoa saada monenlaisia elementtejä ja taustoja mukaan, mutta vaihdot biittien välillä voisi hoitaa paikoitellen hienovaraisemmin.

SM Entertainmentilla on tapana laittaa albumeille välillä kappaleita, jotka tyylillisesti eivät oikein istu muiden kappaleiden joukkoon. Honesty on tällainen outolintu. Kappale on kitarasäestetty balladi. Tyyliltään kappale on kaunis ja hento, mutta ei silti laimea. Poikien kauniit äänet pääsevät tässä kappaleessa ehkä parhaiten esille, eikä niitä ole teknisesti muokattu. Hienoa että muuten melko elektropopmaisella albumilla on yksi balladi rikkomassa kaavoja. Kappale sopii hyvin albumin loppuun, eikä vaikuta siksi liian irralliselta. Kaikkien kunnon bileiden päätteeksi tanssitaan aina hitaita.

Albumi tarjosi vanhan tutun SHINeen lisäksi jotain aivan uutta. Yhtye on päättänyt lähteä kokeilemaan tällä albumilla selkeästi jotain uutta ja erilaista vanhempaan tuotantoon nähden. On aina hienoa löytää vanhoista ja tunnetuista yhtyeistä uusia puolia. Yksikään kappale albumilta tuskin saa aivan yhtä suurta hypeä kuin yhtyeen vanhemmat hitit Ring Ding Dong tai Lucifer, mutta SHINee-fanit voivat olla ylpeitä poikien comebackin johdosta. Kokonaisuutena albumi oli mielenkiintoinen ja miellyttävä kuunteluelämys, joka tarjosi yllätyksiä.