Seo Taiji -historiikki

Alkusanat

Seo Taijin vaikutus kotimaassaan Koreassa on niin voimakas, että musiikin sanotaan jakautuvan kahteen eri ajanjaksoon; ennen ja jälkeen Taijin. Häntä luonnehditaan ”kulttuuripresidentiksi” – hän osaa sekä laulaa, tanssia, että myös soittaa kitaraa ja bassoa, jonka lisäksi hän on myös muoti-ikoni, liikemies ja säveltäjä.

Ennen debyyttiä

Jeong Hyeon-cheol syntyi helmikuun 21. päivä, vuonna 1972. Hän kasvoi ja kävi koulua Soulissa. Kouluaikoinaan hän löysi rakkautensa musiikkiin, mikä myöhemmin otti valtasijan hänen elämässään. Hän oli aina rakastanut laulamista ja opetteli soittamaan useita instrumentteja, erityisesti kitaraa ja bassoa. Nuorukainen oli niin innostunut ajatuksesta olla osana musiikkipiirejä tavalla tai toisella, että hän opetti itsensä sekä säveltämään, tuottamaan että sovittamaan kappaleita.

Viidentoista ikäisenä hän lopetti koulunkäynnin, pääsyynään nopeasti tippuneet arvosanat. Arvosanojen lasku oli suoraa seurausta alati kasvavasta pakkomielteestä musiikkia ja kitaransoittoa kohtaan. Oli selvää, että tällä nuorella haaveilijalla oli unelma, jonka eteen hän tekisi mitä tahansa. Kertoman mukaan muusikonalku joutui käyttämään kokonaisen kuukauden suostutellessaan isäänsä antamaan luvan lopettaa koulunkäynti musiikkiuralle siirtymisen vuoksi. Lopulta tämä hyväksyi poikansa suunnitelmat ja uran ensiaskeleet olivat lähellä.

Vuonna 1989 17-vuotias Seo Taiji värvättiin metallibändi Sinawehen ja näin hänen nousunsa maineeseen alkoi.

Sinawe

Sinawe oli tehnyt nimensä tunnetuksi metallipiireissä jo ennen Seo Taijin liittymistä. Debyyttialbumi oli ilmestynyt 1986 ja he olivat nyt valmistelemassa neljännen albuminsa FOURin julkaisua. Sinawen kitaristi Shin Dae Chul oli tunnettu hahmo Korean musiikkiskenessä ja hän kiinnostui Seo Taijista tämän esiintyessä yhdessä ystäviensä kanssa. Mies oli sen verran vaikuttunut näkemästään, että pyysi seitsemäntoistavuotiasta nuorukaista liittymään bändiinsä.

Ennen pitkää Seo Taiji kuitenkin jätti bändin, kertoen syiksi ”näkemyserot musiikin suhteen” ja kokoonpanon suosion laskun.

Seo Taiji & Boys

Sinawesta eroamisen jälkeen oli epäselvää, mitä Seo Taiji aikoisi tehdä. Loogisin vaihtoehto olisi perustaa oma rockbändi joidenkin tuntemattomien muusikoiden kanssa, mutta hän teki juuri päinvastoin. Aluksi Seo Taiji suunnitteli toki oman rockbändin perustamista, mutta huomasi pian, että sopivien ja innokkaiden muusikkojen etsiminen Koreasta oli vaikeaa. Tästä syystä hänellä oli suunnitelmia värvätä jäseniä bändiinsä Japanista, mutta miehen mieli kuitenkin muuttui tämän löytäessä Amerikasta uuden musiikkilajin; rapin. Tämänkaltainen uusi musiikki vei hänet täysin mennessään – jopa niin, että hän opetteli säveltämään ja esittämään sitä itse huomattuaan genren soveltuvan hyvin myös koreankielelle. Vuonna 1991 hän liitti voimansa arvostettujen tanssijoiden, Yang Hyun Sukin (Yang Goon) ja Lee Junon kanssa perustaen amerikkalaisesta rap-skenestä vaikutteita ottavan poikabändin Seo Taiji & Boysin.

Uuden musiikkilajin osuus markkinoilla oli sekä rakastettu että vihattu. Ryhmä, ja eritoten Seo Taiji, luotti vahvasti musiikkiinsa, mutta ei ollut ollenkaan varmaa tuntisivatko myös muut ihmiset samoin. Onneksi Bando Record teki poikien kanssa sopimuksen, joka teki heistä yhden Korean musiikkihistorian vaikuttammista ryhmistä.

Ryhmän debyytti esitettiin MBC:llä 1992, jossa he esittivät ensimmäisen singlensä Nan arayon tuomarivaliokunnan ja studioyleisön edessä. Kumpikaan ei ollut järitoten innossaan ja Seo Taiji & Boys nappasikin show’n pohjapisteet tuomarien kritisoidessa ryhmän soundia käsittämättömänä.

Ensimmäinen albumi Nan arayo! pulpahti ilmoille maaliskuussa 1992. Album singlelohkaisu ei ehkä vakuuttanut tuomareita muutamaa kuukautta aikaisemmin, mutta yleisö kyllä villiintyi – suureksi hitiksi muodostunut kappale yhdistelee dancea hiphop-vokaaleihin ja kitarasointuihin, jotka olisi voitu napata vaikka Taijin edellisestä bändistä. Albumi itsessään myi 1,5 miljoonaa kopiota jo pelkästään Etelä-Koreassa. Vaikka julkaisu vaikutti tuohon aikaan melko epämääräiseltä, oli ryhmä tietämättään tehnyt tietä täysin uudelle aikakaudelle ja trendille Korean musiikkiskenessä, ja vaikutus tästä näkyy yhä tänäkin päivänä. Nan arayo!:a kutsutaan usein Korean ensimmäiseksi rap-albumiksi.

Jäsenistö aiheutti myös noteerattavan hässäkän taistellessaan muusikoiden oikeuksista Koreassa, jolloin he haastoivat tuotantoyhtiönsä oikeuteen tämän jatkaessa yhteistä sopimusta ilman ryhmän suostumusta. He myös taistelivat kappaleidensa tekijänoikeuksien rikkomisesta.

Tämä aiheutti myös sisäisiä reaktioita: Seo Taiji perusti yhtiön nimeltä YOYO Entertainment, jonka luotsaamaa managerointisysteemiä ei oltu koskaan aikaisemmin käytetty tässä mittakaavassa. Yhtiön alaisuudessa toimivat bändit ohjaisivat ennemminkin itse itseään ulkoisen ohjauksen sijasta. Jälkimmäinen on yhä yleinen tapa musiikkialalla ympäri maailman.

Marraskuussa bändi shokeerasi Korean musiikkialaa ilmoittamalla jättävänsä TV-esiintymiset väliin saadakseen yksityisyyttä toisen albumin työstämiseen. Tämä oli järkyttävä viesti nuorelta ryhmältä, jonka promootion olisi pitänyt olla voimakkaasti riippuvainen median huomiosta.

Toinen albumi Hayeoga ilmestyi kesäkuussa 1993 täyttäen ympärillään pyörineet odotukset. Lopputulosta kuunneltaessa on jokaiselle selvää, miksi bändi halusi yksityisyyttä sen äänitykseen. Jäsenet olivat viettäneet aikansa työstämällä huolellisesti kappaleita, jotka samalla sekä kehittivät soundia uusiin sfääreihin että myös säilyttivät alkuperäisen tunnelman. Bändi oli yhdistellyt rennosti rappia, hiphoppia, metallia ja perinteisiä korealaisia instrumentteja, kuten taepyeongsoa, usein jopa samaan kappaleeseen. Hayeoga myi debyyttiälevytystä enemmän, jopa 1,8 miljoonaa kopiota.

Korean suurimman poikabändin titteli ei kuitenkaan riittänyt tälle yhtyeelle. Seo Taiji & Boys suuntasi kohti ensimmäistä Japanin-esiintymistään marraskuussa 1993, jolloin ryhmä oli kutsuttu esiintymään NHK Hallissa järjestettäville Aasian musiikkifestivaaleille.

Seo Taijille kuuluvat myös seuraavat sanat: ”Mielestäni rapilla ja metallilla on paljon yhteistä ja universaalisti ne pyrkivät samaan päämäärään”. Tämä sanoma myös toteutui bändin kolmannen albumin, Seo Taiji & Boys III – Dreaming Bal Haen kappaleessa Gyosil Idea. Kappaleen oli tarkoitus karkottaa kouluaikoja varjostaneet demonit trash metal -bändi Crashin laulajan Ahn Heung-Chanin myrskyisän kitaran ja äärimmäisten vokaalien avulla.

Kappale otettiin vastaan suurella kritiikillä, ja lopulta se jopa luokiteltiin satanistiseksi. Seo Taijia syytettiin Saatanan viestien toimittamisesta piilottaen ne sanoituksiin takaperin. Muusikko piti päänsä pystyssä ja kuunteli satanistisiksi väitetyt kohdat, ja huomioi, että samankaltaisuus siihen, mitä niiden väitettiin välittävän, oli varsin väljää.

Loppuosa albumista ei pärjännyt tätä paremmin. Seo Taijin yhteiskuntakritiikkiin ja muihin vaikeisiin asioihin keskittyvien sanoitusten suorasukaisuus vaikutti suuresti hänen fanikantaansa, joka tuohon aikaan koostui lähinnä teini-ikäisistä tytöistä.

Albumi toi ryhmän tyyliin merkittävän muutoksen, sillä uutuus pohjasi soundinsa rockiin ja metalliin aiemmin tutuksi tulleiden dance- ja rap-elementtien sijaan. Seo Taiji & Boys keräsi jopa kehuja osakseen sillä, että oli luonut syvyyttä ja aikuisuutta suosivan albumin, verrattuna onttoihin kappaleisiin, joiden ainoa tarkoitus on yltää suuriin myyntilukuihin. Nämä kommentit vaikuttivat Seo Taijiin suuresti, sillä osa albumin materiaalista muistutti hänen sooloartistina tuottamiaan kappaleita.

Noihin aikoihin valittiin 100 Etelä-Koreaa eniten sen 50-vuotishistoriansa aikana muuttanutta henkilöä, joihin lukeutui myös Seo Taiji, huolimatta siitä, että hänen väitettiin välttelevän pakollisen sotilasvelvollisuuden suorittamistaan. Kehut yltyivät lehdistön edustajien, kuten Malin ja Chosunin, ylistäessä Seo Taijia intohimostaan musiikkiin ja sananvapauteen.

1995 oli Seo Taiji & Boysille varsin epäaktiivinen vuosi. He soittivat yhden konsertin tammikuussa ja katosivat sitten työstämään neljättä albumiaan. Maailmanluokkaisen soundin takaamiseksi Soulin Chamsil Gymnasiumille asennettiin tammikuuksi uusi äänentoistolaitteisto, jonka arvo oli jopa 400,000 Yhdysvaltain dollaria. Syyskuussa, kuukautta ennen albumin julkaisua, alkoi jännitys nousta fanien keskuudessa uusien mainosten esitellessä odotettua albumia. Lokakuussa fanit saivat kauan odotetun, Come Back Homeksi ristityn albumin kuunneltavakseen.

Come Back Homen sanoitukset olivat yhtä raisut ja ristiriitaiset kuin aiemmankin levytyksen kohdalla. Sanoitukset ilmaisivat ajatuksia kapitalismin noususta ja epäoikeudenmukaisuudesta yhteiskunnassa. Tämä suututti Korean auktoriteetteja, jonka johdosta tilanne päätyi pian riitaan. Korean esiintymisetiikan toimikunta lähestulkoon kielsi yhden kappaleen, Sidaeyugamin, tämän sisältämien sopimattomien sanoitusten vuoksi.

Kappale GOOD BYE puolestaan toimi ryhmän tulevaisuuteen liittyvänä enteenä. Jo alusta alkaen ryhmä oli todennut lopettavansa oitis sen jälkeen, kun ovat saavuttaneet kaiken tahtomansa musiikin kautta. Vuoden 1996 alussa he ilmoittivat päämääränsä toteutuneen. Äkillinen hajoaminen suosionsa huipulla herätti juoruja, joista osa jopa väitti yhtyeen lopettamisen olleen Korean mafian aiheuttama. Faneilleen osoitettuna jäähyväiseleenä julkaisi Seo Taiji & Boys vielä parhaiden kappaleiden kokoelma-albumin.

Huolimatta siitä, ettei bändi edes ollut enää aktiivinen vuonna 1996, oli heidän jälkeensä jättämä vaikutus niin suuri, että palkintoja ropisi edelleen useissa seremonioissa. Näistä huomattavin oli ryhmän valitseminen ”Aasialaisen yleisön suosikiksi”.

Mitä tapahtui bändin hajoamisen jälkeen? Yang Goon ei aloittanut välittömästi soolouraa, vaan päätti ryhtyä auttamaan muita artisteja perustamalla levy-yhtiön nimeltä YG Entertainmentin. Myöhemmin hän julkaisi myös sooloalbumin.

Seo Taiji sen sijaan katosi Amerikkaan.

Sooloura

Kesti kaksi vuotta ennen kuin Seo Taijista kuultiin jälleen. Hän oli muuttanut New Yorkiin, pitänyt siellä matalaa profiilia ja kuluttanut aikansa comebackinsa työstämiseen.

Heinäkuussa 1998 Seo Taiji palasi Koreaan ensimmäisen omaa nimeään kantavan sooloalbuminsa kera. Mies oli tuottanut koko albumin omin voimin ja jatkoi siitä mihin Seo Taiji & Boys olivat jääneet, yhdistellen amerikkalaistyylistä rockia koreankieleen. Lienee tarpeetonta sanoa comebackin olleen suurmenestys ja albumin myyneen yli miljoona kopiota.

Vuonna 2000 hän julkaisi seuraavan albuminsa Ultramanian. Lojaalien fanien innostuminen johti Seo Taijin pitämään konsertin Soulissa ja isännöimään omaa comeback-erikoisohjelmaansa MBC:llä. Vuoden hän päätti sarjalla suuria konsertteja, mukaan lukien internetissä julkaistu suora lähetys Jam-silin olympiastadionilta sekä esiintymiset World Peace -musiikkifestivaaleilla ja Studio 2000 -konsertissa MBC Music Campissa. Joulukuussa hän vakautti roolinsa yhtenä Korean vaikuttavimmista muusikoista tähdittäessään Japanin NHK:n tekemää, miehen musiikkiuraan keskittyvää dokumenttia.

Vuonna 2001 Seo Taiji perusti yhden maan tärkeimmistä rockfestivaaleista; ETPFESTin (Eerie Taiji People Fest). Ensimmäinen festivaali järjestettiin lokakuussa ja sen pääesiintyjänä oli Seo Taiji itse, joskin tämän jälkeen tapahtuma on pikemminkin pyrkinyt tuomaan esille Tommy Leen (Mötley Crüe) ja Marilyn Mansonin kaltaisia kansainvälisiä rockartisteja. Etenkin vuoden 2002 tähdistö oli varsin erikoislaatuinen; X JAPANin hide, joka oli kuollut neljä vuotta aikaisemmin, teki Korean ensiesiintymisensä tällä festivaalilla. Hänen taustabändinsä esiintyi hiden kuvan ja äänen pyöriessä taustan kuvaruudulla. Esiintymisen jälkeen hiden vanhemmat ja veli Hiroshi tapasivat Seo Taijin konsertin jälkeen lahjoittaakseen tälle hiden Fernandes MG-360S -mallisen kitaran. Kitara on keltainen pinkeillä sydämillä.

Seuraavana vuonna Seo Taiji viimeisteli menestystään julkaisemalla uudelleenäänitetyn version toisesta albumistaan, johon tällä kertaa yhdistettiin myös konserttitaltiointi. Tuloksena oli CD nimeltä Seo Taiji 6th Album & ETPFEST live. Piakkoin albumin promootion jälkeen huhut tosin alkoivat veikkailla tuoreen materiaalin tekevän tuloaan.

Huhut olivat totta ja Japanissa järjestetyn harjoittelusession jälkeen Seo Taiji palasi Koreaan, jossa hän konsertoi Live Wire -kiertueella, sekä julkaisi albuminsa 7th Issuen. Artisti todisti jälleen kerran osaavansa käsitellä julkisuutta, sillä tarkat suunnitelmat pysyivät visusti salassa ennen kuin levy oli jo kauppojen hyllyillä. Villeimmät ennakkohuhut arvelivat mystisen albumin sisältävän lounge-musiikkia tai jopa triphoppia, eivätkä edes laskevat musiikkimyynnit onnistuneet kaatamaan kansan uteliaisuutta – albumia myytiin ennakkoon jopa 300,000 kappaletta.

KBS teki 77-vuotispäivänsä kunniaksi erikoislähetyksen, jossa vieraili Seo Taijin ohella myös muita Korean suosikkeja, kuten Nell, Wheesung, SE7EN ja PIA. Seo Taiji esitti tapahtumassa sekä uusia että vanhoja kappaleitaan, jonka lisäksi lähetyksessä näytettiin useita musiikkivideoita. Juhlalähetys houkutteli KBS Hallille yli 2000 hengen yleisön.

Korean National Assembly julkaisi englanninkielisen nettisivuston vuonna 2005, jolloin toimikunta tunnusti Seo Taijin 90-luvun musiikkiedustajakseen.

Samana vuonna Seo Taiji siirtyi hiljaisuuteen taka-alalle.

15. vuosipäivä

Vuoden 2007 alussa Seo Taiji allekirjoitti huomattavan sponsorisopimuksen autovalmistajan GM Daewoon kanssa – raporttien mukaan se oli arvoltaan yli miljardi wonia. Kyseessä ei ollut laulajan ensimmäinen mainos, mutta tästä huolimatta se saavutti median parissa suurta huomiota.

Seo Taiji juhlisti jo 15 vuotta kestänyttä uraansa julkaisemalla boksin, joka sisälsi kaikki uran varrella ilmestyneet albumit yksissä kansissa. Albumi myytiin loppuun jo ennakkovarauksissa ja julkaisupäivänä ihmiset jonottivat omaa levyään kauppojen edustoilla. Seo Taijia kritisoitiin painoksen rajoittamisesta – syytösten mukaan kokoelma hyväksikäytti artistin vanhaa mainetta rahastustarkoituksessa, siinä missä miehen pitäisi mieluummin pyrkiä tuomaan eloa musiikkiteollisuuteen. Seo Taiji vastasi ilmoittamalla, ettei näin suinkaan ollut asian laita, sillä hän pystyi myymään levyjä ja konserttilippuja pelkällä musiikillaan, ilman TV-esiintymisiä ja muita ylimääräisiä promootiokeinoja.

Joulukuussa 2007 Seo Taiji järjesti ensimmäiset comeback-konserttinsa, jonne artistit kuten Epik High, Sweet Sorrow, Nell ja PIA kokoontuivat esittämään tämän parhaita kappaleita. Konsertit olivat loppuunmyytyjä, vaikkakaan itse Seo Taijia ei lavalla nähty.

Vuoden 2008 alussa uutiset kertoivat toukokuussa julkaistavasta albumista, jonka lisäksi artisti ilmoitti kiertuesuunnitelmansa. Valitettavasti toukokuu tuli ja meni ilman että albumista kuului mitään uutta, mutta hän sentään vahvisti esiintyvänsä elokuisessa ETPFESTissä.

Loppujen lopuksi 8th Atomos saapui kauppojen hyllyille heinäkuussa ja kiertueelle mies ehti kesäkuusta lähtien. Fanit ovat olleet päivityksistä innoissaan ja odottavat tulevaisuudelta vielä paljon.