Haastattelussa Youn Sun Nah

Jazz-artisti Youn Sun Nah on menestynyt upeasti erityisesti Koreassa ja Euroopassa, ja keväällä hän kiersikin vanhaa mannerta yhdessä ruotsalaisen Ulf Wakeniuksen kanssa. Iloksemme Youn Sun Nah oli valmis käyttämään hetkisen aikaansa istuutumalla seuraamme juuri ennen Münchenin-konserttiaan 7. toukokuuta.

Kertoisitko lukijoillemme jotain itsestäsi ja musiikistasi?

Youn Sun Nah: Olen korealainen jazz-laulaja, nimeni on Youn Sun Nah. Aloitin musiikinopiskelun todella myöhään, vasta 26-vuotiaana, jolloin suuntasin Ranskaan oppimaan jazzia. Aluksi opiskelin yliopistossa ranskalaista kirjallisuutta ja sen jälkeen minulla oli mahdollisuus osallistua komediamusikaaliin Koreassa. Tuolloin päätin haluavani laulaa, joten muutin Ranskaan opiskellakseni sekä jazzia että chansonia (ranskalainen ”iskelmälaji”). Jonkin ajan kuluttua perustin ranskalaisten muusikoiden kanssa ryhmän nimeltä Youn Sun Nah Quintet, jonka myötä soitimme monella festivaalilla ja voitimme muutaman palkinnonkin. Yritimme tehdä omaa musiikkiamme, joka kuulosti rockilta, popilta… melko kokeelliselta. Soitimme yhdessä sellaiset 10 vuotta, jonka jälkeen halusin tehdä jotain erilaista. Siispä matkasin Koreaan, soitin paikallisten jazz-muusikoiden kanssa ja levytin jopa pop-albuminkin. Kolme vuotta sitten tapasin Ulf Wakeniuksen ja päädyimme soittamaan yhdessä.

Vuonna 1995 päätit matkata Pariisiin. Aiemmassa haastattelussa olet kuvannut asian tapahtuneen ”par hasard” (sattumalta), mutta eihän kukaan vain satu päätymään toiseen maahan. Mikä sai sinut jättämään Korean?

Youn Sun Nah: Lukioaikoinani minulla oli todella hyvä ranskanopettaja, joka rakasti ranskalaista chansonia. Hän soitti meille joitakin kappaleita ja rakastuin tyyliin välittömästi. Se jäi aina mieleeni… ehkä siksi päätinkin opiskella ranskalaista kirjallisuutta. Tämän lisäksi sain yllytystä eräältä muusikkoystävältäni, joka kertoi yhden laadukkaimmista jazz-kouluista sijaitsevan juuri Ranskassa.

Mistä sait voimia muuttaaksesi Ranskaan asti? Kovin moni ei olisi valmis ottamaan niin isoa askelta. Oliko se sinulle helppoa vai piditkö asiaa joskus vaikeana?

Youn Sun Nah: En osaa sanoa. En koskaan kuvitellut päätyväni ammattimaiseksi laulajaksi, halusin vain opiskella. Arvelin laulavani kolmisen vuotta ja palaavani sitten Koreaan opettamaan tai jotain. Siinä mielessä jäämiseni todella oli sattumaa.

Aloitit musikaaleista ja siirryit sitten jazziin. Miksi päädyit jazziin musikaalien sijasta ja mikä tekee jazzista tärkeää juuri sinulle? Onko siinä jotakin sellaista, mitä muissa musiikkilajeissa ei ole?

Youn Sun Nah: Musikaaleissa esiintymiseen tarvitaan erityiskoulutusta, se on monimutkaista. En ollut kovin hyvä tanssissa tai teatterissa… Mielestäni jazzissa on paljon enemmän vapautta, siinä ei ole rajoja.

Soundistasi löytyy latinomusiikkiin ja Buena Vista Social Clubiin viittaavia elementtejä. Kuinka löysit nämä tyylit ja mikä sai sinut pitämään niistä niin paljon?

Youn Sun Nah: Vau, niinkö? En ole koskaan ajatellut sitä niin, mutta pidän kyllä tuon tyylisestä musiikista…. ehkä olen ottanut vaikutteita alitajuntaisesti. Sellainen musiikki koskettaa minua syvästi. Mielestäni korealaiset ovat kuin Aasian latinoja, joten ehkä olen löytänyt jotakin samaa.

Millaista jazzia muut korealaiset esittävät? Yhdistelevätkö hekin erilaisia tyylilajeja vai onko heidän musiikkinsa kovinkin erilaista?

Youn Sun Nah: Useimmat jazz-laulajat esittävät erittäin tavanomaista jazzia, melkoisen amerikkalaista siis. Moni nuori muusikko opiskelee ulkomailla, erityisesti Yhdysvalloissa, joten he saavat vaikutteita amerikkalaisesta jazzista. Suurin osa artisteista ei luo omaa tyyliään. Jazzin suosio kasvaa Koreassa kovaa tahtia, mutta meillä ei ole tarpeeksi tietoutta – siispä jouduimme matkimaan. Olin kovin onnekas päätyessäni Eurooppaan.

Toiselle medialle antamassasi haastattelussa olet kertonut toivoneesi matalaa ja käheää ääntä Billie Holidayn, Sarah Vaughanin ja Ella Fitzgeraldin tyyliin, mutta professorisi on neuvonut sinua laulamaan omalla äänelläsi. Mitä mieltä olet äänestäsi nyt? Toivotko yhä matalaa, käheää tyyliä vai onko äänesi nyt juuri sitä mitä itsellesi haluatkin?

Youn Sun Nah: Ei, ei, se on… öööö… (nauraa ja pudistelee päätään). En taida koskaan saada sellaista ääntä, ehkä 70-vuotiaana jos poltan ja juon kovaan tahtiin. Luulen että minun täytyy olla oma itseni ja tehdä äänelläni sen mitä pystyn.

Pop-albumisi ylsi Koreassa suureen suosioon. Toivotko että jazz-tuotoksesikin menestyisivät yhtä hyvin, vai onko Euroopan ja Korean väliset eroavaisuudet hyväksymisessä ja suosiossa sinusta ymmärrettäviä?

Youn Sun Nah: Jazz ei ole Koreassa valtavirtaa, vaikka meillä onkin hieno jazz-festivaali. En voi kuitenkaan sanoa olevani surullinen. Muissa maissa jazzia on mahdollista kuunnella radion kautta päivittäin, siinä missä Koreassa sitä soitetaan tunnin ajan per viikko. Ihmisillä ei siis ole paljoa mahdollisuuksia kuulla jazzia.

Mikä sai sinut levyttämään pop-albumin?

Youn Sun Nah: Halusin palata Koreaan, jossa ajattelin soittaa korealaisten pop-säveltäjien lauluja eurooppalaisten jazz-muusikoiden voimin. Puhuin siitä managerilleni ja hän sanoi ”miksipä ei”, joten soitin Pariisissa asuvalle tanskalaispianistille Nils Lan Dokylle, jonka musiikista pidän. Hän hyväksyi suunnitelmani ja lähetin hänelle kokeeksi lauluja, jotta hän osaisi sanoa lopullisen kiinnostuksensa. Mies oli aivan äimän käkenä niistä korealaisista sävellyksistä – hän ei vielä tiennyt miltä ne kuulostaisivat, mutta sävellys oli hyvä.

Uusin jazz-levytyksesi on nimeltään Voyage. Mikä merkitys tällä nimellä on? Mitä se tarkoittaa juuri sinulle?

Youn Sun Nah: Eurooppaan saavuttuani, eli vuodesta 1995 lähtien olen ollut jatkuvalla matkalla. Korealaiselle jazz-artistille ei ole kovin tavanomaista viettää tällaista paikasta toiseen kiertelevää elämää. Koskaan ei tiedä keneen törmää ja kenen kanssa päätyy soittamaan, joten tässä mielessä jazz on hieman kuin matka.

Olet todennut tietäneesi päätyväsi esittämään Jockey Full of Bourbonin vielä jonakin päivänä, ja nyt viimein teit sen tällä albumilla. Onko mielessäsi muita vastaavia jazz-klassikkoja, jotka olet aina halunnut äänittää, mutta et ole rohjennut?

Youn Sun Nah: Kuuntelin tämän kappaleen ensimmäistä kertaa silloin, kun en vielä tiennyt mitään Tom Waitsista, joten ensimmäisenä mieleeni nousi kysymyksiä kuten ”Onko hän sairas?” ja ”Vaivaako häntä jokin?”, sillä hänen äänensä on kummallinen. Joka tapauksessa kappale on todella hengellinen ja olen aina halunnut laulaa sen. Haluan kokeilla aika moniakin asioita, kenties joku päivä esitän jopa Madonnan lauluja.

Mikä on suosikkikappaleesi Voyagelta ja miksi juuri se?

Youn Sun Nah: Jokainen laulu on erityinen. Kaikilla on oma historiansa, joten en osaa nimetä vain yhtä… riippuu sen hetkisestä tunnetilastani.

Inspiroidutko lauluja kirjoittaessasi jostain tietystä asiasta vai sävellätkö ihan muuten vain?

Youn Sun Nah: Pikemminkin elämästä ylipäätään. En ajattele itseäni säveltäjänä, olen laulaja. Tällä kertaa kuitenkin yritin, enkä oikein tiedä onnistuinko vai en. Säveltäminen on minulle kuin läksyjen tekoa; tuntui siltä että se oli pakko tehdä.

Et siis jammaile muiden muusikoiden kanssa ja ajattele; ”Kuulostaapa hyvältä! Käytetään tätä!”, tai omaa mielessäsi valmista melodiaa, jonka vain haluat kirjoittaa ylös?

Youn Sun Nah: No, minä tapaan työskennellä yksin. Mutta ehkä kokeilen tuota, kuulostaa hyvältä idealta.

Jos voisit tehdä yhteistyötä kenen tahansa joskus eläneen tai yhä elävän muusikon kanssa, kuka se olisi ja miksi?

Youn Sun Nah: En tiedä. (miettii ja nauraa) Mielessäni on niin monta henkilöä, en osaa nimetä vain yhtä. Niin… Sting? Minähän soitan Ulf Wakeniuksen kanssa, siinä mielessä olen jo saavuttanut unelman.

Tämänkertainen kiertueesi kestää toukokuusta heinäkuuhun ja jälleen lokakuusta marraskuuhun, tuoden sinut Saksaan, Koreaan, Suomeen, Kiinaan, Ranskaan ja moneen muuhun maahan. Onko kiertäminen stressaavaa vai nautitko matkailusta ja erilaisten yleisöjen tapaamisesta?

Youn Sun Nah: Konserttien jälkeiset hetket ovat sellaista aikaa, josta voin nauttia. Aika ennen konserttia on aina stressintäyteistä. Mutta kyllä, olen kovin onnekas. Esimerkiksi Kiinassa tapasin kiinalaisia jazz-laulajia, jotka kertoivat haaveilevansa samanlaisesta urasta. Matkasin Shanghaissa neljän ranskalaisen muusikon kanssa, joten teidän täytyy kuvitella aasialainen tyttö neljän ranskalaisen miehen kanssa. (nauraa) Kiinalainen laulajatar kertoi tämän olevan hänen unelmansa ja että hän oli ylpeä aasialaisuudestaan. Ihmisten tapaaminen on aina koskettavaa ja täynnä tunnetta.

Oletko huomannut eroavaisuuksia eri maiden yleisöjen välillä? Onko sinulla suosikkiyleisöä?

Youn Sun Nah: Suurimmaksi osaksi ne ovat samanlaisia, mutta maailman kuumin yleisö on Koreassa.

Miksi?

Youn Sun Nah: Tiedäthän, jazzia kuunnellaan yleensä rauhallisesti istuen. Ja korealaisilla on tapana huutaa konserteissa ja laulaa mukana. Koreassa on jazz-festivaali, jota tähditti viime vuonna John Scofield ja Joe Lovano. Heidän musiikkinsa ei ole helppoa, sen mukana ei oikein voi laulaa. Ihailijat olivat kuitenkin ihan hulluja, opettelivat kappaleiden melodiat ja lauloivat kitaroiden mukana. John Scofield ja Joe Lovano eivät olleet uskoa korviaan! Jazz ei ole poppia, mutta yleisö lauloi silti mukana!

Odotatko jotakin kiertueen paikkaa aivan erityisesti tai onko mielessäsi sellainen sijainti, jonne toivoisit vielä pääseväsi?

Youn Sun Nah: Tahdon Brasiliaan. En ole koskaan ollut siellä, mutta vuoden lopussa toiveeni saattaa toteutua. Olen keskustellut asiasta brasilialaisen tapahtumajärjestäjän kanssa.

Lähestulkoon puolet keikoistasi sijoittuu Saksaan. Onko tälle jokin erityinen syy?

Youn Sun Nah: Levyni ilmestyi hiljattain Saksassa paikallisen levy-yhtiön toimesta, joten he haluavat minun esiintyvän niin paljon kuin mahdollista ja järjestävät runsaasti konsertteja. Tämä on todella jännittävää, sillä olen soittanut enimmäkseen Ranskassa ja vaikka maissa onkin paljon samaa, on se silti erilaista. Ranskalaiset jazz-ystäväni kadehtivat minua.

Tykkäätkö Saksasta?

Youn Sun Nah: Tykkään! Aivan erityisesti tykkään saksan kielestä.

Olet ollut lavalla jo monen monta kertaa – miltä esiintyminen tuntuu? Onko tunne erilainen kuin uraa aloitellessasi?

Youn Sun Nah: Se on aina jännittävää ja todella pelottavaa. (nauraa) En millään pysy rauhallisena, siitä ei muodostu rutiinia. Haluaisin olla viileän rauhallinen, mutta olen hermostunut.

Onko jokin esiintymisistäsi jäänyt mieleesi ylitse muiden?

Youn Sun Nah: Kyllä, silloin kun voitin ranskalaisen jazz-festivaalin Grand Prix’n (pääpalkinnon). Niin isolla lavalla esiintyminen oli jotakin aivan uskomatonta. Otin osaa kilpailuun ja pääsin laulamaan samalle paikkaa missä legendaariset jazz-artistit, kuten esimerkiksi Ray Charles, olivat esiintyneet. Se oli todella tunteellista.

Mitä teet konserttien väliin jäävinä päivinä?

Youn Sun Nah: Shoppailu ei oikein kiinnosta minua, joten jään usein hotellille. Minulla ei ole paljoa aikaa itselleni; lähdin lentokoneella kohti Saksaa kello 8 aamulla ja saavuin perille puoli kolmelta iltapäivällä. Jouduin tekemään valmisteluja, tarkistamaan sähköpostia… minulla on aina kiire, joten ennen illan konserttia en koskaan ehdi nauttia omasta ajasta.

Vietät suuren osan ajastasi Pariisissa; mistä erityisesti tykkäät tässä kaupungissa? Toivotko, että jokin tietty asia Koreassa olisi kuin Ranskassa, tai päinvastoin? Vai tykkäätkö maiden välisistä eroavaisuuksista ja matkailun tuomasta vaihtelusta?

Youn Sun Nah: Pariisissa on kaikkea. Jos haluat kuunnella musiikkia tai käydä jossain tapahtumassa, se on mahdollista. Pariisissa tapahtuu niin paljon joka ikinen päivä. Kulttuurillisesti se on siis todella rikas ja juuri se on jotain, mitä toivoisin myös Koreaan. Koreassakin on paljon asioita, mutta se on yhäkin vahvasti teollispainotteinen maa. Asia on hitaasti muuttumassa, mutta luulen että aikaa kuluu vielä kotvanen ennen kuin tilanne on Euroopan tasolla.

Nettisivustomme KoME keskittyy esittelemään korealaista musiikkia eurooppalaiselle yleisölle genreen katsomatta. Olet onnistunut keräämään suosiota niin kotimaassasi Koreassa, kuin myös Euroopassa ja muuallakin maailmassa. Uskotko että muutkin korealaiset artistit pystyvät tähän, ja että heidän kannattaisi yrittää?

Youn Sun Nah: Toivon niin, mutta mielestäni näihin piireihin ei ole helppoa päästä, länsimaiset piirit ovat kovin vakiintuneet. Oman urani luominen oli vaikeaa, mutta onnekseni tapasin oikean henkilön. Toivon tätä samaa onnea kaikille, mutta luulen ettei asia ole kovin helppoa korealaisille. Olemme vahvoja klassisessa musiikissa, mutta muissa genreissä edistyminen tulee viemään vielä jonkin verran aikaa.

Kiitos että vastasit kysymyksiimme! Haluaisitko sanoa vielä jotakin lukijoillemme?

Youn Sun Nah: Tämä on ensimmäinen konserttini Münchenissä ja olen todella innoissani. Toivottavasti ilta menee hyvin ja saan pian mahdollisuuden palata takaisin.

KoME kiittää Youn Sun Nah’ta ja ACT Musicia haastattelun mahdollistamisesta.