Haastattelussa Patients

Nyt jo edesmenneellä soulilaisella Skunk Hell -klubilla esiintyneenä yhtyeenä Patients on nähnyt monia muutoksia korealaisissa punk-piireissä viimeisten parin vuoden aikana. Periksi antamatta yhtye on jatkanut musiikkinsa julkaisemista ja konserteissa esiintymistä näyttämättä merkkiäkään lannistumisesta. Kokopitkän albuminsa Kitsch Spacen julkaisun jälkeen Patients jousti hieman aikatauluistaan vastatakseen muutamiin kysymyksiimme.

Tärkein ensin; voitteko esitellä itsenne lukijoillemme?

Junmyoung Baek: Hei. Me olemme Patients, hybridipunkbändi Etelä-Koreasta.

Sumin Jo: Hei. Olemme Patients, rockbändi.

Kertokaa meille yksi asia muista bändin jäsenistä.

Jaehyuk Lee: He ovat todella itsenäisiä ja yksilöllisiä punk-rokkareita, mikä on nykyään melko harvinaista.

Junmyoung: Sumin, eli laulajamme ja basistimme sekä minä olemme olleet ystäviä noin kymmenen vuotta, ja muodostimme bändin kuusi vuotta ystävystymisen jälkeen. Hän on ensin ystäväni, sitten vasta bänditoverini, missä on niin hyviä kuin huonojakin puolia. Jaehyuk on rumpalimme ja hän on osallistunut sessiojäsenenä useisiin äänitysprojekteihin ja oli jopa insinöörinä paljon keikkoja järjestäneellä Skunk Hell -klubilla. Hän on todella taitava soittamaan monia instrumentteja.

Sumin: Mahtavia muusikoita, joista tulee täysin avuttomia luopuessaan instrumenteistaan.

Miten kuvailisitte musiikkianne heille, jotka eivät vielä tunne teitä?

Junmyoung: No, on todella hankalaa kuvailla musiikkiamme. Mielestäni olemme viime aikoina yhdistelleet kaikkea pitämäämme järjestelemättä sitä liikaa. Punk on soundimme pohja, mutta emme ole nirsoja muiden musiikin genrejen suhteen, koska olemme hybridipunkkareita.

Sumin: Tulevaisuuteen suuntautunutta punk-rokkia hulluuden ja parantavuuden elementeillä.

Patients vaikuttaa oudolta nimeltä bändille, miten päädyitte siihen? Onko nimen takana mitään erityistä merkitystä?

Sumin: Jos käännämme ”patients” -sanan koreaksi, se on homonyymi sanalle, joka tarkoittaa sairaita tai iloisia ihmisiä. Mielestäni se on mielikuva tulevaisuuden korealaisesta yhteiskunnasta, jossa tekee kipeää, mutta jossa on silti onnellisuutta.

Mitä ihmisten tulisi odottaa uudelta albumiltanne? Miten se eroaa aikaisemmista julkaisuistanne?

Junmyoung: Pitkän aikaa teimme vain sinkkuja. Vihdoin teimme kuitenkin kokopitkän albumin. Mielestäni laitoimme ajatuksemme ja tunteemme suoraan siihen. Jos aikaisemmat julkaisumme olivat punkkia täydellä raivolla, nyt me olemme yrittäneet katsoa asioita erilaisista näkökulmista. Mutta mielestäni meistä ei ole tullut kokonaan aikuisia. (nauraa)

Sumin: Nauttikaa vain albumistamme. Yritimme tehdä parhaamme auttaaksemme ihmisiä nauttimaan siitä ja teimme paljon ansoja sinne ja tänne. Toivomme, että moni astuu näihin ansoihin.

Miksi päätitte kutsua albumia nimellä Kitsch Space?

Sumin: Ajattelin ensin albumin nimeksi ”the messed up room”, mutta sitten löysin sanan, jossa on enemmän tulkintoja. Se mitä tahdoimme ilmaista, oli kahden sanan yhdistelmä: ”huimaus” ja ”sekaisin”. Tahdoin antaa jokaiselle kuuntelijalle mahdollisuuden tulkita sitä itse. Nimeä ajatellessani sana ”kitsch” sopi mielestäni oikein hyvin, koska alkuperältään se tarkoittaa leikkimistä mudassa pyörien. Mielestäni ”kitsch” on sana, jonka merkityksen voi aina kyseenalaistaa.
Lisätäkseni hieman enemmän tilan tunnetta otsikkoon, käytin sanaa ”space” sanan ”room” sijasta. Kirjoitin englanninkielisen ja koreankielisen nimen samalla kertaa. Mielestäni sana ”kitsch” on myös todella samanlainen sanan ”punk” kanssa, minkä koen mielenkiintoisena.

Junmyung: Ajatuksemme kohtaavat usein, mikä huvittaa meitä, ja joskus siitä tulee luovuuden liikkeelle paneva voima. Oikeastaan huoneemme ovat sotkuisia, mutta lopulta kaikki pitämämme ja tarvitsemamme ovat oikeilla paikoillaan. Uskon, että moni on tästä samaa mieltä. Yleensä äidit järjestelevät siivotessaan tavarat uusiin paikkoihin, niin ettei niitä löydä, kun siivoamiselle ei alun perinkään ollut edes tarvetta! Toinen syy sille miksi päätimme kutsua albumia nimellä Kitsch Space on se, että se vaikuttaa monimutkaisemmalta ja surrealistisemmalta.

Oliko teillä mitään erityisiä tavoitteita, kun kirjoititte uusia kappaleita?

Sumin: Kun työstin albumia, olin pimeässä paikassa. Lyriikat on otettu suoraan ahdistuksestani ja tunteistani. Tunsin parantuvani kun peitin ne miellyttävällä ja lämpimällä soundilla. Toivon, että tässä prosessissa tehdyt kappaleet antavat lohtua niitä kuunteleville. Toivon positiivista vaikutusta tai ainakin toivon, että niistä nautitaan.

Jaehyuk: Minä tahdoin tuottaa vähemmän jännittynyttä ja pehmeämpää soundia… mutta… niin ei tapahtunut.

Mikä inspiroi sinua kirjoittamaan musiikkia?

Jaehyuk: Kun jammailemme yhdessä, kasvojemme ilmeet inspiroivat minua. Joskus bändikaverini ilmaisevat itseään mieluummin kasvojensa ilmeillä kuin instrumentteja soittamalla.

Junmyung: On paljon asioita. Musiikin soundi, meri, taivas, vuoret ja niin edelleen. Saan inspiraatiota jopa ollessani internetissä. Saan inspiraatiota myös unista.

Mistä Patientsin kappaleesta pidät eniten ja mistä vähiten?

Junmyung: En oikeastaan mistään. No, innostun uusista kappaleista, joten pyrin jatkuvasti kirjoittamaan uusia. Jos ajattelen, että aiemmin kirjoitetut kappaleet ovat jotenkin jumissa, sovitan ne uudelleen tai en vain soita niitä. Minusta tärkein asia on se, mitä esität juuri nyt, tässä hetkessä.

Jaehyuk: En osaa päättää. Nautin useimpien kappaleiden kuuntelusta.

Sumin: Rakastan kaikkia kappaleitamme. Tällä hetkellä nautin hiljattain ilmestyneen kokopitkän albumimme kuuntelusta. Kuuntelen usein kappaletta The Boy Who Turn Into a Dog.

Miten korealainen punk eroaa mielestänne traditionaalisemmasta punkista, jonka juuret ovat Lontoossa? Näettekö eroja?

Junmyung: Lontoon punk-skenen pinnalle nouseminen vuonna 1977 inspiroi meitä paljon ja siitä tuli hyvä ohjenuora tehdä itse aktiivisesti jotain. Omimiselle oli rajansa, joten meidän tuli tehdä asioista oma tulkintamme. Siinä ero. Samankaltaista on nuorison yhteiskuntaa vastaan tuntema vihamielisyys, vanhemman sukupolven katkeruus, sekä stereotypiat. Halusimme tuoda esille oman äänemme ja tulkintamme, ja mielestäni se on verrattavissa edellä mainittuihin.

Sumin: Ymmärrän mitä kysymyksellä haetaan, mutta ei huolta. Myös minä vastustan menneisyyden wannabe-tyyppejä, jotka yrittävät jatkaa punk-rockin jäljissä ymmärtämättä sen oikeaa ideaa. Vuonna 2000 Koreaan ilmestyi monia bändejä, jotka ottivat merkittävän askeleen post-punkin saralla omalla tavallaan ja osoittivat monimuotoisuutta, mitä on hyvin vaikeaa selittää kokonaisuutena. Jäljitteleviä yhtyeitä ei arvosteta myöskään Koreassa. Perinteinen punk on todella mahtavaa. Mielestäni punk-rockin olemus kestää niin kauan kuin kaupunkeja on olemassa. Elämme globaalissa aikakaudessa, ja vaikka nuorten tarina ei välttämättä ole niin kovin erilainen, niin itsenäisenä punkbändinä Koreassa toimiminen pistää ajattelemaan kuinka heidän tulisi poiketa perinteisestä punk-rockista. Ainoa toinen ero on ehkäpä se, että voimansa tulee osoittaa juomalla polttoaineenaan sojua – korealaista riisiviinaa – vodkan sijasta? (nauraa)

Jaehyuk: No, en ole aktivisti, joten en oikeastaan tiedä. Minulle se ei ole punk-rockkia, haluan vain tehdä musiikkia.

Minkälainen ilmapiiri on havaittavissa korealaisen punkin keikoilla?

Jaehyuk: Se ei ole sama kuin ennen. Yhteiskunnankin ilmapiiri tulee selväksi liveklubeilla. Ihmiset ikään kuin odottavat sankaria tai rockstaraa.

Sumin: On ihmisiä, jotka unelmoivat jostain uudesta, ja ihmisiä, jotka ovat jumittuneet menneisyyteen. Minusta heillä kaikilla on nyt siirtymävaihe.

Junmyung: Mielestäni meillä on pitkä matka edessä. On genrejä ja paikkoja, jotka erottavat skenejä, ja on enemmän vaihtelua kuin ennen. Noiden menneisyyteen juuttuneiden ja sitä kaipaavien ihmisten tulisi nyt ajatella hieman eri lailla. Kuten Lontoon kuihtunut punk, tarvitsemme vaihtoehtoja.

Mikä on ollut paras live-esiintymiseen liittyvä kokemus?

Junmyung: No, luulen, että voin sanoa sen olleen albumin julkaisua seurannut esiintyminen äskettäin. Toivon, että joka päivä olisi niin hauskaa kuin silloin, mutta emmehän me voi julkaista albumia joka kuukausi… (nauraa)

Sumin: The Kitsch Space -albumin julkaisun esiintyminen. Olin iloinen.

Jaehyuk: Keikka naisyliopistolla.

Voitteko jakaa jonkin tarinan kiertueestanne kanssamme?

Junmyung: Mitään ei tule mieleeni juuri nyt. Tai no, muistan kun Patients ja kaksi muuta bändiä olivat yhdessä mukavalla kiertueella Busanissa, joka on kotikaupunkini. Tuollaisia muistoja on aina hauskaa muistella.

Lännessä suosituin korealainen musiikki on monesti kovin pop-suuntautunutta; tunnetteko koskaan painetta tehdä mitään kaupallisempaa?

Sumin: Me emme ole bändi bisnestä varten, joten minulla ei ole paineita. Meille kaupallinen suosio ei ole tärkeää. Tärkeää on, että soitamme ja teemme musiikkia, josta pidämme, ja uskomme sen arvoon. Enemmän paineita saan siitä, kun ajattelen miten saamme toimitettua pitämämme asiat kuulijoille hyvällä tavalla.

Junmyoung: Minusta ei ole paha antaa ihmisten tietää kaupallisesti keitä me olemme. Mutta se on mahdollista vain silloin, kun saamme tehdä mitä haluamme ja kun voimme kunnioittaa tekoamme sitä jälkeenpäin muistellessamme. En todellakaan halua väheksyä popmusiikkia. On syitä miksi monet ihmiset pitävät siitä.

Jaehyuk: Kun olin rahaton.

Mitä korealaista artistia suosittelisitte lukijoillemme?

Jaehyuk: Minä pidän Young-Ae Hanin lauluäänestä. Minusta hän on Korean Janis Joplin.

Sumin: Patients ja Pony.

Junmyung: Galaxy Express, The Moonshiners sekä Patients.

Patients on ollut olemassa jo jonkin aikaa; kuinka soundinne on muuttunut sitten ensimmäisen julkaisunne?

Junmyung: Minusta olemme moninaisempia kuin ennen. Voin sanoa, että tapamme välittää tunteita ja ajatuksia ei ole niin suora kuin ennen, vaan meillä on useita tapoja sanoa asioita.

Sumin: Tapamme ilmaista tunteitamme on laajentunut ja tullut moninaisemmaksi. On enemmän mistä nauttia kuin ennen.

Jaehyuk: Siitä on tullut herkempää ja tavallaan nuorekkuus on hävinnyt.

Koreaa lukuun ottamatta, missä päin maailmaa haluaisitte mieluiten esiintyä?

Jaehyuk: New York Times Square.

Junmyoung: Koska olemme punkbändi, tietenkin 100klubi Lontoossa ja CBGB (ikävä kyllä toistaiseksi suljettuna) ovat ykköspaikat. Haluaisin esiintyä missä vain paikassa, jossa suosikkibändini ovat aiemmin esiintyneet.

Sumin: Milano.

Missä näette bändin 10 vuoden päästä?

Junmyung: En oikeastaan ole ajatellut sitä, luulen sen olevan hyvin erilainen kuin nyt. Meillä voi olla keikkoja, bändi saattaa olla tauolla, tai se saattaa olla hajonnut. Jos haluat tietää, mitä tulee tapahtumaan 10 vuoden päästä, silloin tärkeää on nykyisyys.

Jaehyuk: En tunne tarvetta ajatella tulevaisuutta, nykyisyys on tärkeää.

Sumin: Bändinä oleminen on kuin olisi potilas, jonka päivät ovat rajoitetut. Jos olemme kasassa kymmenen vuoden jälkeen, toivon, että olemme bändi, joka on julkaissut paljon hyviä kappaleita ja bändi, josta ihmisillä on odotuksia.

Viimeinen viesti lukijoillemme?

Sumin: Nauttikaa Kitsch Space -albumista.

Junmyung: Minusta meidän ei tulisi koskaan tukahduttaa uteliaisuuttamme ennen kuin tulemme vanhoiksi ja kuolemme. Jos yritämme vain sopeutua ympäristöömme, emme ole oma itsemme. Joten yrittäkää nauttia elämästä enemmän. Epäröimättä!

KoME haluaa kiittää kaikkia Patientsin jäseniä sekä Steel Face Recordsia haastattelun mahdollistamisesta.