© Apollo 18

18 tiukkaa kysymystä Apollo 18:lle


kirjoittaja: sianface - kääntäjä: Anu

Rockia esittävä Apollo 18 kiersi Yhdysvaltoja maaliskuussa 2011. Kiireisestä aikataulustaan huolimatta bändin jäsenet tarttuivat haasteeseen ja vastasivat KoME:n esittämään 18 kysymykseen.

Esittelisittekö itsenne lukijoillemme?

Daeinn Kim: Moi! Olemme Apollo 18 Etelä-Koreasta. Hauska tavata. Meillä on kolme jäsentä: Hyunseok Choi soittaa kitaraa, minä bassoa ja Sangyun Lee rumpuja.

Kertoisitteko jotakin toisista jäsenistä?

Daeinn Kim: Hyunseok on välillä fiksu, välillä ääliö, ja joskus todella hauska. Hän on hyvä muusikko ja mahtava tyyppi. Hän tykkää tavata uusia ihmisiä, mutta puhuu joskus liikaa.

Sangyun on hiljainen ja vahva mies. Hän on kiltti, luotettava ja uskollinen. Hän on myös todella hyvä kuski. Kiertueilla hän ajaa autoa suurimman osan ajasta, jolloin minä ja Hyunseok saamme rentoutua hetkisen aikaa.

Hyunseok Choi: Daeinn tupakoi liikaa ja on laiska! Mutta hän on kuitenkin hyvä graafisessa suunnittelussa ja vastaakin albumiemme ja fanituotteidemme ulkoasusta. Hän on todella lahjakas muusikko ja teki aiemmin musiikkia nimellä Jellyboy.

Kuinka kuvailisitte musiikkianne jollekulle, joka ei ole sitä ennemmin kuullut?

Daeinn Kim: Olemme rock-bändi. Musiikissamme sekoittuu psykedeelinen musiikki, post-rock, post-grunge ja hardcore. Musiikkimme ei sisällä sanoituksia. Jotkut laulut ovat instrumentaalisia ja joissakin on vokaaleja, mutta silloin me vain huudamme. Joskus tykkäämme soittaa hyvin hiljaa ja joskus oikein, oikein kovaa.

Jos voisitte suositella lukijoillemme yhtä laulua, mikä se olisi ja miksi?

Daeinn Kim: Suosittelisin Warmia albumiltamme Red. Warm syntyi hyvin luonnollisesti. Yhtenä iltapäivänä Hyunseok soitteli kitaraa sängylläni. Se kuulosti tosi hyvältä, joten sanoin ”jatka vaan”. Tartuin bassooni, kytkin piuhan ja aloin luoda kappaleelle basso-osuuksia. Sangyun soitti tietokoneella. Hänestä kappale kuulosti tosi siistiltä, joten hän sammutti koneen ja siirtyi rumpuihin. Koko laulu valmistui todella nopeasti.

Hello Rookien finaalissa vuonna 2009, tapahtumassa jossa valitaan vuoden paras korealainen indie-bändi, bändit saavat soittaa kaksi laulua. Me päätimme esittää ainoastaan Warmin, sillä se on yhdeksänminuuttinen. Sen soitettuamme meidät valittiin Hello Rookien voittajaksi.

Mikä on mielipiteenne Korean musiikkipiireistä kaiken kaikkiaan?

Hyunseok Choi: Monet korealaiset rakastavat k-poppia ja helposti kuunneltavaa musiikkia. Valtavirran ja indie-puolen rock-piirit ovat todella pienet. Koreassa tehdään paljon hyvää musiikkia, mutta niin monet altistuvat vain popille. On vaikea toimia muusikkona pelkästään Koreassa, minkä takia monet korealaisbändit haluavat keikkailla ulkomailla. Se on kylläkin kovin hankalaa.

Musiikkinne ei vastaa sitä, mitä monet korealaiselta rockilta odottavat. Miten tämä ainutlaatuinen soundinne syntyi? Keiltä artisteilta olette saaneet vaikutteita säveltämiseen, jos ylipäänsä keneltäkään?

Daeinn Kim: Meillä on kaikilla erilainen maku musiikin suhteen. Kun aloitimme soittamisen, Hyunseok ehdotti että meidän pitäisi yrittää luoda sellaista musiikkia, mikä yhdistäisi kaikki rakastamamme erilaiset tyylit.

Hyunseok Choi: Daeinn rakastaa Sepulturaa ja minä James Brownia. Sangyun rakastaa muita artisteja. Yritimme löytää kompromissin, keskitien johon kaikki olisivat tyytyväisiä. Siitä syntyi Apollo 18:n soundi. Se on vähän niin kuin kaikki tykkäämämme musiikki murskattuna yhteen.

Miten kuvailisitte tämänhetkistä rock-skeneä Koreassa? Kuinka hyvin musiikkinne mielestänne otetaan vastaan?

Hyunseok Choi: Moni sanoo musiikkimme olevan äänekästä. Jotkut todella tykkäävät musiikistamme. Jotkut pitävät sitä vähän outona. Voitimme Hello Rookien vuonna 2009 ja ”vuoden tulokkaan” palkinnon 2010 Korean Music Awardsissa. Olemme soittaneet Korean suurilla rock-festivaaleilla. Emme ole kuuluisia, mutta mielestäni jotkut ovat hyvinkin avoimia sille mitä yritämme tehdä.

Japanilainen rock on noussut suosioon Euroopassa ja Amerikassa, mutta korealaisella rockilla ei näytä olleen samanlaista vaikutusta näillä alueilla. Mistä luulette sen johtuvan? Arveletteko asian muuttuvan tulevaisuudessa?

Daeinn Kim: Rock-piirit ovat Koreassa paljon, paljon pienemmät kuin mitä Japanissa. Japanissa musiikkiteollisuutta löytyy koko maasta, siinä missä Koreassa indie-skene on keskittynyt Soulin Hongdaen alueelle.

Hyunseok Choi: Emme tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Toivomme että Korean musiikkipiirit kokevat muutoksen. Luulen että yhä useammat korealaiset bändit tulevat tähtäämään kansainvälisille kiertueille. Maaliskuussa me keikkailemme kahden viikon ajan Yhdysvalloissa. Tulevina kuukausina haluamme myös esiintyä Kiinassa ja Japanissa. Toivon mukaan pystyisimme konsertoimaan Pohjois-Amerikassa jälleen loka-marraskuun tienoilla. Tämä tulee olemaan todella haastavaa ja kallista. Toivottavasti tekemisemme vaikuttaisivat muihin paikallisiin bändeihin niin että hekin yrittäisivät samaa.

Kaikki albuminne – Red, Blue ja Violet – ovat nimetty värien mukaan. Mikä johti teidät tähän valintaan ja aiotteko jatkaa ideaa vastaisuudessakin?

Daeinn Kim: Redin äänitimme talvella. Talvi on kylmä ja punainen on lämmin väri, siksi valitsimme nimen Red. Blue-albumin äänitimme kesällä. Kesä on todella kuuma, ja sininen muistutti meitä merestä ja sen viileästä tuulahduksesta. Violetin valitsimme siksi, koska se on sekoitus punaista ja sinistä. Violetti on myös Hyunseokin lempiväri.

Hyunseok Choi: Emme tule enää jatkamaan värinimiä. Värisarjamme on valmis.

Musiikkiinne kuuluu sekä instrumentaaliteoksia että laulettuja kappaleita. Miten päätätte tuleeko kappaleeseen laulua?

Hyunseok Choi: Luomme kaiken musiikkimme jammailemalla yhdessä. Teemme niin kuin luonnolliselta tuntuu. Jos Daeinn tai minä tunnemme halua laulaa jammailusessiossa, teemme niin. Jos siltä ei tunnu, sitten kappale pysyy instrumentaalisena. Emme koskaan suunnittele mihin kappaleisiin pitäisi lisätä laulua ja mihin ei.

Mitä asiaa Yhdysvalloissa soittamisessa odotatte eniten? Entä hermostuttaa teitä mikään erityisesti?

Sangyun Lee: Tämä on ensimmäinen kerta kun esiinnymme Yhdysvalloissa. Olen todella innoissani. Olin niin innostunut ensimmäisellä keikallamme Koreassa vuonna 2008. Nyt tuntuu melkein samalta. Kaikki tulee olemaan meille uutta. Tulee olemaan uusia ihmisiä, uusia paikkoja, uusia kokemuksia, paljon uutta musiikkia kuunneltavana. Esiinnymme South by Southwest (SXSW) -tapahtumassa Austinissa, Teksasissa. Se on yksi maailman suurimpia musiikkifestivaaleja. Siellä tulee olemaan muusikoita ja musiikin ystäviä ympäri maailman. Olen niin iloinen saadessani mahdollisuuden tavata paljon erilaisia ihmisiä. Harjoittelen yhä englannin taitoani, joten minua vähän hermostuttaa ajatus puhua ja kuunnella ainoastaan englantia.

Daeinn Kim: Aion syödä paljon amerikkalaista ruokaa. Olemme kuulleet että Amerikassa ruoka-annokset ovat paljon isompia kuin korealaisen ruoan parissa. Rakastamme syömistä.

Mitä ihmiset voivat esiintymiseltänne odottaa?

Daeinn Kim: Rakastamme esiintyä energisesti ja kovaa. Haluamme jättää ihmisten korvat soimaan äänenvoimakkuuden takia. Olemme iloisia siitä että he tulevat konsertteihimme, mutta haluamme silti yrittää rikkoa heidän korvansa. Amerikkalaisilla keikoilla tulemme myymään upouusia Apollo 18 -t-paitoja, ja lisäksi olemme tehneet erityisen kiertue-CD:n, jolta löytyy lauluja Red-, Blue- ja Violet-albumeilta. SXSW:ssä annamme ihmisille 500 Apollo 18 -iPhone-koteloa ilmaiseksi. Eli ihmiset jotka tulevat SXSW-konserttiimme saattavat saada meiltä erikoislahjan.

Mikä on oudointa tai nolointa mitä teille on ikinä sattunut lavalla?

Hyunseok Choi: Esiinnyimme Daejeon Rock Festival -tapahtumassa lokakuussa 2010. Lava oli todella iso, mutta vahvistimet hurjan pieniä ja rumpukalvo oli rikki. Meidät oli aikataulutettu keskelle ohjelmistoa. Aloitimme soiton, mutta kaiuttimista ei tullut ollenkaan ääntä. Saimme kuulla että poliisi oli lopettanut konsertin etuajassa. Se oli varmaankin oudoin keikkakokemuksemme.

Hyunseok, reväytit kerran nivelsiteesi varsin pahasti pudotessasi lavalta esiintymisen aikana. Onko tämä vaikuttanut asenteeseesi esiintymisissä tai rauhoittanut sinua jollain tapaa?

Hyunseok Choi: Kyllä, koska se sattui todella, todella kovasti. Soitan nyt hieman rauhallisemmin. Esiintymistyylini on yhä energinen, mutta jos villiinnyn liikaa, huomaan Daeinnin ja Sangyunin vilkuilevan minuun siihen malliin että on syytä rauhoittua. Olen nyt entistä varovaisempi. Apollo 18:n konsertit ovat silti edelleen aika hulluja.

Onko teillä suunnitelmia esiintyä muissa maissa?

Sangyun Lee: Maaliskuussa kierrämme Amerikkaa kahden viikon verran. Soitamme 16 keikkaa 13 päivässä. Se on aika rankka aikataulu, mutta uskomme sen olevan hauskaa. Tulemme myös oppimaan paljon. Meidän on tarkoitus esiintyä Teksasissa, Louisianassa, Arkansasissa, Tennesseessä ja Oklahomassa. Kiertueeseen kuuluu keikat SXSW:ssä ja The Valley of the Vapors Independent Music Festivalilla. Keväällä ja kesällä aiomme kiertää Kiinaa ja Japania. Toivon mukaan syksyllä keikkailemme Kanadassa ja uudelleen Amerikassa. Vuonna 2012 haluaisimme yrittää Euroopan-kiertuetta.

Perustitte bändinne vasta vuonna 2008 ja soitatte jo nyt ulkomailla ja Korean tärkeillä festivaaleilla. Minkä sanoisitte olevan kokoonpanonne suurin saavutus tähän mennessä?

Hyunseok Choi: Suurin saavutuksemme on se, että soitamme edelleen musiikkia ja olemme yhä hyviä ystäviä. Olemme tehneet hyviä juttuja Apollo 18:na. Tärkeintä on kuitenkin jatkaa rakastamamme musiikin luomista.

Missä näette Apollo 18:n tulevaisuudessa?

Hyunseok Choi: Haluamme olla kansainvälinen bändi. Tahdomme kiertää ympäri maailman ja jakaa musiikkiamme eri maissa asuvien ihmisten kanssa. Paiskimme nyt paljon töitä sen saavuttamiseksi.

Haluatteko jättää viestin lukijoillemme?

Daeinn Kim: Kiitos kun luitte tämän. Tulkaa katsomaan meitä joku kerta. Olisimme todella iloisia tavatessamme teidät!

KoME kiittää Apollo 18:n jäseniä haastattelun mahdollistamisesta.