Youn Sun Nah haastattelussa Saksassa

Youn Sun Nah esiintyi Aalenin Ramada-hotellilla Saksassa 6. marraskuuta 2010. Konsertti järjestettiin paikallisen jazz-festivaalin yhteydessä ja saliin kerääntynyt yleisö saikin hämmästellä korealaisen laulajan ainutlaatuista jazz-tulkintaa. Esiintymisen jälkeen KoME sai mahdollisuuden puhua artistin kanssa ja yllättäen hän myös tunnisti toimittajamme, vaikka edellisestä tapaamisesta olikin vierähtänyt jo vuosi. Kuuluisuudestaan huolimatta Youn Sun Nah’n voi kuvailla olevan erityisen lempeä ja maanläheinen persoona. Hänen haastattelemisensa on kuin vaihtaisi kuulumisia vanhan ystävän kanssa.

Hauska tavata jälleen. Mitä kuuluu?

Youn Sun Nah: Hyvää, kiitos kysymästä! On hienoa nähdä sinut jälleen. Saksassa keikkailu on mahtavaa.

Uusi albumisi Same Girl ilmestyi vastikään kuukausi sitten, minkä lisäksi olet ollut kiertueella. Viimeksi mainitsit haluavasi esiintyä myös Brasiliassa. Miten se on edennyt?

Youn Sun Nah: Tiedätkö mitä? Joku lähetti minulle sähköpostia. Keikkojen buukkaaja. Brasilialainen buukkaaja, ja hän oli aika lailla kiinnostunut järjestämään konsertin. Selvä, hienoa… hän oli niin innostunut ja kerroin asiasta (Wakeniuksen) Ulfillekin. Hänkin oli että ”Okei, tehdään se!”, mutta yhtäkkiä buukkaaja katosi.

Albumistasi puheen ollen, miten päädyit äänittämään Metallican kestohitti Enter Sandmanin? Mainitsit encoren aikana sen olleen Ulfin ajatus.

Youn Sun Nah: Olimme Las Palmasissa; meillä oli siellä konsertti, sää oli mukava ja meillä oli paljon ylimääräistä aikaa harjoitusten ja konsertin välissä. Siispä hassuttelimme ja soittelimme huvikseen. Hän aloitti Enter Sandmanin ja minä lauloin. Ulf kysyi: ”Miten tunnet tämän kappaleen?” Mutta sehän on maailmankuulu, joten tiesin sen… veljeni kuunteli sitä paljon. Ja Ulf sanoi: ”Lauletaan se”, mutta en ollut valmistautunut, joten en pystyisi siihen. Mutta hän rohkaisi minua treenaamaan vähäsen, ja sitten pari päivää ennen albumin äänitystä hän ehdotti että tekisimme sen. (Youn Sun Nah demonstroi kokemiaan yllätyksenhetkiä laajentamalla silmänsä suuriksi ja päästämällä syvän ”Eiiii!”-vastalauseen.) Ulf vastasi että ”Joo joo!”, joten kysyin levy-yhtiöltä josko saisimme laittaa sen levylle ja he sanoivat ”Miksipä ei?” Toivottavasti Metallica-fanit eivät tapa minua!

Toisaalta Same Girl -albumilta löytyy myös korealainen kansanlaulu Kangwondoo Arirang. Kappale luo levylle melkoisen kontrastin. Ovatko ihmiset kommentoineet tätä laulua? Korean kieltä kuullaan melko harvoin.

Youn Sun Nah: Ei mitään erikoista. Sävelmä muistuttaa maailmanmusiikkia, joten ihmiset ovat tottuneet kuuntelemaan tällaista tyyliä. Ehkä se siis muistuttaa itämaista musiikkia ja on siksi helposti hyväksyttävissä.

Miksi nimesit levytyksesi Same Girliksi? Edellinen albumisi oli Voyage ja se kävi järkeen, sillä olet matkaillut lähestulkoon koko elämäsi – etkä vain tosielämässä, vaan myös musiikin maailmassa.

Youn Sun Nah: Molemmilla albumeilla on samankaltainen soundi, samat muusikot ja se kulkee samaa matkaa. Pointti on että me emme muuttuneet, emme lisänneet esimerkiksi sähköisiä ääniä. Soundi on sama, mutta… miten sen sanoisin… laulan hieman eri lailla. Laulu on erilaista esittäessäni esimerkiksi Metallicaa, ja erilaista sitten kun esitän Randy Newmania tai korealaista perinnelaulua. Mutta se olen silti minä. Vaikkakaan en päättänyt nimestä itse, kuuntelutin albumin ystävilläni ja he sanoivat että kyseessä on sama sävy, mutta erilainen, vaikkakin kyseessä on edelleen minä. Nimi Same Girl kehittyi siis vahingossa.

Nostetaanpa aiheeksi ruoka – sinähän laulatkin siitä kappaleessa Pancakes. Matkustat paljon ja olet varmasti tutustunut moniin herkullisiin ruokalajeihin. Mikä siis on suoskkisi?

Youn Sun Nah: Ranskaahan pidetään gastronomian osalta parhaana maana, mutta todella hyvää ranskalaista ruokaa voi löytää myös Saksasta ja Koreasta. Parasta ranskalaista ruokaa sain Ruotsissa. Toisaalta, Ranskan viinit ovat voittamattomia. Ne ovat täydellisiä, samoin juusto. Ja olut. Esiinnyin pari päivää sitten Heidelbergissä ja vierailin siellä yksityisessä panimossa… (Youn Sun Nah laskee päänsä pöydälle osoittaakseen tuolloisen humalatilansa.) Se tuntuu siltä kuin ei joisi kaljaa, vaan söisi hyvää lihaa. Oluen lisäksi tykkään myös saksalaisesta makkarasta eli wurstista. Taukopaikoilla otan aina makkaraa ja siksi Ulf onkin antanut minulle uuden lempinimen; ei First Lady eikä Worst Lady vaan Wurst Lady. Korealaisen ruoan suhteen pidän kovasti kimchistä ja siksi tykkäänkin myös saksalaisesta ruoasta. Hapankaali on hieman samanlaista. Kun Pariisissa ollessani kaipaan kimchiä, mutta en löydä sitä, ostan hapankaalia, lisään vähän chiliä ja keitän. Siitä tulee kimchikeittoa. Ei ihan samanlaista, mutta ihastuttavaa kylläkin.

Millaisia suunnitelmia sinulla on jouluksi ja uudeksivuodeksi?

Youn Sun Nah: Minulla on kaksi konserttia Koreassa, Soulin lähellä. Olen siis periaatteessa kotona, mutta Euroopasta poiketen joulua ei siellä yleensä vietetä suureen malliin perheen kanssa. Siitä on tullut hieman kaupallista. Euroopassa se on perhetapaamisten aikaa, mutta Koreassa sitä vietetään ystävien kesken. Meillä on paljon kristittyjä ja käymme kirkossa, mutta silti se on enemmänkin hauskanpitoa ystävien kanssa. Koreassa uusivuosi on perheen aikaa. Se oli hassua kun kysyin ranskalaisilta ystäviltäni mitä jouluna tehtäisiin ja he sanoivat että ”minun täytyy mennä, ajaa autolla 12 tuntia perheeni luokse”. Sitten uutenavuotena istuin yksin kotona televisiota katsomassa.

Suurin osa kpopin ystävistä on nuoria, eivätkä he siksi useinkaan tunne jazzin maailmaa. Voisitko siis suositella lukijoillemme laulajia tai kappaleita?

Youn Sun Nah: Laulajia on ehdottomasti helpompi suositella, sillä ihmiset voivat laulaa mukana ja muistaa helpommin, vaikka olisi sävelkuuro. Norah Jones laulaa, minä voin laulaa, sinä voit laulaa. Mikä oli hänen kuuluisa sävelmänsä? (Youn Sun Nah miettii hetkisen ja aloittaa sitten laulamisen: ”Lalala, don’t know why I didn’t come.”) Niin moni tuntee sen sävelmän ja laulavat sitä. Se ei ole kuin instrumentti, kaikki eivät voi laulaa niin. Suosittelisin siis erityisesti Norah Jonesia… hänen levyjään on helppo löytää. Tai Ella Fitzgeraldia, hän ei ole hassumpi. Samaan kastiin kuuluvat Sarah Vaughn, Louis Armstrong ja Frank Sinatra. Ehkä Louis Armstrong, hänestä kannattaa aloittaa. Häntä kuunnellaan paljon. Legendaarisista jazz-laulajista kannattaa aloittaa, heidän soundinsa on aivan erilainen verrattuna siihen mitä kuulemme nyt. Niin kuin minäkin laulan Enter Sandmania vaikka minua pidetäänkin jazz-laulajana.

Albumisi kipusi ranskalaisille listoille melkoisen nopeasti. Miltä se sinusta tuntuu?

Youn Sun Nah: Kaikki ovat yllättyneitä. Levy-yhtiö on yllättynyt, lehdistö on yllättynyt, ystäväni on yllättynyt, levykauppiaat ovat yllättyneitä ja kaiken päälle vielä minä! En tiedä miten niin kävi. Tapasin ACT:n johtajan eikä hän voinut uskoa sitä. Vau, olin todella, todella onnekas. Otin kuvia niistä hetkistä, koska haluan muistaa. Se tapahtui… Kysyin levykauppiailta ja heidän mielestään se johtuu siitä, että albumi on erilainen. Se ei muistuta amerikkalaisia laulajia, se on jotakin uutta. Ehkä siis uteliaisuutta. Mutta minut kyllä varmasti unohdetaan kunhan Norah Jones tuo uuden levynsä markkinoille.

KoME ei usko että lahjakas Youn Sun Nah jäisi pimentoon. Rento haastattelu venyi yli puolenyön ja koska laulajan oli jatkettava matkaa heti kahdeksalta aamulla, päätimme lopetella tältä erää. Toivon mukaan kuulemme hänestä paljon tulevaisuudessakin.

Kiitos Youn Sun Nah’lle ja ACT:lle haastattelun mahdollistamisesta.