Unelmana Etelä-Korea – vinkkejä matkalle

Monilla korealaista poppia fanittavilla on unelmana käydä Etelä-Korean maaperällä. Niin myös minulla, mutta kpop oli vain osasyy miksi päädyin valitsemaan matkustuskohteeksi Etelä-Korean. Olen ollut Aasia-fani vuodesta 2004, ja Koreassa on erittäin upea kulttuuri, jossa pidän musiikin lisäksi kovasti myös draamoista ja elokuvista. Päädyin kirjoittamaan tätä artikkelia, koska omien kommellusteni perusteella on käytännöllistä neuvoa muita siinä, mitä Koreaan matkustaessa kannattaa ottaa huomioon ja miten saat matkastasi enemmän irti.

Ammatiltani olen matkailuvirkailija, joten siitä on hieman hyötyä matkan suunnittelussa ja itse matkalla. Olen reilun puolen vuoden sisällä päässyt matkaamaan Etelä-Koreaan peräti kahdesti. Ensimmäisen kerran lähdin kolmeksi kuukaudeksi vapaaehtoistyöhön ajalla syys-joulukuu 2012. Seuraavan kerran matkasin turistina vuoden 2013 huhtikuussa.

Vapaaehtoistyössä oleskelin enimmäkseen isäntäpaikassani itärannikon Samcheokissa, joka sijaitsee hieman yli neljän tunnin bussimatkan päässä Soulista. Vapaa-aikaa oli aina viikonloput sekä pari pidempää lomaa, joten tulin myös matkustelleeksi Korean sisällä. Samcheokin ja Soulin lisäksi matkustin seuraaviin paikkoihin; Donghae, Gangneung, Daejeon, Gongju, Jeju, Andong, Gyeongju, Busan ja Suwon.

Mistä matkaa suunnitellessa kannattaa lähteä liikkeelle?

Ensimmäiseksi kannattaa laskea matkakassa ja kuinka kauaksi aikaa se riittää. Ota huomioon, että rahaa ei kulu pelkästään lentolippuihin ja mahdolliseen majoitukseen, vaan muustakin joutuu pulittamaan. Vaikka Etelä-Korea onkin suhteellisen halpa maa kaikessa, niin Suomen päässä joudut maksamaan esimerkiksi rokotuksista ja matkavakuutuksista. Jos olet lähdössä turistimatkalle, niin neuvon hankkimaan ison matkalaukun, et millään tule pärjäämään pienellä. Tavarat ja erityisesti kosmetiikka ja ruoka ovat todella halpaa Suomeen verrattuna, joten kannattaa varautua laukun täyttymiseen ääriään myöten kotiin palatessa.

Entä sitten majoitus?

Itse en käyttänyt hotelleja, vaikka nekin kyllä ovat halpoja verrattuna eurooppalaiseen tasoon. Majoituin lähinnä hostelleissa, vapaaehtoistyössä isäntäpaikassani ja joskus kaverin kotona tai sitten minbakissa (minbak on pieni huone/huoneisto asunnossa jota asunnon omistaja vuokraa).

Tuntuu että etenkin suomalaisilla on aika paljon ennakkoluuloja hostelleja kohtaan ja myönnän, että myös itselläni oli aluksi. Niihin kuitenkin tottuu nopeasti, ja jos budjettisi on tiukka, on niissä laatu ja hinta useimmiten kohdallaan. Koreassa hostellit ovat muuhun maailmaan verrattuna erityisen siistejä ja henkilökunta erittäin ystävällistä! Ainoa miinus tulee siitä, että joissain hostelleissa peitoiksi katsotaan pelkät viltit ja välillä tyynynä on pehmuste, joka tuntuu lähinnä nyrkkeilysäkiltä.

Hostelleihin kannattaa ottaa mukaan hyttyskarkotetta. Uskokaa tai älkää, mutta niitä riittää vielä talvellakin, vaikka on kylmä. Jotkut hostellit hoitavat hyttysten karkottamisen hyvin, jotkut taas eivät, joten jos et ole kunnolla varautunut, saat kestää jokseenkin unettomia öitä, kun nämä inisijät hyökkäävät kimppuun.

Hostelleissa halvimmat vaihtoehdot ovat yleensä sekalaiset dormihuoneet. Jos olet nirso, etkä uskalla ottaa dormihuonetta, niin yhden ja kahden hengen huoneitakin löytyy sopivalla hinnalla. Soulissa alueena suosittelen Hongdaeta; päivällä on ihana käydä pienissä kahviloissa ja illalla alkaa vilkas yöelämä. Useimmat hostellit sijaitsevat vähän kauempana keskustan vilkkaista kaduista, joten metelistä ei ole ongelmaa. Hongdaesta on myös hyvät yhteydet muualle kaupunkiin. Myeongdong puolestaan on shoppailijoiden paratiisi, josta on hyvät kulkuyhteydet myös muualle ja kaikki nähtävyydet aika lähellä.

Perillä matkakohteessa

Ensimmäisen kerran turisti on hieman hukassa, mutta lentokentältä löytyy monia infopisteitä, joissa puhutaan englantia. Ensimmäiseksi kannattaa etsiä lentokentältä mikä tahansa kioski, jossa on T-Money-logo ja ostaa sieltä T-Money-kortti. Kyseessä on matkakortti, joka käy maksuvälineenä metroissa, busseissa ja osissa junia. Sitä käyttäessä sinun ei tarvitse joka kerta ostaa erillislippua. T-Money-korttia ladataan automaateilla, joita löytyy ainakin metroporttien läheisyydestä, ja lisäksi sitä voi ladata myös kioskeissa. Itse käytin lähinnä näitä automaatteja; niitä on helppo käyttää ja niihin saa englanninkielisen valikon.

Lentokentältä kulkee lentokenttäbusseja, lentokenttäjuna ja metro. Suosittelen ottamaan metron, koska se on halvin vaihtoehto ja pysähtyy Hongdaessa ja Seoul Stationilla, joista on puolestaan hyvät yhteydet muualle.

Metrosta sen verran, että se on hyvin selkeä, vaikka metrokartta näyttääkin linjaviidakolta. Metron laiturilla ja sisällä kuulutukset tulevat myös englanniksi, ja asemalle saavuttaessa kuulutetaan myös mihin linjaan voit vaihtaa. Kätevää siis. Vielä maininta, että Hongdaen nimeä ei kannata etsiä metrokartalta, et tule ikinä löytämään sitä. Hongdaen löydät nimellä ”Hongik University”.

Jos lähdet matkalle lyhyeksi aikaa, kuten esimerkiksi kahdeksi viikoksi, kannattaa tehdä ainakin jonkinlainen suunnitelma siitä, mitä millekin päivälle olisi luvassa. Esimerkiksi päivä 1 (se ja se nähtävyys), päivä 2 (shoppailua) jne. Suunnitelmia voi tarpeen mukaan vaihdella riippuen säästä. Tämä siksi, että usein koko homma menee säätämiseksi tai miettiessä puoli päivää, että mitä sitä tekisi, jolloin helposti jää jotain välistä ja Suomessa harmittaa, kun ei tullut käytyä siellä ja siellä. Suunnittelu kannattaa myös siksi, ettei päivä menisi pelkästään julkisissa liikennevälineissä asumiseen. Joskus välimatkat tiettyjen alueiden välillä saattavat olla pitkiä, että on järkevämpää käydä nähtävyyksissä ja alueilla, jotka sijaitsevat lähellä toisiaan ja sitten toisena päivänä matkustaa taas sinne vähän kauemmas. Hyvä esimerkki Soulin koosta on se, että metrolinja numero 3:n päästä päähän matkustaessa kuluu noin kaksi tuntia.

Entä jos matkaankin Soulin ulkopuolelle?

Muualle suunnatessa kannattaa miettiä mikä on järkevin matkustusvaihtoehto; lennoilla, junalla vai bussilla. Jos kaipaat sitä halvinta vaihtoehtoa, kyseeseen tulee ehdottomasti bussi. Kaukomatkojen bussit ovat erittäin mukavia ja pituudesta riippuen matkalla tehdään yhdestä kolmeen pysähdystä. Itse esimerkiksi matkustin useasti väliä Soul-Samcheok-Soul, matka kesti bussilla neljä ja puoli tuntia, maksoi euroissa noin 12€ ja matkalla tehtiin yksi stoppi taukopaikalle. Joten jälleen laatu ja hinta kohtaavat.

Jos haluat matkustaa junalla ja menet esimerkiksi Soulista etelärannikolle, suosittelen KTX:ää (luotijuna). Se on vähän kalliimpi kun normaalijuna, mutta voitat ajassa paljon, eli sinulle jää enemmän aikaa määränpäässä oleiluun. Itse käytin KTX:ää matkatessani Soulista Busaniin ja takaisin, matka taittui kolmessa tunnissa.

Jos taas olet erittäin mukavuudenhaluinen ja haluat nopeasti perille, suosittelen ottamaan lennot määränpäähän. Koreassa on erittäin hyvä sisäinen lentokenttäverkko. Itse lensin Jeju Airilla välin Soul – Jeju city – Soul ja koko matka maksoi yhteensä 110€. Korealainen kaverini tosin valitti sitä kalliiksi, kun itse taas hämmästelin halpoja hintoja. Tästä näkee hieman, kuinka Korea ja Suomi eroavat toisistaan hintojen tasolla.

Paikkoja joita voin Soulin ulkopuolella suositella ovat ehdottomasti Jeju, Andong ja Gyeongju. Ne ovat täynnä korealaista historiaa, vanhoja taloja, temppeleitä ja patsaita. Andongin erikoisuus on Hahoe village. Näkymä on kuin astuisi historialliseen draamaan; kylässä on siis pelkkiä perinteisiä korealaisia taloja, vanhimmat taitavat olla shillan ajoilta. Gyeongjua kutsutaan ulkomuseoksi eikä syystä, vähintäänkin joka kulmassa on jotakin historiallista. Täällä on koko Korean tuntema Bulguksa-temppeli sekä seokguram grotto, ehdottomasti vierailun arvoisia!

Jejulla en suosittele jäämään Jeju cityyn, koska siellä ei ole melkein mitään erikoista. Kannattaa suunnata kohti etelää: Jejun toiseksi suurin kaupunki Seogwipo on oiva paikka majoittua. Lisäksi siellä saa aimo annoksen trooppista tunnelmaa ja hienoja maisemia.

Olen kpop-fani ja haluan käydä musiikkiohjelmien kuvauksissa

Minulla on tästä hyvin ristiriitaisia tietoja, mutta perusasiat menevät seuraavasti: Kun menet paikalle sinun tulee tietää ketä menet katsomaan. Jonosta toiseen hyppimistä ei katsota hyvällä, vaan voit jopa lentää ulos koko hommasta. Sinun olisi suositeltavaa liittyä viralliseen fanclubiin Daum cafen kautta, koska sieltä saat tietoa aikatauluista, tulostettua fanchantin sekä ohjeet mitä mukana tulisi tuoda. Artistin uusin levy on ehdoton! Yleensä tähän vaaditaan vielä virallisen kannustusbannerin hankkimista (joita faniklubit myyvät paikanpäällä), ja joissakin tapauksissa sinulla pitää olla soittoäänenä artistin uusin kappale.

Kaikkein ”varmimmin” pääset mukaan pre-recordingiin, jossa artistit siis nauhoittavat esityksensä. Live-esitykseen pääsy on erittäin vaikeaa; yleensä fanit jonottavat lippuja yön yli eikä siltikään ole varmaa pääsetkö vai et. Pre-record-aikataulut löytyvät Daum cafe:sta ja niihinkin fanit menevät aikaisin jonottamaan. Jos esimerkiksi ryhmän x pre-record on aamulla kymmeneltä, aikaisimmat menevät paikalle aamukuudelta. Ensimmäinen paikalla oleva korealainen fani aloittaa listan, jonka mukaan määräytyy paikkasi jonossa. Et siis menetä paikkaasi, vaikka lähtisit kaupungille, kunhan olet takaisin siihen aikaan mikä sinulle on annettu. Huom: ajasta ei saa myöhästyä tai muuten olet ulkona listalta! Jos listan aloittajat lähtevät paikalta, he jättävät jonopaikalle lapun, jossa lukee heidän numeronsa ja mitä tulee tehdä saadakseen nimensä listalle. Listoja on kaksi; virallisille ja ei-virallisille faneille. Viralliset ovat niitä, joilla on tuotantoyhtiön lähettämä virallinen fanikortti. Yleensä ulkomaiset fanit siis kuuluvat ei-viralliseen kategoriaan.
Myöhemmin päivällä vähän ennen show’n alkua paikalle tulevat faniklubin viralliset järjestysvastaavat ja tarkastavat jonon. Useimmissa tapauksissa vaaditaan, että olet kirjoittanut nimesi niin levyyn kuin fanchant-ohjelappuseen, muuten lennät jonon perälle.

Oma kokemukseni ei ollut järin hieno. Menimme kaverini kanssa Music Bankiin jonottamaan. Saimme nimemme listaan ja kaikki meni hyvin aina toiseen tarkastukseen asti, jolloin faniklubin viralliset ylläpitäjät tulivat tarkastamaan jonon. Kukaan ei ollut kertonut jonossa seisoville ulkomaalaisille (meidät mukaan lukien), että albumissa sekä fanchant-lapussa pitää lukea oma nimi. Joten kun järkkärit tulivat kohdallemme, he heittivät meidät jonon perälle ilman selityksiä. Näin kävi kaikille ulkomaalaisille, jotka olivat jonossa. Välillä fanien käyttäytyminen on siis todella törkeää eikä haluta neuvoa, varsinkaan ulkomaalaisia. Varautukaa tähän. Voihan silti kysellä mahdollisimman paljon, mutta itse en ainakaan saanut mitään hyvää kohtelua, vaikka olinkin aktiivinen kysymään, että missä mennään. Helpoiten pääsee sisään Music Coreen ja Show Championiin, mutta ensimmäinen on tunnin matkan päässä Soulin keskustasta ja toiseen ei ole internetissä englanninkielisiä ohjeita paikalle pääsemiseen.

Jos sen sijaan olet yrittämässä johonkin konserttiin, niin ulkomaalaiset saavat lippuja yleensä hyvin yes24- tai interpark-sivuilta. Konserteissakin on omat järjestelynsä riippuen siitä, onko kyseessä monen esiintyjän vai yhden artistin konsertti. Jos kyseessä on jonkin soolokonsertti, on paikalla enemmän järjestelyitä ja virallisia asioita kuin muissa konserteissa.

Tee näin / älä tee näin -opas

– Asioidessasi kaupungilla (esimerkiksi kahvilassa) kumarra pienesti tai nyökkää. Älä vedä japanilaisittain, korealaiset katsovat oudosti jos kumarrat liian syvään.

– Kun olet kävellen liikennevaloissa, katso molempiin suuntiin kaksi kertaa vaikka sinulle olisi vihreä valo. Jos paikalla on muita (korealaisia) ylittämässä tietä, odota että joku korealainen lähtee ensin. Näin tiedät varmimmin, että nyt on turvallista mennä. Autolla ajavat kaahailevat usein välittämättä paljoakaan valoista, myöskin skootterikuskit ovat ovelia.

– Vessaan mennessäsi käytä vessassa olevia tossuja. Korealaiset eivät käytä tossuja muualla sisätiloissa kuin vessassa.

– Jos saat lahjan korealaiselta, ota se kaksin käsin vastaan. Ihan tuntemattomatkin voivat ojentaa hyvää hyvyyttään sinulle esimerkiksi syötävää. Varsinkin vanhat ihmiset tykkäävät tarjoilla kaikkea.

– Voit ravintolassa huutaa tarjoilijaa sanalla ”ahjumma”, ”ahjussi” tai ”yogiyo”. Jos ravintolassa on pöydän päässä pieni painike, jossa on kellonkuva, paina sitä kun olet valmis tilaamaan.

– Metrossa älä koskaan istu kulmapenkeille, eli niille jotka on vaunujen välisten ovien vieressä. Nämä penkit on varattu vanhuksille, lapsien kanssa oleville ynnä muille. Ihmiset katsovat sinua vihaisesti, jos olet nuori ja istut näille penkeille.

– Varsinkin Soulissa on paljon maanalaisia shoppailukatuja. Neuvoisin välttämään näitä, koska niissä on paljon kalliimpaa kuin muissa kaupoissa.

– Jos etsit kpop-kauppoja, katsele katutasoa ylempiin kerroksiin. Kpop-kaupat eivät lähes koskaan ole katutasossa.

– Korealaiset eivät välttämättä puheessa tajua kirjaimia f ja v. Ne äännetään p:nä ja b:nä. Jos esimerkiksi kahvilassa tilaat vanilla latten, tulisi sinun ääntää se ”banilla latte”.

Lopuksi haluan toivottaa kaikille niille oikein hyvää matkaa jotka ovat Koreaan menossa. Toivottavasti se on odotusten arvoinen!