Rumble Fish – Open the Safe


kirjoittaja: pszabi - kääntäjä: Domie

Korealaisillekaan Rumble Fish ei ole läheskään niin tunnettu kuin The TRAX tai EVE, ollen kuvioissa noin vuoden 2004 keskikesästä saakka, julkaisten tällöin ensimmäisen albuminsa Swing Attackin. Tämä indie-rockbändi koostuu neljästä jäsenestä: Choi Jini (laulu), Kim Sung Gun (kitara), Kim Ho Il (basso) ja Park Chun Hwee (rummut).

Mitä genreen tulee; rock ei ole riittävä kuvaamaan heitä. Heidän kappaleensa sisältävät upean sekoituksen pianomelodioita ja kitarariffejä, molemmat tukien Choi Jinin vahvaa ääntä. Heidän musiikkinsa on rockia, mutta sisältää tyylejä popista lyyrisiin balladeihin.

Heidän albuminsa, Open the Safe, julkaistiin tämän vuoden maaliskuun lopulla. 13 raitaa pitkä julkaisu antaa faneilla mahdollisuuden kuluttaa melkein kokonaisen tunnin melodisen korealaisen musiikin parissa!

Albumin ensimmäinen kappale on Fly, jota seuraa Bomi dweoeo kkocheun pigo. Molemmat kappaleet antavat kuvan, että tulemme kuulemaan vanhusten monumenttaalisia lauluja, tämä on kuitenkin väärä kuva! Kolmas kappale, Smile Again, vaihtaa tahtia voimakkaasti, sujuvasti eikä korva edes huomaa kappaleissa olevia rajoja. Useimmat kappaleet antavat kuulijalleen loppukeväisen tunnelman; kuvia lämpimistä päivistä, kevyestä tuulesta, ajan nopeasta kulusta luonnossa.

Albumin kahdeksas kappale Nichijousahanji (Ilsangdabansa) on hyvä esimerkki siitä, mitä Rumble Fishillä on tarjottavanaan. Jokaisella kappaleella on oma genrensä (pop, rock jne.) todistaen sitä mitä edellä mainitsin: vaikka heidät kategorisoidaan rock-bändiksi, heidän musiikkinsa on paljon, paljon enemmän. Jatkuen vaihtelevana, se jatkaa kypsymistään albumi albumilta, kappale kappaleelta.

Mitä kaikkiin hyviin asioihin tulee, niin tämäkin lopulta loppuu. Loppua kohti albumin tahti hidastuu taas. Kappaleen nro. 12 nimikin, Good-Bye, myös muistuttaa, että tunti on pian kulunut ja CD loppuu piakkoin.

Henkilökohtaisesti tulin Rumble Fish -faniksi tämän albumin ansiosta. Vaikka joku saattaisikin luulla, että he eivät ole mitään muuta kuin yksi krock-indie-bändi tuhansien muiden samanlaisten joukossa, niin tämän albumin kuuntelun jälkeen tulee huomattua miten väärä tuo mielikuva on, ja todistaa että jopa pienille bändeille tulee antaa mahdollisuus; he saattavat olla parempia mitä luulimmekaan.