Korealaista kansantanssia Suomessa

Kuopio tanssii ja soi -tapahtumassa (16.-22.6.2011) esiintyi kolmena iltana eteläkorealainen tanssiryhmä, The Byuk-Pah Dance Research Society. Vuonna 2000 perustettu ryhmä pitää päätavoitteenaan perinteisen korealaisen kansantanssin aseman ylläpitämistä ja edistämistä sekä kahden legendaarisen edesmenneen tanssitaiteilijan, Han Sung-junin ja Han Young-sookin, taiteellisen työn kehittämistä.

Ryhmä esitti teoksen The Four Seasons of Korea, joka kertoi neljästä vuodenajasta. Vuodenaikojen kierto alkoi värikkäästä keväästä, josta siirryttiin kesän ja syksyn kautta rauhalliseen talveen. Lopuksi koittaa vielä kevät, jolloin päästään taas nauttimaan pirteästä väriloistosta. Teos sisälsi soolotanssia ja ryhmänä esitettyjä osuuksia sopivasti vastapainona toisilleen. Tanssin lisäksi yleisö pääsi nauttimaan rumpumusiikista ja koristeellisista asuista, joiden joukossa oli myös perinteinen korealainen puku, hanbok. Kaikki esityksen taustamusiikit olivat myös hyvin mielenkiintoisia ja toivat täysin oman tunnelmansa kuhunkin esityksen osuuteen.

Teos alkoi keväästä. Pimeällä lavalla lensi valaistu perhonen, joka lopulta himmeni ja kohdevalot syttyivät lavalle. Tanssijat esittävät ryhmätanssiosuuden, jossa kaikilla tanssijoilla on yllään kauniit hanbokit ja suuret viuhkat. Tanssijat muodostivat ryhmänä viuhkoillaan uskomattoman kauniin kokonaisuuden, katsoja pystyi vain ihailemaan visuaalista kirjoa hallitun ja hyvin harjoitellun tanssiteoksen ohella. Viuhkatanssista tuli mieleen kevään perhoset ja kukkien puhkeaminen sekä luonnon eloon herääminen. Tanssijat olivat välillä hyvin tiiviisti ryhmänä ja välillä erkanivat toisistaan lavalla, mikä teki esityksestä mielenkiintoisen kokonaisuuden.

Keväästä siirryttiin kesään, jossa oli intohimoinen ja tunnelmallinen yksintanssiosuus. Nuori tanssijatyttö kahlitsi osuuteensa hyvin kesän eläväisen tunnelman. Tanssiosuus oli välistä hyvin hillitty, kehon liikkeet olivat hallittuja ja hitaita, kun taas välillä tanssija otti pari pirteää hyppyä ja juoksuaskelta. Tanssi oli hallittua ja sitä katsoi mielellään.

Seuraavassa osuudessa kolme tanssijaa esitti hanbokit päällään rauhallisen ja herkän tanssin. He tanssivat välillä hyvin lähellä toisiaan ja välillä taas eri puolilla lavaa. Tanssijat liikkuvat hyvin hitaasti, jokainen liike oli hallittu ja hyvin mietitty. Kaikki kolme tekivät liikkeet samaan tahtiin, mikä paljastaa, että esitystä on harjoiteltu todella paljon. Esitykseen kuuluivat hallitut ja kauniit käden- ja jalanliikkeet, kuten myös koko vartalon asento.

Rauhallisen esityksen jälkeen lavalle pursusi taas energiaa. Vuorossa oli teoksen vauhdikkain ryhmätanssiosuus, jossa tanssijoilla oli rummut. Tanssijat liikkuivat pirteästi lavalla hymyillen ja rummuttivat aina yhtä aikaa. Jossain vaiheessa yleisö hullaantui tanssijoiden yhtäaikaiseen rummutukseen ja alkoi taputtaa mukana. Energinen osuus sai koko yleisön mukaan tunnelmaansa – viimeistään tässä vaiheessa kaikilla katsojilla oli varmasti pieni hymy huulillaan.

Vauhdikkaasta rumpuosuudesta tultiin taas rauhallisempaan esitykseen, jossa päästiin nauttimaan täysikuun lumosta. Taustaseinälle oli heijastettu täysikuu ja kaksi tanssijaa valkoiset hanbokit päällään istuivat maassa lavalla. Toinen tanssijoista nousi hitaasti ja meni toisen eteen kumauttaen pientä kellomaista esinettä. Kun toinen tanssijoista pääsi ylös, toinen lähti lavalta. Tanssijalla oli kädessään valkea huntu, jota hän heilautteli välillä samalla kun tanssi lavalla. Hän esitti hyvin herkän ja tavallaan surullisen yksintanssiosuuden, tunnelma johtui osin musiikista, joka vaikutti surumieliseltä.

Yksintanssiosuudesta päästiin taas ryhmätanssin pariin, kun tanssijat tulivat punavalkoisissa ja sinivalkoisissa hanbokeissa lavalle. He kannustivat aluksi yleisöä taputtamaan musiikin mukana lavan edessä ja menivät sitten lavalle. Osuus oli humoristinen ja muistutti lasten piirileikkiä. Tanssijat kokoontuivat ensin piiriksi, minkä jälkeen he alkoivat pyöriä piirissä. Välillä he erkanivat toisistaan kahdeksi jonoksi, joissa he menivät toistensa käsien ali ja palasivat taas yhteen piiriin. Esitykseen kuului myös osuus, jossa tanssijat menivät jonoksi ja yksi käveli heidän selkänsä yli. Esitys oli yleisön mieleen, mikä ei ole ihme, sillä se oli hyvin hauska ja silti erittäin huolella harjoiteltu ja pikkutarkka.

Ennen varsinaista talveen siirtymistä oli vielä vuorossa yksi rauhallisempi ryhmätanssiosuus, jossa viidellä tanssijalla oli päällään upeat värikkäät kultakirjaillut hanbokit, joita koristivat kauniit asusteet sekä yksityiskohdat. Tanssin lisäksi yleisö pääsi ihailemaan myös asujen kauneutta koko osuuden ajan. Tanssijoiden liikkeet olivat hyvin hallittuja ja rauhallisia. Hauska yksityiskohta tanssissa oli jalan nostaminen hanbokin helman alta ja varpaiden kääntäminen ylöspäin.

Talvella hiljennyttiin ja rauhoituttiin. Tanssijat pitivät käsissään valkoisia puunoksia ja viuhkoja. Puunoksat olivat välillä maassa ja välillä korkealla ilmassa. Yksi tanssija heilutti aluksi viuhkojaan, mutta lopulta kaikki tanssijat alkoivat heilutella valkoisia paperiviuhkoja. Viuhkat muistuttivat satavaa lunta ja toivat tunnelman talvesta. Tanssijoiden asut olivat myös valkoiset ja ilmavat, mikä sopi osuuteen mainiosti. Talviosuus oli varmasti yksi näyttävimmistä – tanssin lisäksi myös puunoksat ja tanssijoiden asut toivat esitykseen oman dramaattisen tunnelmansa.

Teoksessa palataan vielä kevääseen ja luonnon eloon heräämiseen. Tanssijoilla on päällään värikkäät asut sekä pienet rummut. Rummut toivat jo valmiiksi vauhdikkaaseen osuuteen lisää pirteyttä ja hyväntuulisuutta. Tanssijat hyppelehtivät ja pyörähtelivät lavalla iloisesti, samalla lyöden yhteistahtia rummuilla. Rumpumusiikki oli taas selvästi katsojien mieleen. Vauhdikas ja aurinkoinen loppuosuus oli sopiva lopetus erittäin onnistuneelle kokonaisuudelle.

Lopuksi ryhmän taiteellinen johtaja, Park Jai-hee, kävi kumartamassa ja vilkuttamassa koko ryhmän kanssa yleisölle taputusten saattelemana sydämellisesti hymyillen. Esiripun laskiessa pystyi toteamaan hyvillä mielin katsoneensa erittäin onnistuneen, hyväntuulisen ja visuaalisesti raikkaan esityksen, josta koko yleisö nautti.