KoME Suomen joulukalenteri: luukku 15

On taas aika levyarvostelun! f(x):n uusin albumi Red Light tuo lämpöä hyytävän purevaan joulukuuhun. Albumi julkaistiin kesällä 7. heinäkuuta ja se on järjestykseltään f(x):n kolmas studioalbumi.

Komppania valmistautuu! Itse nimikkokipale, Red Light, toimii albumin avajaislauluna. Se varastaa kuuntelijan mielenkiinnon lähes heti ja sitä voi kuvailla kolkon maagiseksi ja haikeaksi mutta myös toiminnalliseksi ja seksikkääksi tanssibiisiksi. Kertsi itsessään on raidan pelottavin twisti ja erittäin tarttuva. Tytöt tekevät hyvää työtä omissa kohdissaan ja näin kylmät väreet on taattu. Lunalle erityismaininta hienosta laulusuorituksesta!

Milk on albumin toinen raita ja ehkä jopa vielä mielenkiintoisempi kuin edellinen biisi. Urbaania musiikkia, poppia ja ties mitä muuta sekoittava biisi saa kurkun kuivaksi, mutta juuri sen takia se on aivan uskomattoman toimiva! Tekijän täytyy olla jonkinlainen nero. Koko biisi on aivan toista, kuin voisi kappaleen nimestä kuvitella.

Butterfly puhdistaa kuuntelijaa. Siinä on fantasiaa, rytmiä ja kauneutta. Ja vaikka Victoria laulaa vain pienen osan tästä biisissä, hänen osuutensa on kuitenkin se muistettavin ja hellyttävin. Laiska, unenomainen vivahde on hyvän kuulosta tässä vaiheessa.

Rainbow on muuten hauska biisi, mutta outo valinta Butterflyn jälkeen. Tulee tavaraa nieltyä liikaa ja liian nopeasti. Rytmitys on kuitenkin verraton ja mukaansatempaava.

All Night jää päähän soimaan. Se luo kivan 80-luvun fiiliksen ja sopii erittäin hyvin viitosraidalle hidastamaan vauhtia. Yksinkertainen popbiisi johdattelee loistavasti seuraavaan lauluun.

Vacance varmistaa, että kuuntelija saa varmasti kesäisen olon sekä ’80s-fiilistä tarpeeksi. Biisi on kokonaisuudessaan svengaavaa rockia popahtavalla soundilla ja keskivaiheella jännitys tiivistyy. Menevä biisi, mutta sallii samalla myös hengitystauon albumille.

Spit It Out -raidassa tavaraa tulee taas hieman liikaa, mutta tämä onkin eräänlainen ja eräällä tavalla vaadittu sekoamisbiisi. Tajuttoman ruma biisi, joka ei sovi kaikille. Silti se koukuttaa ripeästi ja on ainutlaatuinen kuten f(x), vaikka valitettavasti laahaa paikallaan turhankin paljon.

Boom Bang Boom on yhtä hullu biisi kuin edellinenkin, mutta tällä kertaa lyriikat antavat twististä varoituksen jo etukäteen, kunhan sen osaa huomioida tarpeeksi ajoissa. Muuten saattaa jopa säikähtää (nauraa), biisin voimistuminen kertsiin on nimittäin erittäin mieleen painuva. Tässä vaiheessa kuuntelija tietää jo selvästikin millaiseen musiikin pyörteeseen on joutunut, eivätkä tytöt edelleenkään epäonnistu yllättämään kuuntelijaa.

Dracula jää mieleen kummittelemaan. Se on tummasävyinen kuten Red Light ja kuuluu samaan fantasiagenreen Butterflyn kanssa. Tunnelmaltaan se on goottinen mutta romanttinen ja ehkä osaksi vähän liioiteltu. Yksi albumin suurimmista helmistä. Biisi sopii hyvin levyn loppupuolelle.

Summer Lover on paluu tavallisempaan, kesäiseen k-poppiin. Se on kuitenkin paljon mitäänsanomattomampi kuin muut. Alku on hauska ja villitsevä, mutta kaiken muun biisistä unohtaa äkkiä.

Paper Heart on hieno finaali hienolle albumille. Viimeinen raita kertoo kovan pinnan sisäisestä herkkyydestä ja itsevarmuuden särkymisesta kun rakkaus yllättää, ja se jos mikä on jollain tasolla jopa surullista. Kevyen kaunis musiikki ja lyriikat ovat yksinkertaisesti aivan upeat ja toimivat hienosti toistensa kanssa.

Suosittelen albumia musiikillisesti avaramielisille kuuntelijoille. Taattua laatukamaa!