Haastattelussa The Breathing

KoME sai mahdollisuuden haastatella The Breathingiä sähköpostin välityksellä. Kysyimme niin menneisyydestä, nykyisyydestä kuin tulevaisuudestakin.

Mitkä elementit mielestäsi erottavat The Breathingin musiikin toisista artisteista?

Mitch: Mielestäni sekoitamme paljon tyylejä erilaisten kulttuurillisten taustojemme johdosta. Yllättäen vartuimme kaikki kuunnellen samoja asioita, mutta toisaalta ympäristöissämme soi myös täysin erilaiset sävelet.

Mitä mieltä olet Korean musiikkimaailmasta koskien tätä päivää?

Mitch: No, kuten monessa muussakin paikkaa, on se melkoisen korruptoitunut. Kaikkialla on aina hyviä muusikoita, eikä niistä todellakaan ole pulaa täällä Koreassa. Liikemiehet kuitenkin usein pidättelevät heitä, tukahduttaen luovuuden samankaltaisuuden vuoksi, sillä samankaltaisuus tuo rahaa. Valitettavasti tämä näkyy todella vahvana Koreassa, mutta en moiti muusikoita. Täällä on upeita muusikoita. Varsinaisia musiikkipiirejä ei täällä oikeastaan ole, mikä ei tietenkään tarkoita ettei sellaista olisi syntymässä.

Millaisia reaktioita musiikkinne kerää Korean ulkopuolisilta kuuntelijoilta?

Mitch: Ennen tätä vuotta emme oikeastaan tehneet mitään kansainvälisesti. Keskityimme vain siihen mitä teimme täällä Koreassa, mutta erinäisten rohkaisujen myötä tulimme siihen lopputulokseen, että saattaisimme saada paremman vastaanoton kansainvälisesti. Tässä vaiheessa on kai liian varhaista sanoa vielä mitään. Seuraavan albumimme julkaisun jälkeen näemme miten he reagoivat. Ensimmäinen albumimme oli soundiltaan ilmeisesti lähestulkoon liiankin ”korealainen” Koreassa asuvien ulkomaalaisten korviin. Se oli melkoisen pop-tyylinen ja suurimmaksi osaksi koreankielinen. Minua se ei häiritse, mutta uusi albumimme kuitenkin on liikkeellä hieman kansainvälisemmin ajatuksin.

Bändinne julkaisi kolme albumia eri nimillä ennen Walk Away -albumia. Kertoisitko jotakin näistä julkaisuista?

Mitch: Mielelläni kertoisin mahdollisimman vähän. (nauraa) Ne eivät ole ylpeyden aiheita… kaikilla muusikoilla lienee nuoruudenpäivänsä. Kaikki tehtiin siis Amerikassa. Ensimmäinen on sooloalbumini vuodelta 1998. Olin juuri läpäissyt high schoolin ja minulla oli nippu lauluja, muutama hyvä muusikko, studio neljäkanavaisella nauhurilla ja täysin olemattomat äänityskokemukset. Sen nimi on All Around Me, minulla on kaksi laatikollista jäljellä ja piilottelen niitä maailmalta.

Toisen albumin aikaan minulla oli bändi ja tuolloinen nimemme oli The Breathing Cosbies. Meillä oli aiempaa vähemmän aikaa ja rahaa äänitykseen, eikä meillä siis ollut aikaa virheiden korjaamiseen. Ja niitähän tuli paljon. Kolmannen aikaan kyseessä oli vielä sama bändi, paitsi että Sunny oli liittynyt mukaan. Jäsenet olivat kaikonneet jokainen omille poluilleen. Itse olin valmis muuttamaan Koreaan ja julkaisemaan myös kyseisen albumin siellä. Siispä minä, vanha rumpalimme Ernie ja Sunny kirjoitimme ja äänitimme albumin neljässä päivässä. Tykkään siitä paljon, mutten oikein tiedä mihin suuntaan se muotoutui. Albumi oli sekoitus akustisia instrumentteja ja elektronista ohjelmointia, mitä käytimme runsaalla kädellä. Taisimme kuunnella silloin paljon Björkiä. Hukkasin sen itse, mutta jollakulla on varmaankin kappale sitä albumia. Muutettuani Koreaan esitimme levyn musiikkia muutamalla keikalla ja saimme sitä myytyä muutaman kappaleen verran. Ymmärsin kuitenkin pian ettei Korea ollut vielä valmis sellaiseen soundiin. Itse asiassa se oli musikaali.

En siltikään hyljeksi yhtäkään näistä, jokainen levy on pieni muisto The Breathingiä varhaisissa vaiheissaan. Vuosien aikana meillä on ollut yli 65 jäsentä, emmekä ole hiljentämässä vauhtia. Olen nauttinut jokaisen jäsenen seurasta ja siksikin albumit muistuttavat minua kustakin henkilöstä ja siitä kyseisestä aikakaudesta. Oli se sitten akustinen kahvila -vaihe, elektroninen kokeiluvaihe tai koreapop -vaihe. Ja laulut, ne ovat kuin päiväkirjoja minulle. Vanhoja päiväkirjoja ei vain pysty heittämään pois, oli ne sitten miten noloja tahansa.

Kuinka keksitte bändin nykyisen nimen? Liittyykö siihen jokin tarkoitus?

Mitch: Aiemmin mainitsemani rumpali Ernie keksi sen. 65 jäsenen lisäksi meillä on ollut myös aikamoinen lista nimiä. Pohtiessamme jälleen uutta nimeä yhtyeellemme, tuli Ernie maininneeksi Bill Cosby -sketsin 80-luvulta, jossa hän kertoi vaimonsa raskaudesta ja siitä kuinka he harjoittelivat hengitystekniikkaa – ja ihmiset alkoivat kutsua heitä nimellä ”the Breathing Cosbies” (= hengittävät Cosbyt). Valitsimme siis tuon koko nimen ja Amerikassa toimiessamme olimme the Breathing Cosbies. Koreaan saavuttuamme allekirjoitimme levytyssopimuksen ja siinä vaiheessa tuottaja totesi nimen olevan liian pitkä korealaisten muistettavaksi ja hän lyhensi sen muotoon The Breathing. Toivon todella että nimen takana olisi jotakin enemmän. Se tosiaan vaikuttaa siltä kuin siinä pitäisi olla. Mutta siinä kaikki.

Mitch perusti yhtyeen Yhdysvalloissa: kuinka projekti päätyi Koreaan?

Mitch: No, tapasin opettaa korealaisia opiskelijoita osa-aikatyönäni aikana, jolloin kävin collegea Michiganissa. Heidän perheensä olivat niin mukavia ja he kaikki kutsuivat minut Koreaan musiikintekoon ja siispä tein sen. Olin jo viettänyt kaksi kesää Koreassa ennen kuin valmistuin collegesta. Rakastin sitä. Muutkin bändikaverit olivat valmistumassa ja muuttamassa kukin tahoilleen ja koska Sunny oli liittynyt kokoonpanoon, oli loogisin vaihtoehto jatkaa projektia Koreassa. Meillä itse asiassa oli sellainen hullu idea kansainvälisestä superbändistä, jolla olisi alaosastoja Amerikassa, Koreassa ja Japanissa. Ja toteutimmekin sitä parin vuoden ajan, mutta vain meidän osastomme jatkoi jatkamistaan.

Mitch, kuinka tapasit bändin toiset jäsenet?

Mitch: No, en luettele kaikkia 65 jäsentä, tarkoitat varmastikin nykyistä kokoonpanoa. No, Sunnyn tapasin saapuessani viettämään toista kesää Koreassa, jolloin opetin englanninkielisellä leirillä. Seuraavana vuonna hän muutti Amerikkaan melko lähelle minua. Tuolloin olin laulajan asemassa, minä ja tyyppi nimeltä Jake. Kuullessani Sunnyn äänen tajusin kuitenkin että minun olisi parasta luovuttaa mikrofoni hänelle. Koreassa paiskin töitä äänitysstudiolla ja siellä tapasin Won Shikin, joka toimi studiorumpalina. En puhunut silloin koreaa, eikä hänkään osannut paljoa englantia, emmekä siksi oikeastaan pysyneet yhteydessä. Kaksi vuotta myöhemmin olimme rumpalin tarpeessa, soitin hänelle ja hän oli aidosti kiinnostunut liittymään. Michaelin tapasimme klubilla. Hänen tyttöystävänsä (nykyinen puoliso) oli ystävämme ja eräänä iltana esitteli meidät toisillemme. Juttelimme Michaelin kanssa musiikista tuntitolkulla, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Sitten Andi, hänet olin tuntenut jo useamman vuoden. Hän on toiminut Korean musiikkimaailmassa jo pitkän aikaa. Käydessäni hänen konserteissaan minua joskus luultiin häneksi vain koska olin ulkomaalainen. Tarvitessamme basistia mainitsin asiasta Rickylle, hänen bändinsä kitaristille, joka soitti Andille. Tapasimme ja tajusimme omaavamme enemmän yhteisiä seikkoja kuin olisimme uskoneetkaan. Se toimi siis hyvin.

Mitch, sinut on kreditoitu Walk Away -levyn kaikkien laulujen säveltäjäksi. Ottivatko uudet jäsenet osaa uuden albumin luomiseen?

Mitch: Levyllä tulee olemaan kolme kappaletta Andiltä. Hän on mahtava säveltäjä, joten tavallaan jaamme kappaleita. Haluaisin säveltää hänen kanssaan yhdessä, mutta emme ole vielä siellä asti. Bändi työskentelee kuitenkin yhdessä laulujemme kanssa, jäsenet luovat omat osuutensa ja suurimman osan sovitustyöstä teemme yhdessä. Paitsi silloin kun minua huvittaa olla diktaattori, tai he eivät ole yhteistyöhaluisia. Suosikkiosuuteni syntyvät silloin kun annan kaikkien luoda vapaasti ja kertoa omia ideoitaan.

Sunny on kirjoittanut lyriikkaa ja tehnyt kaiken käännöstyön. Kirjoitan sanoitukset englanniksi ja hän kääntää mahdollisimman tarkkaan. Mikä ei oikeastaan ole helppoa, sillä sanoitukset eivät aina toimi toiselle kielelle käännettyinä. Siispä osuudet missä lauletaan englanniksi ovat niitä, jotka olivat liian hankalia kääntää ja olimme jo päätymässä tappeluun, jolloin totesimme ”hittoako tässä, lauletaan englanniksi”. Nykyään moni kappaleistamme on englanniksi. Olen melkein valmis kirjoittamaan ne suoraan koreaksi, mutta se on aikamoinen haaste.

Hiljattain julkaisemanne single Africa kertoi Afrikan maanosasta, jonka lisäksi bändinne tukee One-kampanjaa (joka taistelee köyhyyttä vastaan). Mikä alunperin veti sinut mukaan tämän tarkoituksen tukemiseen?

Mitch: Selitän sen tarkemmin The Breathing Show’n jaksossa 9 tai 10. En muista missä jaksossa olemme nyt. Periaatteessa One, Data ja muut vastaavat ovat inspiroineet minua suuresti. Olen todella innoissani siitä että amerikkalaiset alkavat viimeinkin kerääntyä yhteen ja pitää suurempaa ääntää asiasta, samoin tekevät tietenkin monet muut maat. Koreassa asuessani kuulen kuitenkin hyvin harvoin keskustelua yhteiskunnallisesta oikeudesta, kuten esimerkiksi Afrikan lukuisista ongelmista. En yritä olla kriittinen, totean vain että olen huomannut tarvetta tietoisuudelle. Jos muusikot, näyttelijät ja julkimot alkaisivat ottaa nämä ongelmat esiin, olisi koko maa asian takana, mutta jollei kukaan sano mitään, ihmiset puhuvat vain heidän vaatteistaan ja hiuksistaan, ikuisesti. Mielestäni olisi ikävää jos korealaiset jättäisivät historiallisen hetken huomioimatta ja jäisivät siten pois siitä, missä muu maailma on mukana. Ainoa ongelma on se, ettemme me oikein lukeudu julkisuuden henkilöiksi, joten tiedä häntä. Uskon kuitenkin Afrikalla olevan mahdollisuuksia apuun ja mielestäni kaikkien tulisi käyttää ääntään, oli se sitten kuinka pieni tahansa. Näemme asian olevan tapahtumaisillaan ja haluan olla osa sitä. En halua Korean jäävän pois tästä.

Teitte Africa-kappaleen musiikkivideon itse, kertoisitteko siitä lisää? Nautitteko sen teosta?

Mitch: Rakastin sitä, se oli toinen yritykseni videotyössä. Ensimmäiseni oli Walk Awayn musiikkivideo, mikä oli suuri epäonnistuminen ja bändi muistuttelee siitä vieläkin. Päätin siis jättää heidät pois tästä videosta ja budjettikin oli minimaalinen, siksi koetin keksiä ideaa jonka voisi toteuttaa ilmaiseksi, mutta toisi kuitenkin esiin hyvän kuvan African sanomasta. Sain siis idean, joka ei varmastikaan ole omaperäinen, mutta päätin siis ottaa valtavasti kuvia kaikesta kotonani ja koota ne yhteen ikään kuin lehtiöanimaatioksi. Otin siis satoja kuvia kotistudioni matosta, seinistä, omistamistani kirjoista ja joistakin julisteistani. Laitoin ne kaikki järjestykseen, mikä oli todella pitkäveteistä ja tylsää, mutta tykkään lopputuloksesta. Katsojan silmien edessä vilahtaa varmaan ainakin kolmesataa kuvaa tai enemmänkin. Lopullinen versio julkaistaan albumin valmistuttua, jolloin mukana oleva audiokin on parempi: tämä oli vain väliaikainen versio saadakseni sen jo julkaistua. Meillä on myös toinen nollabudjetin video toista kappaletta varten, josta myös pidän paljon, mutta pidän sen salaisuutena albumin ilmestymiseen asti.

Äänititte toisen albuminne vastikään, onko musiikkinne mielestäsi edistynyt ensimmäiseen albumiinne verrattuna?

Mitch: Kyllä se mielestäni on. Ensinnäkin meillä on nyt uusi jäseniä ja jo se muuttaa asioita. Tämän me myös tuotamme itse, mikä samaten muuttaa asioita. Ensimmäinen albumi sisälsi paljon tuottajiltamme tulleita vaikutteita, siinä missä tämä sisältää vain meitä. Kaiken lisäksi olemme soittaneet useimpia albumin kappaleista jo keikoillamme, mikä toi oman lisänsä levylle. Halusimme vain saada purkitettua The Breathingin perussoundin lisäilemättä mukaan paljoakaan muuta.

Kertoisitko tulevan albuminne nimen ja mitä kappaleita siltä löytyy?

Mitch: Emme ole vielä puhuneet nimestä, mutta se saattaisi olla Ready. Ja se on ensimmäinen raita. Africa tulee olemaan mukana. Keikoillamme soittamamme laulut ovat Life Forever, The Happy Song, It All Ends, New ja Run Around. Lisäksi levyltä tulee löytymään uusia kappaleita, jotka jätän yllätykseksi.

Tiedämme jo African, mutta mitä muita teemoja uuden albuminne lauluista löytyy?

Mitch: Africa on ainoa varsinainen yhteiskunnallinen kappale albumilla. Muut kertovat monista asioista. Osa on selkeitä pop-tyylisiä rakkauslauluja, kuten Run Around ja Happy. Pari laulua, kuten Ready ja New, ovat ikään kuin jatko-osia Radiolle. Ne kertovat musiikkiteollisuudesta ja luovuuden ja taiteen tarpeesta. Muutama laulu kertoo ihmisyyden vaikeuksista, muutama toivosta ja kärsimyksen loppumisesta. Yritämme siis koskettaa montaa osa-aluetta. Pyrkimyksenämme on kirjoittaa kokemuksistamme ja kaikki tuotoksemme tulevat omasta uskon näkökulmastamme.

Mitä sanoisit saadaksesi ihmiset kuuntelemaan albumianne?

Mitch: Olkaa kiltit.

Onko tulevalla albumillanne mukana yhteistyötä toisten artistien tai bändien kanssa? Tai onko teillä vastaavanlaisia suunnitelmia tulevaisuuden varalle?

Mitch: Meistä olisi mahtavaa tehdä jotakin muiden bändien kanssa. Suunnittelemme juuri kiertueita tuoreiden japanilaisten suosikkibändieni kanssa ja olen todella innoissani siitä. Toivottavasti pystymme jatkossakin tekemään keskinäistä yhteistyötä. Osallistuimme juuri Sufjan Stevensin levy-yhtiön, Asthmatic Kitty Recordsin joulukilpailuun, jossa pitää levyttää yksi aivan uusi joululaulu ja lähettää se heille. Voittaja saa vaihtaa laulunsa yhteen Sufjanin lauluun, saaden myös kaikki oikeudet siihen kappaleeseen. Jos voitamme, tulee siitä unelmayhteistyöni, laittaisin hänen kappaleensa Sufjan Stevensin bonusraitana albumillemme. Mielestäni hän on nero muusikoksi ja olisin niin imarreltu voidessani kertoa hänen olevan mukana albumillamme. Pitäkää sormet ristissä.

Uusi albuminne tullaan julkaisemaan iTunesissa. Mitä mieltä olette tästä tavasta julkaista musiikkia? Onko Internet mielestänne auttanut The Breathingiä kasvattamaan fanikuntaansa?

Mitch: Ei se ole vielä, mutta tämä tulee olemaan ensimmäinen albumimme iTunesissa. Mielestäni se on upeaa, sillä kaltaisemme artistit, jotka ovat tympääntyneitä levy-yhtiöihin, elävät Amerikan ulkopuolella ja tekevät myös muuta työtä musiikin lisäksi voivat nyt julkaista musiikkiaan maailmanlaajuisesti. Meille se on siis täydellistä. Kaikille se ei varmaankaan ole mieleen, mutta itse rakastan sitä. Vanhanaikainen minäni haluaa edelleen tehdä oikean CD:n ja ehkä teemmekin, mutta mahtava asia on se, ettei meidän ole pakko, jollemme halua tai jollei meillä ole tarpeeksi rahaa. Täällä pystymme saamaan vain Korean-laajuista jakelua, joten edellisen levy-yhtiömme aikana meillä ei edes ollut mahdollisuutta kansainvälisyyteen. Nyt yhtäkkiä maailma onkin avoinna meille. Se on hyvin vapauttavaa. Ainoa ongelma on se, ettei iTunesilla ole kauppaa Koreassa, emmekä siis saa julkaistua omaa albumiamme kotimaassamme. Se on tämän huono puoli, mutta etsimme varmaankin oman tavan lisensointiin ja jakeluun Korean alueella iTunes-julkaisun jälkeen.

The Breathing Show on mahtava idea, kuinka se syntyi?

Mitch: Tuota… en ole enää varma. Se tuli varmaankin siitä, kun seurasin joidenkin suosikkibändieni, kuten Gusterin, tekevän jotakin samankaltaista. Sain inspiraation ja pyysin Johnnya auttamaan, sillä hän opiskeli alaa. Ajattelimme sitä kuinka meillä on niin erilaisia ihmisiä, kulttuureja ja elämiä, että se saattaisi olla mielenkiintoista. En ole varma onko se sitä, mutta ohjelmaa on todella, todella hauskaa tehdä.

The Breathing Show’ta seuraamalla saamme tietää yhtyeen jäsenten elämän olevan joskus varsin kiireistä. Mitkä ovat parhaat ja huonoimmat muistosi bändistä?

Mitch: Vau, tuo on todella hankala kysymys. En rehellisesti sanoen kadu mitään bändin kanssa viettämääni hetkeä, riippumatta siitä mikä aikakausi meillä silloin on ollut menossa. Emme oikeastaan koskaan riitele, se on mukavaa. Kerran levy-yhtiöllä vielä ollessamme meillä oli sellainen vaihe, jossa saimme paljon painostusta ja se puolestaan loi bändiin paljon stressiä. Tajusimme pian sen, kuinka bändin tulisi vähentää stressiä, ei luoda sitä lisää. Päätimme olla välittämättä asiasta ja pitää työmme mahdollisimman hauskana. Siitä lähtien asiat ovat menneet hyvin. Emme varmaankaan ole niin tuotteliaita kuin voisimme olla, mutta meillä on mahtavaa yhdessä ja loppujen lopuksi se on se tärkein asia.

Jätitte Modern Life Entertainment -levy-yhtiön jonkin aikaa sitten. Mitkä seikat veivät tähän päätökseen?

Mitch: Siihen oli useitakin syitä, mutta periaatteessa pääpointti oli se fakta, että kolmen vuoden jälkeen tajusimme etteivät he olleet sitä mitä levy-yhtiöllä ajattelimme. Vaikka he markkinoidessa sanovatkin muuta, eivät he oikeastaan tehneet rahaa musiikista eikä se edes kiinnostanut heitä. He saivat tulonsa toisista paikoista ja me, kuten muutkin levy-yhtiön bändit, olimme siellä vain näön vuoksi. Erottuamme myös kaikki muut bändit lähtivät hiljalleen. Se on ikävää, sillä olimme kuin yhtä perhettä. Olimme vain liian naiiveja huomataksemme asioiden todellisen laidan. Liikemiehet ovat liikemiehiä ja he tykkäävät ratsastaa nuorilla ja lahjakkailla ihmisillä. Sitä tapahtuu kaikkialla, mutta aivan erityisen vaikealta tuntui huomata sitä toisessa kulttuurissa. En kadu viettämääni aikaa, mutta tähän mennessä olen rakastanut omana herranani oloa. Jos sattuisimme löytämään luotettavan levy-yhtiön, joka keskittyisi kansainvälisiin markkinoihin, saattaisimme jälleen sopia levytyssopimuksesta, mutta emme tarkoituksellisesti etsi yhtiötä. Aiomme jatkaa omia puuhiamme ja jos joku pitää meistä tarpeeksi tullaksemme luoksemme, saattaisimme katsoa miten asiat muotoutuvat.

Michaelin täytyi jättää bändi muutama kuukausi sitten. Ehtikö hän äänittää uuden albumin piano-osuudet? Oletteko jo löytäneet korvaavan jäsenen?

Mitch: Kaikeksi onneksi Michael sai piano-osuutensa tehtyä ennen lähtöään. Äänitimmekin ne oikealla flyygelillä ja ne kuulostavat upeilta. Itse asiassa minulle ne juuri ovat albumin kohokohta. Korvaavasta jäsenestä puheen ollen, mietin hänen ja Won Shikin korvaajia, sillä Won Shik muutti Australiaan vuodeksi. Päätin kuitenkin olla ottamatta ketään tilalle. Meillä on ollut jo tarpeeksi jäsenmuutoksia ja minusta tuntuu että tämä kokoonpano on se aito The Breathing, siksi emme korvaa heitä, vaan yksinkertaisesti odotamme jäsentemme takaisintuloa. Sillä välin Andi, Sunny ja minä saamme aikaan melkoisen hienoja akustisia keikkoja. Johnny ei ole soittanut kanssamme pitkiin aikoihin, joten hän tuskin tuntee oloaan jätetyksi. Mutta kunhan kaikki ovat puuhastelleet omilla tahoillaan tarpeeksi, ehkä he tulevat takaisin. Nyt en kuitenkaan pysty korvaamaan heitä. Tuntuu melkoisen fatalistiselta. Se mikä tapahtuu, tapahtuu. Jos joku sopiva sattuu eteen, ehkä otamme heidät mukaan, ehkä emme. Me kolme pystymme jatkamaan lasten ollessa poissa ja se on hyvä asia.

Michaelin jäähyväiskonsertin aikana soitit perinnesoittimia. Käytitkö niitä myös uuden albuminne äänityksessä?

Mitch: Jonkin verran. Walk Awayllä oli mukana dulcimer, mutta nyt en soittanut minkäänlaista dulcimeria. Mielestäni albumi ei tarvinnut sitä, mutta Andi soittaa jonkin verran trumpettia ja hieman tinapilliä, mutta ei paljoa. Harkitsimme albumin julkaisua tuplalevynä: toinen levy olisi täysin elektroninen ja toinen puolestaan akustinen perinneversio. Mutta kenellä on aikaa sellaiseen? Kenties teemme jotakin sellaista seuraavan albumimme kanssa. En tiedä, riippuu siitä miten tämä kolmen hengen kokoonpano toimii. Juuri nyt esiintymisemme tulevat kuitenkin olemaan paljolti sellaisia ja kiertäminen on myös halvempaa kolmelle henkilölle ja kasalle instrumentteja, kuin kuudelle henkilölle.

Mitch, sinulla on sivuprojekti nimeltä Mitch and the Shake Its, kertoisitko tästä lisää?

Mitch: Toki. Minulla oli Koreassa kirjoittamiani lauluja, jotka käsittelivät erilaisessa kulttuurissa elämistä ja asiaan liittyvää siirtymisvaihetta. Mielestäni ne eivät sopineet The Breathingiin, joten pyysin levy-yhtiön kautta tuntemiani kavereita mukaan ja loimme Americana roots -vaikutteisen yhtyeen ja äänitimme kappaleet, suurimmaksi osaksi livenä. Albumi ei ole parasta mahdollista laatua, mutta se on sivuprojekti, mitä väliä.

Pohjimmiltaan se on siis päiväkirjani uuteen kulttuuriin totuttautumisen viidestä ensimmäisestä vuodesta. Useimpien kirjoittamieni laulujen kohdalla olen muuttunut paljon, mutta tuntuu silti hyvältä omata se osuus elämästäni ääniraidalla. Se toimi samalla myös testinä siitä kuinka hyvin iTunes-juttu toimisi The Breathingille. Se on siis saatavilla iTunesista, vaikken mainosta sitä paljoa, nettisivut ovat kuitenkin melkein valmiit. Kaikki voivat tutustua meihin osoitteessa www.mitchshake.com .

Andi, näytät olevan mukana monessa musiikkiprojektissa, kertoisitko niistä lisää?

Andi: Olen ollut mukana Korean pop-musiikkiteollisuudessa jo reilusti yli vuosikymmenen, mutta vasta viime vuosina ilmentyneen markkinoiden rauhoittumisen ansiosta olen pystynyt keskittymään paremmin omiin kappaleisiini, joista monet olen äänittänyt vaimoni Nakyungin kanssa nimellä The Majestic High. Olen niin koukuttunut shoegazing/dream pop -genreen (lisäys: dream popissa soitetaan kansamusiikkia ambient-soundilla, shoegazing on sen aggressiivisempi versio), joka levisi 90-luvun alkupuolella. Ne sävelmät herättävät kauniita ajatuksia säröisistä kitaroista ja sisältävät kerrostettuja tunnelmaefektejä, joita en koskaan pystynyt jättämään huomiotta. Siispä vuodesta 2001 on The Majestic High hiljalleen puurtanut kappaleita, jotka toivon mukaan saadaan pian julkaistua. Musiikki on hyvin erilaista The Breathingiin verrattuna, mutta mukana on myös joitakin tunnepitoisia elementtejä, jotka mielestäni yhdistävät meitä kahta.

Sunny, laulatko mieluummin koreaksi vai englanniksi? Miksi?

Sunny: Kaikissa lauluissamme on viesti ja haluan laulaa kuulijoille, siksi toivon kaikkien kuuntelijoidemme pystyvän ymmärtämään mistä laulut kertovat. Äidinkieleni on korea, joten minun täytyy nähdä vaivaa ääntääkseni oikein ja selvästi. Lisäksi jotkut laulut vain toimivat paremmin englanniksi. Usein minun on täytynyt kääntää sanoja englannista koreaksi ja yllätyn työn valmistuttua, sillä joskus laulu muuntautuu aivan toiseksi yksilöksi… Joillakin lauluilla on korealaiset kasvot ja joillakin englantilaiset, aivan kuin bändissäkin.

Nettisivujenne mukaan The Breathingillä on suunnitelmia muita maita varten. Kertoisitteko tästä lisää? Milloin näemme bändin esiintyvän Euroopassa ja Yhdysvalloissa?

Mitch: Niin, kirjoitin sen pikemminkin ennustuksena kuin suunnitelmana. Minulla ei ole suunnitelmaa, mutta se on tapahtumaisillaan, ainoastaan hieman hitaammin kuin olin toivonut. Helmikuussa suuntaamme pienelle kiertueelle Japaniin. Albumin ilmestyttyä yritämme mainostaa sitä Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Australiassa. Amerikkaa varten minulla on ideoita. Eurooppa ja Australia ovat hieman hankalampia minulle, mutta katsotaan mitä tapahtuu. Meistä olisi mahtavaa kiertää Eurooppaa. Jos joku tätä lukeva omaa sitä jotakin, tuokaa meidät paikan päälle!

Viimeinen viesti lukijoillemme?

Mitch: Arvostan suuresti tätä sivustoa ja sitä mitä te teette. Olen aidosti sitä mieltä että aasialainen musiikki on liian eristäytynyttä muusta maailmasta ja on mukavaa nähdä ihmisten yrittävän kuroa tätä kuilua umpeen. Jos joku haluaisi tuoda meidät keikalle muutaman hullun hyvän japanilaisen kanssa, ottavaa yhteyttä. Vilkaiskaa albumiamme kunhan se valmistuu (toivottavasti parissa kuukaudessa). Käykää myös kotisivuillamme osoitteessa www.thebreathingkorea.com , siellä voi kuunnella albumiamme, katsoa The Breathing Show’ta ja lukea päiväkirjojamme. Valtavat kiitokset tuestanne. Arvostamme sitä suuresti.

KoME kiittää The Breathingiä haastattelun mahdollistamisesta.