Haastattelussa Drunken Tiger

Kesäkuussa 2009 hiphop-artisti Drunken Tiger julkaisi kahdeksannen albuminsa, jota myytiin kaiken kaikkiaan yli 100 000 kappaletta. Drunken Tiger valittiin Korean parhaimmaksi hiphop-artistiksi, mutta mies ei ole antanut menestyksen nousta päähän. Hän järjesti aikaa antaakseen meille haastattelun koskien taipalettaan ja ajattelutapaansa.

Voisitko esitellä itsesi KoME:lle?

Drunken Tiger: Miten menee ystävät ulkomailla! Olen Drunken Tiger JK, alias Tiger JK alias Jaguatirica 51 alias Pedro Gustavo alias Ol’ Drunken Tiger.

Kiitos tästä haastattelusta. Tervetuloa mieleni pimeälle puolelle.

Miten kiinnostuit hiphopista ja milloin päätit luoda sillä uran?

Drunken Tiger: Olen ollut hiphopin fani pienestä pitäen. Olin altis radiossa soivalle musiikille – popille, rockille, metallille, dancelle – mitä vain listoilla oli. Mutta hiphopin kuuleminen kaduilla oli oli mieltä ylentävä kokemus – biitit olivat raakoja ja se, mitä nämä räppärit kertoivat tuntui hyvin todelta. Nämä räppärit pukeutuivat kuten me (tai päinvastoin), he puhuivat rajusti. Tapa, jolla he ilmaisivat ajatuksiaan – käyttäen rytmejä ja vertauskuvia niin vapaasti – upposi minuun. Luulen, että nuori mieleni piti sitä huippusiistinä, mahdollisuutena puhua mistä vain. Ei kierrelty mitään, olimme kapinallisessa asemassa ja iässä. Uppouduin siihen lisää, tajusin, ettei paskan puhuminen ollut kaikki kaikessa. Se oli runollista – hiphop sallii itseilmaisun sanojen ja rytmien läpi. Ymmärsin, että hiphopissa pystyt olemaan eloisa niin kauan kun sinulla on oma tyylisi. Pystyt olemaan lyhyt, lihava, pelokas – kunhan olet ääliö, pystyt olemaan tähti puhumassa (vai pitäisikö sanoa räppäämässä) mitä ympärilläsi ja mielessäsi liikkui.

Mistä nimi Drunken Tiger tulee?

Drunken Tiger: Synnyin tiikerin vuonna. Koska synnyin pieni pilke silmäkulmassa kuten tiikerinpoikasella, ihmiset luonnostaan alkoivat kutsumaan minua tiikeriksi. Nyt tarinani LA:sta. Alkoholijuomat olivat iso juttu – oli iso pullo 40%:n olutta (se oli se juttu silloin). No, räppärit – The Alcoholiks and the Likwid Crew – he johtivat asioita Los Angelesissa. Olin heidän iso faninsa ja tietenkin boom! koko Wu Tang Movement oli hieno juttu myös. Luonnollisestikin he tartuttivat sen minuun. Mutta vasta kung-fu-leffa Drunken Master iski minuun. Olin niin mukana siinä, kuinka vahvasti Wu Tang Clan oli innostunut vanhan koulukunnan kung-fu-leffoista ja siinä, miten he viittasivat folisofiaansa rytmeissään. Kuulostaa tyypilliseltä, mutta olen aasialainen, se tuntui, että jos Wu voisi olla iso juttu, niin voisin minäkin. Joten kun he sanoivat, että Wu on ”lapsille”, se on totta, HA! Kuitenkin, elokuvassa Drunken Master, kun taistelija tuli humalaan, hän taisteli paremmin. Otin sen lyriikallisesti ja aloin kutsumaan porukkaamme Drunken Tigeriksi. Kun olimme kännissä, me kirjoitimme paremmin, olomme oli vahvempi, ja tytöt näyttivät paremmilta – olimme joukko hölmöjä. (hymyilee)

Drunken Tiger on ollut vaikuttava tekijä korealaisessa hiphopissa, mutta kuka tai mikä on vaikuttanut sinuun?

Drunken Tiger: Hiphop kulttuurina, elämäntyylinä ja mitä se tarkoitti minunlaiselleni tyypille, joka ei oikein sopinut joukkoon – se oli minulle pakotie. Hiphop todella oli elämäntyyli – odotellen Yo! MTV Rapin alkamista voidakseni nauhoittaa suosikkivideoni, olla ympyröissä ottamassa vaikutteita freestyleista, kotibileitä, jonottamista konserttiin – se oli jännittävää aikaa. Muoti oli hauskaa, kaikki siinä oli hauskaa. 2Live Crew:n seksivitsailuista (yksi jäsenistä oli kiinalainen!) NWA:n reposteluun ryhmäsekstailusta Slick Rickin hölmöön tarinankerrontaan. Oli Das EFX ja vielä ATCQ (A Tribe Called Quest), De La Soul, the Zulu Nation ja Public Enemy nakuttamassa politiikasta. Ja välillä harhauduin reggae-musiikkiin ja dancehalliin hyvän soul-musiikin perässä itärannikon The Roots ista ja Mos Defistä länsirannikon Dr. Dren ja Snoop Doggin grooveihin asti – minulla on pitkä lista MC:itä, joita haluaisin nimetä, mutta tämä haastattelu mahtaa olla liian lyhyt sellaiseen.

Vaikka olet ollut suuressa osassa korealaisen musiikkiteollisuuden muuttamisessa, kaikki lukijamme eivät tunne sinua. Minkä laulun valitsisit näyttääksesi, kuka Drunken Tiger on ja miksi tämä kappale?

Drunken Tiger: Eivät kaikki täälläkään tunne minua (no, tämä on saattanut muuttua kahdeksannen albumini julkaisun jälkeen). On kulunut melkein 15 vuotta. Kun katson ajassa taaksepäin, olin vain lapsi tekemässä sitä, minkä ajattelin olevan pahasta ja vaalin muistojani – hyvät ja pahat ajat kaikki samassa. Olen ylpeä siitä, mitä olen tehnyt, kaikista töistäni, mutta en välttämättä koska ajattelisin niiden kaikkien olevan hyviä. Kun kuulen joitakin vanhoja tuotoksia, haluaisin vain poistaa ne muistipankista aivoistani.

Mutta kaiken sen villitsemisen, ”olen sitä ja tätä” -juttujen ja öykkärimäisten riimien jälkeen, ääniraita joka viipyy totuutena sydämessäni – valitsisin kappaleen 8:45 Heaven, laulun jonka kirjoitin isoäidilleni.

Kuten sanottu, minulla on kahdeksan albumia (jos ei lasketa albumivierailuja yli kymmeneltä vuodelta). Levyttäessäni minulla on taipumus ottaa vaikutteita siitä, mitä käyn läpi juuri silloin. Minulla on tällainen skitsofreeninen persoona – minulla on monta persoonaa, jotka ovat sulautuneet mieleeni kaikenlaisesta musiikista, mitä olen kuunnellut kasvaessani. Tunnen itseni joskus roistoksi, mutta tunnen itseni myös siksi dorkaksi baarissa, joka kuulee vittuilua kaikilta tytöiltä.

Seitsemännellä albumillani ilmaisin, mitä haluan hiphopin olevan ja kahdeksannella jaoin persoonaani kahtia – ”feel good” ja ”feel hood” -puoliin – sitä kutsutaan ”feel ghood muzikiksi”. On hankala valita vain yksi ainoa kappale kuvailemaan Drunken Tigeria. Sanoisin, että menkää iTunesiin, ladatkaa kahdeksas albumini ja kertokaa te minulle! (nauraa)

Voimmeko odottaa uusia julkaisuja sinulta lähiaikoina?

Drunken Tiger: Juuri tällä hetkellä me Jungle Entertainmentissa keskitymme Tashan uuteen albumiin. Siitä tulee hiphop-albumi. Sen jälkeen minulla on monta projektia työn alla – semireggae-tyylinen hiphop-albumi, projekti jossa kanssani työskentelee myös Ann, Tasha ja Roscoe Umali. Tulette näkemään paljon yhteistyötä amerikkalaisten artistien kanssa.

Jos sinulla olisi tilaisuus tehdä yhteistyötä jonkun amerikkalaisen tai eurooppalaisen artistin kanssa, kuka se olisi?

Drunken Tiger: Minulla oli mahdollisuus, kun God Mc Rakim vieraili kahdeksannella albumillani – se oli kuin historiallinen hetki minulle, kun Rakim siunasi minua värssyllään Monsterissa. Rakka Dilated Peoplesista oli siinä, Stylistic Jones Likwid Crewista – en voinut uskoa korviani. Haluan jatkaa kasvamista, en halua olla vain yhden aikakauden juttu, haluaisin työskennellä näiden upeiden artistien kanssa uudestaan.

Rakastaisin myös työskennellä Damian Marleyn kanssa, olisi sairasta saada Slick Rick albumilleni, Mos Def, The Roots, saada raita Dr.Dreltä – hahah! – se olisi uskomatonta. Wu Tang Clan ja Drunken Tiger – se kuulostaa vain oikealta – haluaisin nähdä, mitä tapahtuu, saada raita RZA:lta, saada koko Wu rakennukseen (hymyilee). Hei, miksei Beyonce, Erika Badu, Jill Scott, Qtip, Primo, Snoop Dogg, Eminem, Busta Rhymes, MIA? Lista jatkuu ja jatkuu… Tyypillinen vastaus, luulisin. Ehkä joku näistä artisteista lukee tämän haastattelun ja ottaa minuun yhteyttä. (nauraa)

Eurooppalaisista artisteista puheen ollen, monet Twitter-ystäväni lähettävät minulle linkkejä sivistääkseen minua heistä.

Tuolla jossain on monia hienoa lahjakkuuksia, joiden kanssa haluaisin työskennellä, vaikka he eivät olisikaan julkisuuden henkilöitä.

Plus, kasatkaa kaikki Aasian veljet ja siskot yhteen ja edustakaa meitä!

Mikä on mielipiteesi nykyisestä Korean ja kansainvälisestä musiikkiteollisuudesta?

Drunken Tiger: Tapasin vastustaa sitä. Olin nuori ja vihasin kaikkea siihen liittyvää. Se oli minusta kornia ja vihasin sitä faktaa, että olin hylkiö. Suurimman osan ajasta albumini päätyivät pannaan, enkä päässyt tv-ohjelmiin millään ilveellä.

Häpeän sitä nyt, en sellaisella ”olen isoisä, annan siunaukseni teille kaikille” -tyylillä, mutta nyt kun olen vanhempi ja ollut tällä alalla pitkään, pystyn ymmärtämään mitä trendikkäät k-popparit käyvät läpi. Nämä lapset ovat vannoutuneita ja he todella työskentelevät kovasti päästäkseen sinne, missä ovat nyt.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että k-pop-esitykset tarvitsevat enemmän musiikillista valikoimaa. Ryhmät alkavat näyttää toisiltaan aivan kuin nämä tehtaat olisivat kloonanneet heitä, ja laulut alkavat kuulostaa kuin he remiksaisivat toistensa lauluja. Tiedän niin monta hyvää artistia niin monesta eri genrestä, heitä jotka esiintyvät pienissä klubeissa ja hädin tuskin tienaavat elantonsa – he tarvitsevat enemmän mahdollisuuksia läpimurtoon.

Ymmärsin, että k-pop on laajentumassa suureksi jutuksi ulkomaisen fanijoukon keskuudessa – minulla ei ollut siitä aavistustakaan ennen kuin menin Twitteriin! (nauraa) Vakavasti puhuen, on niin monta musiikillista lahjakkuutta, joihin teidän pitäisi tutustua. Toivottavasti voin tehdä osani tutustuttaakseni teidän joihinkin heistä…

The Movement Crewn johtajana, mitä The Movement kuvastaa sinulle sanana?

Drunken Tiger: En ole johtaja, olen vain ryhmän vanhin. The Movement kertoo rehellisyydestä hiphop-kulttuurille ja rehellisyydestä itselleen, hyvän musiikin tekemisestä ja siitä, kuinka sen tulee antaa levitä eteenpäin (ja siitä, että voi saada elantonsa tekemällä sitä mitä rakastaa). The Movement alkoi, koska emme saaneet minkäänlaista tukea Korean medialta – ei TV:ltä, ei radiolta, ei ollut mitään ohjelmaa jossa olisimme saaneet esiintyä. Jopa vaatteemme, pukeuduimme niin, etteivät ihmiset ymmärtäneet.

Mutta oli muutamia hiphoppia soittavia klubeja, joissa b-boysit hengailivat ja MC:t pitivät vapaan mikrofonin iltoja. 20-30 ihmistä kerääntyi katsomaan esitystämme – siitä alkoi The Movement. Menimme ulos kaduille ja aloimme pitämään omia keikkojamme, jaoimme tarroja ja nauhotteita, emmekä ikinä uskoneet että kasvaisimme näin isoksi, saati sitten sitä päivää, jolloin puhuisimme tästä haastattelussa.

Mitkä ovat mielestäsi kuuluisuuden parhaat ja ikävimmät puolet?

Drunken Tiger: Asialla ei ole ollut minuun vaikutusta, sillä en koskaan ole ajatellut olevani kuuluisa. En asu Soulissa. Asun suurkaupunkien ulkopuolella, joten jos olen ulkosalla asioilla, ihmiset moikkaavat minua ja minä moikkaan takaisin. He tietävät kuka olen, missä asun, jopa sen missä äänitän. Kyläni ihmiset – he ovat kuin perheeni. He kannustavat minua kuin olisin yksi heidän lapsistaan. Äänitän, julkaisen albumini, kuljen tien päällä esiintymässä kaupungista kaupunkiin, yleisö hullaantuu ja minä rakastan sitä energiaa – aivan kuin olisi Woodstockissa. Elän sitä hetkeä varten ja sitten kun se on ohi, chillaillen rauhassa kotona.

En ole koskaan ollut massamedian valokeilassa. Joskus mietin sitä, mistä ne kaikki areenan täyttävät ihmiset oikein tulevat. Mutta tämän kahdeksannen albumin myötä avauduin hieman, ja hekin avautuivat minulle. Otin osaa muutamaan TV-ohjelmaan, ja kyllä, monet näyttävät tunnistavan minut kaduilla, mutta mikään ei silti ole muuttunut. Arvostan osakseni saamaani rakkautta ja tukea. Ja uskolliset ihailijani ovat iloisia siitä että saan viimein huomiota, 10 vuoden tahkoamisen jälkeen.

Ainoa kuuluisuuden hartioilleni tuoma taakka on se, että minun täytyy olla vastuullinen. En voi hölmöillä julkisesti ajatellen että ”se on aitoa”. Minun täytyy opetella hallitsemaan sekä ajatuksiani että temperamenttiani. En voi hypätä autosta pesismailan kanssa vain siksi että joku kaahasi yhtäkkiä eteeni. YouTube pitää silmällä…

Onko sinulla suunnitelmia tai toiveita ulkomailla esiintymisestä?

Drunken Tiger: On. Mutta en halua mennä sinne ellen ole mukana 100%.

Rakastan esiintymistä – se on intohimoni. Olen inspiroitunut artisteista kuten Busta Rhymes, The Roots, Mos Def, Cypress Hill ja The Pharcyde. Ja mitä keikkoihin tulee, haluan ihmisten levitoivan. En halua mennä lavalle tuntien itseni American Idol -kokelaaksi Simonin ja kumppaneiden edessä.

Suurin osa lauluistani on koreaksi, mutta musiikki on universaali kieli, joka tuo porukan yhteen välittämättä siitä missä päin maailmaa kukin paahtaa. Sain hiljattain tietää että minulla on ulkomaisia faneja – nyt verkostoidun heidän kanssaan ja esittelen itseni ja musiikkini heille uudestaan. Fanisuhteita rakentaessani olen saanut tunteen, että nyt saattaisi olla oikea hetki suunnata maailmalle ja saada heihin yhteys.

Minkä tapahtuman valitsisit yli 10 vuoden pituisen urasi unohtumattomimmaksi hetkeksi?

Drunken Tiger: A) Ensimmäinen TV-ohjelmani. Joku poikabändi ei ehtinyt paikalle, joten DJ antoi minulle 30 sekuntia aikaa tehdä mitä tahansa. Kaikki olivat lähdössä, loppukrediitit rullasivat ja niin pois päin. Hyppäsin lavalle ja tahkosin mikkiin. Se oli vielä sitä aika kun fanikunnat olivat rankempia kuin nykyään. En ollut yhtään kukaan. Yleisöstä muutama näytti keskaria lähtiessään, mutta kolme nuorta jäi paikalle kuuntelemaan mitä mikkiin höpötin. 30 sekuntin kuuluisuuteni aikana heistä tuli ensimmäinen faniklubini, Tiger Balm. Pidämme yhä yhteyttä toisiimme.

B) Se päivä, kun heräsin halvaantuneena. En pystynyt liikkumaan ja minut kiidätettiin sairaalaan, sain lannepiston, magneettikuvauksen, koko helahoidon. Kyseessä oli myeliitti – luulin elämäni tulleen päätökseensä.

C) Se päivä, kun kävelin jälleen ilman keppiä.

D) Ja luultavasti juuri nyt on yksi unohtamattomista hetkistä – elän sitä parhaillaan.

Eräässä korealaisessa talk show’ssa totesit haluavasi olla kuuluisa, eikö totta? Olemme huomanneet sinun saaneen brasilialaisia ja muita kansainvälisiä faneja Twitterin avulla. Oletko koskaan vakavissasi ajatellut käyttää tällaista työkalua maineen ja julkisuuden tavoittelemisessa?

Drunken Tiger: Kuuluisuus on illuusio, mutta siitä illuusiosta tulee työkalu, jonka avulla saat haluamasi entistä helpommin. Ja kun se katoaa, ihmiset jotka luulivat sitä todelliseksi, menettävät järkensä.

Henkilökohtaisesti voisin elää ilman kuuluisuutta. Tiedän tyyppejä, jotka diggaavat musiikkiani, mutta eivät tulisi niihin TV-listahittiohjelmiin vaikka henkeni riippuisi siitä. (nauraa) Mutta he tulevat konserttiini.

TV:n ongelmallinen puoli on se, että kun minulla oli sanottavaa, kun minulla oli tärkeä viesti ei vain faneilleni vaan kaikille, ei siinä ollut virtaa. Se oli umpikuja, minulla ei ollut kanavaa viestilleni. TV välittää vain siitä mikä tuo tekijöille rahaa. Ja rahoillaan he palvelevat isoja levy-yhtiöitä suurine fanikuntineen.

Mutta tällä kertaa kävin muutamassa TV-ohjelmassa kertomassa siitä että olen olemassa, ja että vastoin yleistä uskoa, en ole ihmisten niskaan hyppivä roisto. (nauraa)

Vitsit sikseen, aloitin Twitterin kaltaisten digitaalisten mediatyökalujen käytön siksi, että olin väsynyt siihen että lehdistömateriaalini heitetään roskiksiin tai että viestejäni vääristellään ja pätkitään massamedian myllytyksessä.

Hyvä ystäväni avasi Twitter-tilin puolestani ja kehotti minua jatkuvasti käyttämään sitä. En ollut kovinkaan kiinnostunut. Eräänä iltana hän tuli studiolleni, avasi Macbookinsa ja sanoi: ”J, luota minuun. Kirjoita nyt vain jotakin”. Niin siinä sitten kävi.

Pian tajusin että siellä on tyyppejä jotka tietävät kuka minä olen. Porukkaa Filippiineiltä aina Iso-Britanniaan asti, puhumassa minulle. Oli hienoa saada yhteys ihmisiin, joiden en uskonut olevan olemassakaan. Ja sain mahdollisuuden näyttää toisen puoleni, ”hyvänolon puolen” – häpeilemätön mainos, anteeksi. (hymyilee) (toim. huom. ”Feel Good Side” on osa Feel gHood Muzik -albumia.) En ottanut sitä hurjan vakavasti siinä mielessä, etten ollut Twitterissä mainostaakseni itseäni tai hypätäkseni kenenkään niskaan. (nauraa) Pidin sitä vain jutustelukeinona kenen tahansa päämäärättömistä kirjoituksistani kiinnostuneiden kanssa. Se oli hyvä keino kertoa ihmisille, etten ole turhan päiten ihmisten kimppuun hyppäilevä roisto. Eikä tarvitse kirjoittaa pitkiä lehdistötiedotteita ja odotella että tulisin kuulluksi. Voin puhua ihmisilleni suoraan.

Brasilialaiset fanit astuivat kuvaan eräänä iltana. Se alkoi yhdestä tyypistä, hieman samalla tapaa kuin Tiger Balm alkoi kolmesta tyypistä. Hän puhui Paulo Coelhon sitaatista ”vihaajat ovat hämmentyneitä ihailijoita, jotka eivät ymmärrä miksi kaikki rakastavat sinua”. Puhuimme asiasta puolin ja toisin, kirjoitin muutaman sanan portugalia ja pam, hän ja muutama muu aloitti Jaguatirica51:n, brasilialaisen faniklubini. Kaikki kunnia heille, toivottavasti voisin olla tarpeeksi tunnettu voidakseni kustantaa lentolipun keikkaa varten.

Palataksemme korealaiseen yleisöön; hehän taitavat reagoida koukkulaulujen ja tanssiliikkeiden kaltaisiin ”trendeihin” paremmin?

Drunken Tiger: En halua ärsyttää ketään, mutta niin sanottu ”koukkulaulu” on aina kuulunut hiphop-musiikkiin. Harrastimme sitä jo 90-luvulla – kuulen nykyään paljonkin lyriikkaa ja konsepteja, jotka moni MC teki jo ajat sitten. Eivät saaneet ansaittua kiitosta. Tuottajat vitsailivat asiasta, sanoivat ettei se ole musiikkia. Se oli suosittua faniemme keskuudessa ja tyypit villiintyivät siitä klubeissa. Mutta koska se ei näkynyt televisiossa, eivät massat saaneet tietää asiasta.

Tämän sanottuani olen kuitenkin avoin kaikille uusille ideoille ja trendeille. Nautin niistä, kultani nauttii niistä. Välillä on aika tunnolliselle materiaalille ja välissä sitä taas haluaa vain tehdä jotakin, mikä saa kaikki hymyilemään. Minulle hiphop on trendien aloittamista, ei seuraamista. MC:t ja breakdance-tanssijat, DJ:t ja artistit – he ovat kaikki trendien aloittajia.

Luuletko että voisit itse tehdä jotakin sellaista pysyäksesi pelissä mukana?

Drunken Tiger: Riippuu kai siitä miltä studiossa tuntuu. Kuka tietää, ehkä jonain päivänä esittelen muutaman liikkeen. Juuri nytkin ajattelen laulua, johon tulisi pelkkiä koukkuja – se menisi näin: ”@drunkentigerjk @drunknetigerjk @drunkentigerjk (30x)”.

Kumpaa suosit: limonadimaista nykymusiikkia, joka on suuri hitti lyhyen hetken aikaa (kuten idolimusiikki) vai haastavaan teekupilliseen verrattavaa musiikkia josta kaikki eivät pidä, mutta jonka moni muistaa pitkän aikaa?

Drunken Tiger: Molempia. Viihdyttäjänä haluaa tehdä sen laulun, jota kaikki laulavat tai hyräilevät. Mutta artistina sitä haluaa tehdä levytyksen, joka kestää ajanjaksojen yli.

Mitä haluan tehdä ja mikä on mahdollista, se jää teidän päätettäväksenne.

2010 on tiikerin vuosi. Onko sinulla erityisiä päämääriä, henkilökohtaisia tai musiikillisia, joita toivot saavuttavasi?

Drunken Tiger: Niitä on niin paljon. Haluan todella tavata pullonhengen oikeasti. (nauraa) Haluan Tashan levytyksen leviävän maailmalle, koska mielestäni hän on tähti. Emme ole miltään suurelta levy-yhtiöltä – meillä ei ole suuria keinoja mainostaa hänen musiikkiaan, mutta mielestäni hän ansaitsee mahdollisuuden. Ann ja Roscoe Umali ovat hekin Jungle Entiltä – hekin ansaitsevat valtavaa tunnustusta, he ovat ihmeellisiä artisteja.

Parhaillaan teen töitä rakentaakseni hoitokodin ihmisille, jotka kärsivät harvinaisista sairauksista, kuten Lou Gehrigin taudista eli ALS-taudista, myeliitistä ja sellaisista. Haluan kerätä tarpeeksi rahaa ja huomiota saavuttaakseni päämääräni. Tämä tulee viemään varmasti hulluna aikaa ja vaivaa, se on alati etenevä projekti. Toivottavasti jonakin päivänä näen tämän päämäärän olevan saavutettu.

Mutta kaiken kaikkiaan uskon vuoden 2010 olevan se vuosi, meille kaikille.

Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, toivon maailmanrauhaa ja iPadin itselleni.

Tähden ja ihalijoiden välinen suhde saattaa olla kiusallinen etenkin tosielämässä. Kuten tiedät, idolit saavat luokseen kiljuvia nuoria fanityttöjä, jotka usein aiheuttavat kaaosta. Tai he ottavat kuvan ilman lupaa. Siitä tulikin mieleen kysyä, että millaista kohtelua sinä faneiltasi toivot?

Drunken Tiger: Kaipaan rakkautta. Nautin siitä kovasti jos tytöt ryntäävät luokseni – minat olkaa hyvät, juoskaa luokseni ja jakakaa rakkautta! (nauraa)

Yleensä fanieni kanssa jätkät tönäisevät ja tytöt kiehnäävät. Ehdottomasti en halua kenenkään satuttavan itseään, käyttäytykää rauhallisesti ja osoittakaa tunteenne. Kuvatkaan eivät häiritse minua, kunhan ette ota silloin kun kaivan nenääni, kiitos. Eikä silloin kun chillailen kultani kanssa. Älkääkä juosko sen näköisenä kuin aikoisitte satuttaa minua – kysykää vain.

Kansainväliset ihailijasi tietävät paljon sinusta ja musiikistasi, mutta eivät välttämättä kulttuuristasi. Tämä on harmillista etenkin ruokaan liittyen! Mitä korealaista ruokalajia suosittelisit heidän kokeiltavaksi?

Drunken Tiger: Kanan kanssa ei voi mennä vikaan. Ihmiset tietävät kalbista (korealainen grillikylki), mutta kovinkaan moni ei puhu siitä miten Koreassa on aivan hullun mahtavia kanaruokia. Kokeilkaa samgaetangia – se on terveellistäkin. Ja se miten me nykyään paistamme kanaa, voi pojat se maistuu niiiin hyvältä.

Saammeko kysyä pojastasi Jordanista? Sinä ja vaimosi T olette kaksikielisiä (korea ja englanti), entä Jordan? Opetatteko hänelle molemmat kielet vai yritättekö aluksi keskittyä vain yhteen?

Drunken Tiger: Haluan Jordanin oppivan mahdollisimman montaa kieltä. Lankoni on Brasiliasta, yksi Jordanin enoista on ranskalainen, siskoni puhuu espanjaa, eno Roscoe Umali on filippiiniläinen, yksi Jordanin tädeistä on jamaikalainen… Tashan isällä on suuri, suuri perhe – isoäitejä, serkkuja ja enoja Washington DC:stä – he ovat kaikki niin ylpeitä Jordanista. Ja fysioterapeuttini on kiinalainen – ei puhu sanaakaan koreaa. En tiedä miten hän pystyy hoitamaan minua. Yhdysvalloissa käydessäni jotkut luulevan minun puhuvan kiinaa ja kieltäytyvät uskomasta meidän puhuvan eri kieliä. Joka tapauksessa, miksei siis kannattaisi opetella kiinaa ja japania? Ennen kaikkea haluan Jordanin kuitenkin olevan terve ja rakastava lapsi. Ja haluan hänestä kasvavan terveen ja määrätietoisen miehen.

Onnittelut hiljattaisista muotimerkkiä varten otetuista mainoskuvistasi näyttelijä Jang Dong-gunin kanssa. Kivan kundin imago sopii sinulle täydellisesti ja auttaa faneja lähestymään hip hoppia luontevissa merkeissä. Nyt kun Movement Crew’n ihmisiä esiintyy enemmänkin korealaisissa viihdeohjelmissa, luuletko että ihmisten mielipide hiphopista saattaisi muuttua? Jos niin, arveletko sen olevan parempaan suuntaan?

Drunken Tiger: Se kai tekee hiphopista vähemmän uhkaavaa. Mitä isommat markkinat, sen parempi meille. Mutta kaikki eivät ajattele niin. Kaikki muut saamani mahdollisuudet hyödynnän hankkiakseni perheelleni ruoan. Minun ei ole pakko tehdä sitä, nautin maailman toisen puolen tutkimisesta enkä astu puolinaisesti. Mutta loppujen lopuksi jäljelle jää musiikki. Itseilmaisu. Ja se on tehtävä oikein.

Uskon että jokainen saa vuoronsa. Kyse on siitä miten käytät vuorosi kun se sinun kohdallesi osuu. Voit antaa sen ruokkia egoasi ja kadota sitten kun hetki päättyy, tai voit antaa sen ruokkia pankkitiliäsi. Tai voit antaa sen ruokkia sieluasi niin hyvin, että se kestää pidempään ja muuttuu joksikin muuksi. Anna sen avata toisen maailman ovet sinulle ja jättää oven auki muille, jolloin he saavat mahdollisuuden edetä sinun paikallesi. Elä ja anna elää.

Onko mielessäsi viimeistä viestiä lukijoillemme?

Drunken Tiger: Kiitos kun luit tämän haastattelun. Toivon mukaan olet tässä vaihessa jo niin rakastunut minuun, ettei sinulla ole muuta mahdollisuutta kuin hankkia albumini ja kehottaa ystäviäsi tekemään samoin. Toivottavasti löydät sen mitä ikinä etsitkin, ja jos et, olet jo melkein perillä. Iloista uutta vuotta näin jälkikäteen ja parhaat terveiseni teille kaikille.

KoME kiittää Drunken Tigeria ja DFSB:n toimitusjohtaja Bernie Cho’ta haastattelun mahdollistamisesta. Artistin musiikkia on saatavilla iTunes-verkkokaupasta.