Haastattelu The Plastic Dayn kanssa

The Plastic Day kertoo seitsemässä tunnissa äänitetystä EP:stään ja englanninkielisistä sanoituksistaan.

Kuvailkaa toisianne meille.

Yun Beom: Kunnioitan Sun Hoa tärkeänä ihmisenä bändissämme, hän on bändimme johtaja. Hän taistelee aina itsenäisyytemme puolesta eikä halua että The Plastic Day muuttuu, tai on toisten kontrolloitavana. Hän on todella fiksu mutta todella herkkä.

Ho Seong: Yun Beom on kuin koira. Monien ensivaikutelma on se että hän on todella vahva ja kova, mutta hän on itse asiassa todella herkkä. Hän on todella yksityiskohtainen mitä tulee musiikin tekoon. Hän ajattelee monia asioita joita me katsomme läpi sormien.

Sun Ho: Ho Seong on ollut ystäväni lukiosta asti. Hän on hieman kusipää, ja hyvä muusikko. Kusipään ja hyvän muusikon yhdistelmä tekee hänestä mahtavan tyypin. Hän tulee soittamaan musiikkia kuolemaansa saakka.

Miten kuvailisitte musiikkianne?

Yun Beom: Soitamme rockia. The Plastic Day on resepti ja me olemme ainesosat. Emme halua tehdä mitään mädäntynyttä, joten yritämme kaikki tuoda tuoreita ideoita bändiimme hyviä kappaleita varten.

Ketkä ovat päävaikuttajanne?

Yun Beom: Red Hot Chili Peppers.

Ho Seong: Yun Beom ja Sun Ho.

Sun Ho: Mielestäni meihin kaikkiin on vaikuttanut monet eri asiat. Musiikillisesti pidämme The Beatlesista, Jimi Hendrixistä, Bob Marleysta, Jeff Buckleysta ja Nirvanasta. Luulen että meihin kaikkiin vaikuttaa suuresti myös ystävämme. Meillä on kaikilla joukko luovia ystäviä jotka vaikuttavat elämäämme.

Mikä sai teidät päättämään ryhtyä muusikoiksi? Miten musiikki vaikuttaa elämäänne?

Yun Beom: Kuuntelin paljon pop-musiikkia nuorena ja se liikutti minua todella. Musiikki auttaa minua kommunikoimaan ihmisten kanssa.

Ho Seong: Kauan aikaa sitten päätin että vain musiikin kuuntelu ei riitä. Halusin olla enemmän mukana siinä.

Sun Ho: Minulle musiikki on vain jotakin hauskaa tehdä. Ilman musiikkia elämä saattaisi olla tylsää, mutta musiikin avulla elämä on koko ajan hauskaa. Musiikki on kuin leikkikenttä meille kaikille missä tutkia ja nauttia.

Miten päädyitte bändinne nimeen?

Sun Ho: Pidän plastic-sanasta ja palloiltuamme Ho Seongin kanssa pitkään ees taas eri nimien kanssa, päätimme että The Plastic Day kuulostaa hyvältä. Se kuvastaa sitä miten haluamme että ihmiset elävät jokaisen päivän niinkuin haluavat, eivätkä pakota itseään olemaan keinotekoisia ja epäaitoja.

Luuletteko että olette kasvaneet bändinä debyyttinne jälkeen? Mikä on muuttunut?

Yun Beom: Kyllä, mielestäni olemme todella kasvaneet bändinä ja yksilöinä. Tässä bändissä soittaminen viimeiset kolme vuotta on todella muuttanut elämäni. Se on antanut minulle kyvyn ymmärtää kykyjäni ja on laittanut minut enemmän vastuuseen elämästäni.

Ho Seong: Minulla on nykyään enemmän lihaksia kovaa soittamisen ja varusteiden kantamisen ansiosta. Olen lihavampi koska juon liikaa, ja olen parempi tupakanpoltossa. Tästä kaikesta kuuluu kiitos The Plastic Daylle!

Sun Ho: Totta helvetissä! Bändistä on tullut valtava osa elämääni. Kun vanhenen, musiikistani tulee aikuisempaa.

Äänititte ensimäisen EP:nne Ladyn vuoden 2007 joulukuussa vain seitsemässä tunnissa. Miksi päätitte äänittää albumin niin lyhyessä ajassa? Jos voisitte, käyttäisittekö nyt enemmän aikaa tämän EP:n tekemiseen?

Yun Beom: Halusimme vangita hetken. Lady on kuin tilannekuva. Pidän siitä koska se välittää soittotaitojemme ohella myös senhetkistä fyysistä ja henkistä ajattelutapaamme. Mielestäni se on todella rehellinen äänitys. Olen tyytyväinen siihen sellaisenaan.

Ho Seong: Oli hauskaa ja jännittävää tehdä albumi niin nopeasti. En ikinä muuttaisi sitä.

Sun Ho: Lady äänitettiin nopeasti koska olimme köyhiä. Äänitysstudio oli kallis eikä meillä ollut rahaa. Yun Beom ja Ho Seong harjoittelivat niin paljon etukäteen, että pystyimme hoitamaan kaiken nopeasti. Minäkään en muuttaisi sitä.

Ensimmäisen albuminne nimi on 30 Seconds Between The Dreamer and The Realist. Mikä tämän nimen merkitys on teille? Onko The Plastic Day mielestänne näiden vuosien aikana lopettanut unelmoinnin ja tullut realistisemmaksi?

Yun Beom: Sun Ho keksi otsikon. Kun kuulin sen ensimmäisen kerran, pidin siitä todella. Sun Ho on unelmoija ja Ho Seong on enemmän realisti. Minä olen heidän välissään.

Ho Seong: Mielestäni otsikko on hieman ironinen. Olemme joskus molempia. Unelmoijalla ja realistilla on erilaiset merkitykset, mutta meistä löytyy molempia.

Sun Ho: Haluan kysyä kaikilta ihmisiltä ovatko he unelmoijia vai realisteja. Joka päivä voimme päättää kumpia olemme. Ihmisten pitäisi elää elämänsä niin kuin he haluavat. The Plastic Day on aivan kuin kaikki muut. Me muutumme jatkuvasti unelmoijan ja realistin välillä.

Kappale The Cocore and The Mustangs on tribuutti teidän korealaisille rock-bändisuosikeillenne. Voisitteko kertoa meille niistä?

Yun Beom: Minulle noiden kahden bändin jäsenet ovat ihmisiä, jotka elävät elämää oikealla tavalla. On todella vaikea löytää heidänkaltaisiaan ihmisiä Koreasta.

Ho Seong: Heidät täytyy nähdä ja kuulla jotta ymmärtää kuinka erityisiä he ovat. Sitä on vaikea selittää. Heidät täytyy nähdä itse.

Sun Ho: He ovat ystäviäni. Kun olimme kaikki lukiolaisia, Cocore oli yksi lempibändeistämme. On ollut upea tilaisuus saada tutustua heihin ja soittaa heidän kanssaan. Levy-yhtiömme Cub/Musicin omistajat ovat itse asiassa Cocoren Woo Sung Lee ja Cocoren manageri Jung Eun Lee. Gwanghee on The Mustangsien rumpali ja hän soitti joskus rumpuja myös Cocorelle. Tapasin hänet lukiosta valmistuessani. Hän omisti silloin harjoittelutilan, ja pidin hänestä todella. Hän soitti joskus psykedeelisessä bändissä, ja myös The Mustangs teki psykedeelistä rockia. Ennen häntä, en edes tiennyt että tällaista musiikkia oli Koreassa. Hän pomppaa joskus ylös ja tanssii alusvaatteisillaan soittaessamme The Cocore and The Mustangsia livenä.

Onko joitain artisteja joiden kanssa haluaisitte tehdä yhteistyötä?

Yun Beom: Ei. Olemme liian kiireisiä omien juttujemme takia työskennelläksemme toisten kanssa.

Ho Seong: Olen yksinkertainen mies. Haluan vain soittaa Yun Beomin ja Sun Hon kanssa.

It’s A Governments Land kritisoi hallitusta sellaisenaan. Luuletteko että musiikki voi muuttaa asioita? Vai onko se vain keino ilmaista itseänne?

Sun Ho: Minulle se on vain tapa ilmaista itseäni. Toivomme että ihmiset voivat muuttua, mutta musiikillamme haluamme vain jakaa ajatuksiamme ja ideoitamme.

Ho Seong: Yksilöt eivät yleensä voi muuttaa huonoja asioita. Yhdessä voimme muuttaa asioita. Minä en voi, mutta me voimme.

Kaikki laulunne on kirjoitettu englanniksi. Miksi päätitte tehdä näin? Onko tämä keino saada huomiota ulkomaalaiselta yleisöltä?

Sun Ho: Joitakin asioita on helpompi sanoa englanniksi. Koreankieliset sanat ovat todella pitkiä ja liian monimutkaisia, ja minulla on joskus vaikeuksia ilmaista itseäni koreaksi. Tarkoituksemme ei ollut saavuttaa ulkomaalaista yleisöä.

Onko teillä suunnitelmia kirjoittaa lauluja koreaksi? Luuletteko että musiikkinne koskettaisi silloin helpommin korealaisia fanejanne?

Ho Seong: Meillä ei ole mitään suunnitelmia kirjoittaa lauluja koreaksi. En usko että se olisi silloin yhtään helpompaa. Koreassa on jo liikaa bändejä jotka laulavat koreaksi, joten englanniksi laulaminen on keino olla vähän erilainen.

Sun Ho: Musiikki on musiikkia. Mielestäni ei tarvitse ymmärtää kaikkia sanoja, jotta musiikki voisi koskettaa. Voimme käyttää yksinkertaisia sanoja jakaaksemme ajatuksiamme, ja välittää niitä energiallamme.

Miltä tuntui soittaa 2007 Ssamzie Found Festivalissa, yhdessä Korean suurimmista underground-festivaaleista?

Yun Beom: Mokasimme koska Sun Ho oli jo kännissä kun aloitimme, vaikka soitimme iltapäivällä. Minun soittoni sinä päivänä oli kuin lukiolaisrumpalin.

Ho Seong: Se oli ensimmäinen kerta kun esiinnyimme ulkona. Konsertti oli kauniilla paikalla Han Riverin varrella. Joimme ja poltimme ja nautimme todella olostamme.

Sun Ho: Se oli todella hyvä tunne. Ulkoilmakonsertit ovat aina hauskoja.

Minkä koette olevan bändinne suurin saavutus tähän mennessä? Onko mitään muistoja uraltanne joista olette erityisen ylpeitä?

Yun Beom: Minusta se on ihme että olemme vielä yhdessä. Muuten ei ole mitään mistä olisin erityisen ylpeä.

Sun Ho: Olen Yun Beomin kanssa samaa mieltä tuosta ihmeestä, koska olemme ongelmatapauksia. Yun Beom ja Ho Seong ovat aina loistavia, mutta minä teen paljon virheitä, joten en ole ikinä ylpeä itsestäni. Yksi suurimmista saavutuksistamme on se, että monet tunnetut ja arvostetut korealaiset indie-bändit pitävät bändistämme. He kehuvat meitä ja pyytävät vetämään keikkoja kanssaan. Ehkä tämä auttaa meitä jonain päivänä tekemään jotain suurta.

Teidän viralliset t-paitanne ovat Juun.J:n ja Jain Songin suunnitelemat. Miten päädyitte tähän tyyliin? Olivatko kaikki heidän ideoitaan vai kerroitteko heille miltä halusitte paitojen näyttävän?

Ho Seong: Juun.J ja Jain Song ovat hyviä ystäviämme. He kuuntelivat musiikkiamme ja päätyivät paitojen tyyliin itse. Emme kertoneet heille miten ne pitäisi tehdä.

Sun Ho: Oli todella siistiä, että he halusivat auttaa meitä. He ovat molemmat lahjakkaita muotisuunnitelijoita ja lisäksi kansainvälisesti arvostettuja. Me olemme vain pieni indie-bändi. Olemme todella kiitollisia että he luovuttivat aikansa ja luovat kykynsä meille.

Julkaisitte juuri ensimmäisen albuminne, mutta onko teillä jo uusia suunnitelmia vai keskityttekö ensin albumin promootioihin?

Ho Seong: Meillä on muutamia uusia ideoita. Olemme harjoitelleet muutamia niistä ja osaa taas kehittyy vielä mielessämme. Tällä hetkellä haluan vetää lisää keikkoja ja jatkaa 30 Seconds Between The Dreamer and The Realistin promotointia.

Mitä mieltä olette siitä miten Hallyu-aalto on iskenyt Japaniin, Kiinaan ja jopa USA:han, ja siitä miten useat korealaiset niin artistit kuin näyttelijätkin debytoivat?

Yun Beom: Emme ole niin huolissamme Hallyu-aallosta. Mielestäni se on säälittävien ”viihdyttäjien” surullinen tarina – niiden jotka ovat usein paskojen tuotantoyhtiöiden manipuloimia.

Ho Seong: Ketä nämä korealaiset artistit ovat? En tiedä heitä. Mutta mielestäni se on okei niin kauan kun he ovat täysin valmistautuneita suurena kansainvälisenä artistina olemisesta johtuviin paineisiin. Toivotan heille onnea ja toivon että he edustavat Koreaa hyvin.

Sun Ho: Se on hyvä ilmiö, mutta kuka tietää kuinka kauan se tulee kestämään. Tällä hetkellä se on Hallyu, mutta pian jonkun muun maan viihteestä voi tulla suosittua. Jos kyse on oikeasta taiteesta, se kestää. Jos se on vain trendi, se unohtuu. On vaikea luoda jotain muistettavaa, mutta mielestäni on tärkeää yrittää tehdä tätä. Ei vain korealaisille, vaan kaikille maille.

Kun puhutaan Korean ulkopuolisten markkinoiden saavuttamisesta, haastattelussane indieful ROK:in kanssa sanoitte, ”Joskus haluamme sitä, joskus emme.” Miksi?

Yun Beom: Mitä? Kuka niin sanoi? Minä haluan muihinkin maihin!

Ho Seong: Minäkään en sanonut niin. Ehkä se oli Sun Ho. Hän on joskus vähän laiska.

Sun Ho: Minä sanoin sen. En ole koskaan ollut kunnollisella kiertueella, mutta sen perusteella mitä olen lukenut, nähnyt elokuvissa ja kuullut ystäviltä, se kuulostaa jännittävältä. Jokainen päivä kuulostaa lomalta. Mutta haluan yksinkertaisen elämän. Haluan vain hengata ystävieni kanssa ja surffata. Ehkä olen vähän laiska.

Jos saisitte tehdä mitä tahansa musiikin sijasta, mikä olisi unelmatyönne?

Yun Beom: Tämä on kiva kysymys. Joskus toivon että voisin olla uhkapeluri tai sutenööri.

Ho Seong: En ole ikinä ajatellut minkään muun tekemistä.

Sun Ho: Minä haluan toimia osa-aikaisena timpurina tai huonekaluvalmistajana. Haluaisin olla surffari, mutta olen surffannut vasta muutaman kerran, joten tarvitsisin paljon harjoitusta.

Mikä on lempipaikkanne Koreassa ja miksi?

Yun Beom: Minulla ei ole lempipaikkaa. Missä tahansa olen hyvien ystävien seurassa, on lempipaikkani.

Ho Seong: On todella paljon hyviä paikkoja, mutta lempipaikkani on Jejun saari. Vuoret, meri ja taivas ovat kaikki kauniita ja tekevät saaresta yhden parhaista paikoista koko maailmassa. Olemme soittaneet kerran Jejussa Stepping Stone festivaalissa. Tämän vuoden tapahtuma järjestettiin rannalla, lava mereen päin. Se oli fantastista.

Sun Ho: Minulla on kaksi lempipaikkaa. Molemmat ovat Soulissa. Ensimmäinen oli paikka nimeltä Aura. Se oli baari, jonka omisti The Mustangsien Kwang Hee. He soittivat aina hyvää musiikkia siellä. Toinen paikka on Kwang Heen nykyinen baari ja ravintola, Reggae Chicken. Reggae Chickenissä ei ikinä ole kiire, ja kaikki ovat aina rentoutuneita siellä. Hengausta, rentoutumista, kanan syöntiä ja reggaemusiikkia. Se on mahtavaa!

Millainen olisi The Plastic Dayn täydellinen päivä?

Ho Seong: Kun soitamme, ja kaikki menee hyvin. Bändi ja yleisö ovat samalla aaltopituudella ja kaikista tulee yhtä.

Sun Ho: Olen samaa mieltä Ho Seongin kanssa. Nuo harvat hetket kun kaikkien sydämet lyövät samaan tahtiin ovat täydellisiä. Suoritan yhä pakollista armeijapalvelustani, mutta kun se loppuu maaliskuussa, luulen että siitä tulee myös täydellinen päivä minulle.

Viimeisiä viestejä lukijoille?

Yun Beom: Hyvä on hyvää. Paha on pahaa.

Ho Seong: Toivon että näen teidät pian. Te voitte tulla minun luokseni, tai minä teidän. Ajatuksemme julkaistaan albumillamme, ja toivon että jonain päivänä voimme kuunnella sitä yhdessä, nauttia siitä yhdessä, ja sanoa ”fuck you” yhdessä, juoda yhdessä, polttaa yhdessä ja nauraa yhdessä. Toivon todella että voimme jakaa nämä tunteet yhdessä.

Sun Ho: Pitäkää huolta itsestänne älkääkä tehkö liian lujaa töitä. Tehkää sitä mikä tekee teidät onnelliseksi ja viettäkää hyvä elämä. Kiitos paljon että luitte tämän ja välitätte musiikista.

KoME haluaa kiittää S.E:tä ja The Plastic Dayta haastattelun mahdollistamisesta.