B2ST – Fiction and Fact

Poikabändi B2ST (tai Beast) julkaisi toukokuussa 2011 ensimmäisen kokopitkän albuminsa useiden sinkkujen ja minialbumeiden jälkeen. Cube Entertainment ilmoitti nettisivuillaan, että yhtye on saanut uudenlaisen soundin, jollaista ei osata odottaa heidän entiseltä musiikkitaustaltaan. Levyn myös sanottiin olevan kuin novelli, ja kuulija tuntisi sitä kuunnellessaan dramaattisen tarinankerronnan vievän mukanaan.

Ensimmäinen kappale The Fact on rauhallinen ja todellakin eroaa aika paljon yhtyeen edellisestä tuotannosta. Sen on tarkoitettu sopivan yhteen nimikkokappaleen kanssa, ja se tuo esille tietynlaista syvyyttä. Kappale on mielenkiintoinen ja toimii kuin kirjan ensimmäinen luku; se saa kuulijan auttamattomasti koukkuun ja kiinnostus levyn muuta sisältöä kohtaan kasvaa. Oudolla tavalla haikea kappale vetää mukaansa, ja seuraavan raidan odottaa tuovan jatkoa mielenkiintoiselle tarinalle. Toisena levyllä on nimikkokappale Fiction, joka on enemmän yhtyeen tavallista tyyliä. Sekin on mielenkiintoinen teos taustalla soivan pianon ja kynän raapustusten saattamana, ja jatkaa hyvin ensimmäisen jäljessä. Kappaleella on selkeästi tarina, ja se tulee kuunnellessa hyvin esille, vaikka sanoja ei ymmärräkään.

Back To You on levyn kolmas kappale. Se sopii todella hyvin edellisten jatkoksi, ja tuo myös uudenlaista melodiaa ja herkkyyttä yhtyeen normaaliin tyyliin. Kappale on kahden ensimmäisen tavoin erikoisella tavalla herkkä ja mielenkiintoinen. Se on astetta nopeatempoisempi, ja muistuttaa poikien vanhaa materiaalia. Rap-osuudet ovat harmillisen lyhyitä, ja niiden osalta jää kaipaamaan jonkinlaista uutta ja mieleenpainuvaa tekijää. Seuraavana levyllä on You, joka saa kuulijan hymyilemään. Se on kaunis kappale ja muistuttaa rehellistä poikabändikappaletta. Se tuo mieleen 90-luvun ja limudiskot, mutta ei mitenkään pahassa mielessä. Kappale tuo hymyn huulille ja piristää hiukan edeltävien luomaa haikeaa tunnelmaa. Poikien hienot lauluäänet sopivat taustamusiikkiin, ja kappale sulautuu hienosti aiempaan tarinaan. Kappaleen rap-osuus on entisiä pidempi ja parempi, ja se tuo erityistä lisää kappaleeseen. Tämä on varmasti yksi levyn parhaista.

Viides kappale on Freeze, jonka on kirjoittanut ja säveltänyt yhtyeen rap-vahvistus Yong Jun Hyung. Kappale on kirjoitettu yhtyeen fanipohjalle, ja se esitettiin musikaalisena lahjana faneille. Se on todella hyväntyylinen ja vauhdikas kappale ja muistuttaa jälleen yhtyeen vanhaa tuotantoa. Kappale on hyvää tanssimusiikkia ja taatusti saa hyvän mielen aikaan. Pidemmän rap-osuuden puuttuminen tosin ihmetyttää; se olisi ollut mukava lisä kappaleen kevyeen tunnelmaan, ja olisi sopinut kappaleeseen jonka on kirjoittanut yhtyeen räppäri. Virus on levyllä kuudentena, ja se on yksi hitaimmista kappaleista. Se ei ole kovin erikoinen – se noudattaa hyvin pitkälle levyn muuta kuviota ja sulautuu muihin kappaleisiin. Se on aika tavallinen niin kutsuttu ”B2ST-balladi”, mikä ei välttämättä ole huono asia. Kappaleessa on hienoa laulua ja mielenkiintoisia rap-osuuksia, ja se todellakin tuo hyvin yhteen levyn muut kappaleet.

Seuraavana vuorossa levyllä on Bulleobojiman (Though I Call), joka on hidas kappale. Sekin tuo mieleen 90-luvun poikabändit, mutta siinä on todella voimakas tunnelma, ja se eroaa muista balladeista juuri vahvuutensa ja intensiivisyytensä takia. Rap-osuudet ovat myös mukavan pitkiä ja sopivat todella hyvin kappaleeseen. Kappale on hyvin mieleenpainuva ja saa kuulijan miettimään sen tarinaa. Kahdeksas kappale Biga Oneun Naren (On Rainy Days) nauhoitettiin oikeasti sateisena päivänä, jotta tunnelma olisi oikea ja välittyisi lauluun. Kertosäe on todella kaunis, ja pienet yksityiskohdat, kuten yskä ennen mahtavaa rap-osuutta, saavat kappaleesta erityisen hienon ja koskettavan. Yhtye todella ylittää itsensä tällä balladilla, ja se varmasti yltää taidokkaimpiin bändin kappaleisiin ikinä. Lahjakas laulaminen, alakuloinen tunnelma, hienot rap-osuudet ja taustamelodia saavat aikaan hienon kokonaisuuden, joka jää taatusti mieleen.

Lightless (Unplugged Version) on levyn toiseksi viimeinen kappale. Se on uusi versio alkuperäisestä kappaleesta ja toimii hienosti hitaana. Se tuo viimeisen kosketuksen levyyn, jonka tunnelma on muutenkin alakuloinen ja hiukan surullinen. Viimeisenä levyllä on Fiction (Orchestra version), joka on todella vaikuttava ja kuin suoraan elokuvasta tai musikaalista. Se tuo lisää ajatusta kappaleeseen, joka jo alkuperäisenä on kuin novelli. Se on hyvin haikea ja koskettava, täydellinen lopetus hienolle levylle. Uudelleen miksatut versiot ovat tällä levyllä olleet todella onnistuneita ja kauniita.

Fiction and Fact on todellakin kokonaisuus, joka pysyttelee hienosti yhtenäisenä tarinana. Se tuo kuulijalle muutakin kuin musiikkia – se antaa ajattelemisen aihetta ja kokemuksia, sekä omanlaisensa fiktion. Se on todellakin erilainen kuin yhtyeen aiempi tuotanto ja aluksi vauhdikkaiden tanssikappaleiden puuttuminen hiukan harmittaa. Kun levyn on kuunnellut loppuun, ei tanssibiittien puuttumista muista tai huomaa, koska ajateltavana on todella upea ja koskettava kokonaisuus kappaleita, joista yhdessä tuli tarina, kuin satukirja. Sen sanottiin olevan levyn tarkoitus, ja siinä myös onnistuttiin. B2ST jälleen kerran onnistui, ja levy on upea ensialbumi.