Asia Song Festival 2009

Kuudes vuosittainen Asia Song Festival järjestettiin lauantaina syyskuun 19. päivänä Soulin World Cup stadionilla. Tapahtumaa tähditti neljätoista artistia kahdeksasta eri Aasian maasta, lisäksi erityisvieraana nähtiin Ukrainasta kotoisin oleva Ryslana. Konsertti alkoi iltakuudelta ja päättyi kymmenen tienoissa palkintojenjaon ja encoreiden myötä.

Saapuessamme World Cup stadionille törmäsimme tavanomaiseen fanien massaan, joka liikkui ympäriinsä etsiessään tietä jonottajien muodostaman labyrintin läpi. Päästyämme sisään alueelle näimme tuhansia ihmisiä jonossa pääsisäänkäynnin edessä. Tapahtuman henkilökunta oli järjestänyt ihmiset useisiin tiiviisiin jonoihin, jotka mutkittelivat infotelttojen taakse ja polkua pitkin alas. Seurasimme jonoa taaksepäin noin kaksi minuuttia ja löysimme itsemme jalkapallokentältä, missä jonon pää näytti sijaitsevan mutkiteltuaan läpi keskellä olevan puutarhan puiden ja kukkien. Konsertin alkuun oli enää alle kaksi tuntia ja olimme hieman epävarmoja siitä pääsisimmekö sisälle asti. Jono alkoi kuitenkin edetä hyvää vauhtia ja noin puolta tuntia myöhemmin löysimme itsemme jälleen stadionin edestä.

Lyhyen odotuksen jälkeen kaikki olivat asettuneet paikoilleen ja ”täydennysesiintyjät” lopettaneet show’nsa, ilmestyi lavalle kaksi juontajaa. Mies ja nainen, kummatkin pukeutuneina mustaan ja vaaleanpunaiseen. Seurasi lyhyt avausseremonia, jossa saimme kuulla perinteistä korealaisrummutusta, jonka jälkeen konsertti pääsi kunnolla alkuun Rose Shyangin johdolla. Pian faneja hemmoteltiin illan ensimmäisen korealaisartistin 2NE1:n esityksellä. Tytöt olivat pukeutuneet Fire-videosta tuttuihin pukuihinsa ja näyttivät hurjilta. He esittivätkin Firen ensimmäisenä; koreografia oli taidokas ja terävä kuin missä tahansa musiikkishow’ssa. Kaikki näyttivät pirteiltä eikä näkyvissä ollut häivääkään väsymyksestä siitäkin huolimatta, että he olivat juuri päättäneet ensimmäisen minialbuminsa promootion ja aloittaneet seuraavan julkaisunsa levytyksen. Kappale esitettiin standardiversiona ilman erikoisia remixejä tai lisäyksiä, ja lavan suurista kaiuttimista soinut musiikki kuulosti sangen ihailtavalta.

Kun ensimmäinen esitys oli ohitse, puhuttelivat he yleisöä tyypilliseen korealaiseen tapaan ja jatkoivat esittämällä toisen hittisinglensä ”I Don’t Care”. Fanit ottivat kappaleen hyvin vastaan, erityisesti joukko miespuolisia opiskelijoita takanani, jotka olivat huutaneet kappaletoivetta koko Fire-esityksen ajan. Jälleen kerran esitys oli upea kokonaisuus ja laulusuoritukset vahvoja. Yleisöstä lähti nyt huomattavasti enemmän ääntä ja kaikki lauloivat mukana laulun sanoja. Lopetettuaan kappaleen tytöt kutsuttiin uudestaan lavalle vastaanottamaan parhaan tulokkaan palkinnon.

Korealaisen musiikin fanit saivat odottaa seuraavaa korealaisartistia varsin pitkään. Sillä välin meitä hemmoteltiin sellaisten artistien kuin Ho NGoc Han, K-OTICin, Ekin Chengin, J-pop-duo Mihimaru GT:n, Chris Leen, Johnny’s Entertainment -idoliryhmä V6:n, Ryslanan sekä J-rockin supertähti GACKTin esityksillä ennen kuin lavalle vihdoin kutsuttiin SM Entertainmentin ykköstyttöryhmä Girls’ Generation.

Esitystään varten tytöt olivat pukeutuneet valkoisiin merimiesuniformuihinsa ja aloittivat odotetusti kappaleella Sowoneul Mahaebwa (Genie). Esitys oli selvästi tarkkaan harjoiteltu ja kuulosti upealta Soshi Fanclubin jatkuvan messuamisen kanssa. Ensimmäisen kappaleen jälkeen tytöt pitivät pienen tauon puhutellakseen yleisöä ja kertoakseen, että heidän seuraava esityksensä tulisi olemaan heidän aiemmalta minialbumiltaan Gee. Huolimatta siitä, että Sowoneul Malhaebwa (Genie), joka oli ollut julkaisustaan lähtien äärettömän suosittu, minusta tuntuu siltä, että Koreassa Gee on silti fanien suosikki. Tämän vahvisti yleisön reaktio musiikin alkaessa soida. Olisin halunnut nähdä tyttöjen vaihtavan pikaisesti asunsa valkoisista merimiesuniformuista niihin värikkäisiin tiukkoihin farkkuihin, jotka Gee oli tehnyt kuuluisiksi, mutta valitettavasti sille ei ollut aikaa. Gee esitettiin virheettömästi ja monille tämä oli ensimmäinen mahdollisuus kuulla kyseenomainen hitti livenä, mikä teki siitä erityisen herkkupalan.

Indonesialaisen laulajan Agnes Monican kaksikymmentäminuuttinen setti tuntui odottavien Super Junior ELF -fanien mielestä loputtomalta. He olivat kyllä kohteliaita Agnesille, mutta kaikki ymmärsivät etteivät he malttaneet odottaa Super Junioria. Kun Agnes viimein jätti lavan ja Super Junior kuulutettiin esiin, koko stadioni tärisi pomppivista, kiljuvista faneista. Ryhmä esiintyi stadionin vasemmalla puolella ja näytti pienemmältä kuin tavallisesti, sillä muutama jäsen puuttui joukosta erinäisistä syistä. Pienestä koostaan huolimatta Super Junior käytti enemmän tilaa lavalla kuin mikään muu bändi. Jokseenkin yllättäen he aloittivat kappaleella Neorago (It’s You), mikä oli yhtyeen viimeisin promottu kappale ennen seuraavan albumin valmistelujen aloittamista. Lauluosuudet kuulostivat hyviltä ja koreografia oli ehkä hieman rauhallisempaa katsottavaa nyt kun lavalla oli vähemmän ihmisiä sekoittamassa kuviota.

Odotin heidän lopettavan kappaleeseen SORRY SORRY, mutta sen sijaan he esittivätkin Galjeungin. Monet muutkin fanit olivat tästä varmasti yllättyneitä, mutta koska Galjeung on osoittautunut livekeikoilla fanien suosikiksi, saattoi valinta kuitenkin olla oikea. Jäsenten vähempi määrä teki esityksen jälleen kerran helpommaksi seurata. En ole suuri Super Junior -fani, mutta tavallisesti nautin heidän singleistään eikä tämä ollut poikkeus. Yhtye tuo lavalle paljon energiaa ja huolimatta siitä, että heidän johtotähtensä Leeteuk näytti välillä hieman etäiseltä, olivat he vahvasti läsnä. Lopetettuaan kappaleensa he puhuttelivat yleisöä ja poistuivat sitten lavan taakse.

BIG BANG oli yksi päävetonauloista ja heidän astuessaan lavalle yleisö villiintyi. Gara Gara GO!! oli ensimmäinen kappale, eikä musiikin alkaessa soida ollut heti selvää mistä jäsenet tulisivat esiin. Pienen efektipaussin jälkeen pojat ilmestyivät näkyviin lavan yläosasta, missä GACKT oli aiemmin esiintynyt. He eläytyivät esitykseensä samalla energisyydellä kuin yleensäkin, ja fanien odotus palkittiin positiivisella energialla ja vahvoilla lauluosuuksilla. Monet BIG BANGin kappaleet hyötyvät lavalla esitettynä suurista kaiuttimista ja yleisön osallistumisesta, mikä vain täydensi fiilistä. Daesungin soolo-osuuksien aikana muut jäsenet jatkoivat koreografiaansa ja tämä korvasi hänen poissaolonsa. Huolimatta aiemmasta esiintymisestään The Global Gatheringissä ei G-Dragon jäänyt muista huonommaksi energiantuojana, ja sitä paitsi hänen uusi hiustyylinsä helpotti muusikon seuraamista lavalla.

Klassikkohitti Gojitmal (Lies) oli seuraava esitetty kappale, ja koko yleisö, riippumatta siitä ketä he olivat tulleet katsomaan, vastasi tähän hyvin. Kappale oli ollut niin suuri hitti Koreassa, ja lisäksi juuri se kappale joka oli nostanut BIG BANGin parrasvaloihin, että lähes jokaikinen korealainen jokapuolella stadionia alkoi huutaa aplodeja hakaten käsiään yhteen. Gara Gara GO!! selvisi hienosti yhden jäsenen puuttumisesta, mutta nyt oli selvempää, että lavalla oli vain neljä viidestä jäsenestä. Tämä ei kuitenkaan hetkauttanut yleisön positiivista suhtautumista ja lisäksi kaikki paikallaolevat jäsenet kuulostivat todella hyviltä. Liike lavalla oli sulavaa, mutta samaan aikaan hieman vankempaa TV-esiintymisiin verrattuna.

BIG BANGin jätettyä lavan alkoi yleisön VIP-osasto tekemään lähtöä. Heidän mukanaan paikalta poistui myös iso osa satunnaisia katselijoita, jotka olivat tulleet paikalle pikemminkin musiikin houkuttelemina kuin hurratakseen jollekin tietylle artistille. Kaikki neljätoista artistia olivat esiintyneet ja nämä katsojat olivat ehkä lähdössä välttääkseen juna-aseman ruuhkan. Paikalla oli monia perheitä ja heidän oli järkevääkin lähteä ennen fanimassoja. Ne, jotka kaikesta huolimatta jäivät odottamaan juontajien lopettamista, palkittiin mojovasti, sillä Super Junior palasi lavalle esittämän sen nimenomaisen kappaleen, jota uskon yleisön tulleen kuuntelemaan – SORRY SORRYn. Esitys oli energinen ja yleisön katkeamaton hurraus muodosti hyvän taustan. Kaikki jäsenet näyttivät vahvoilta ja vaikuttivat siltä, että heillä oli hauskaa nauttiessaan fanien reaktiosta.

Seuraavaksi luvassa oli lyhyt tauko, kun lavaa valmisteltiin palkintojenjakoa varten. Tähän mennessä useat satunnaiset kuulijat olivat jo lähteneet ja vain suurimmat fanit jääneet paikalle. Ennen palkintojenjakoseremoniaa lavalle palasi sekä Super Junior että Girls’ Generation, laulaakseen Soulin turismia markkinoivan kappaleen. Kummastakin yhtyeestä puuttui muutama jäsen syystä tai toisesta, mutta yleisö oli siitä huolimatta innoissaan. Sekä Soshi että ELF olivat täydessä äänessä kannattaessaan jäseniä ja heidän esitystään. En tiedä oliko kappale kovin tunnettu, vai oliko tämä kenties ensimmäinen kerta kun se kuultiin, mutta minun korviini se kuulosti ihan perinteiseltä pop-kappaleelta eikä paljon muulta. Kappaleen jälkeen jäsenet kumarsivat ja jättivät lavan lopullisesti.

Kaiken kaikkiaan konsertti oli äärettömän hyvä ja saimme kuulla musiikkia monilta artisteilta, joita emme muuten olisi koskaan tulleet kuuntelemaan, sekä myös joiltain niistä, joita kuuntelemme säännöllisesti. Lipun hintaan nähden – konsertti oli ilmainen – en keksi yhtä ainoaa syytä olla suosittelematta tätä ensi vuotta silmällä pitäen.